Näitten sivujen motto:
Ihanaa ihmiset, ihanaa, ilmiömäistä, valtaisaa, täysillä, täydellistä, kipeää ja ihanaa! Päästä itsesi irti, tyhmyydet ja omat perkeleesi saman tien. Lakkaa pidättelemästä itseäsi, unohda itsesi, mene itsesi ulkopuolelle! Äläkä kyttää, mitä muut sinusta ajattelevat tai miltä näytät. Anna palaa.Pelko on ymmärrettävää, kesyttämättömät menneisyyden kolhut itseään toistavia sähköiskuja ja kaikki kritiikki tappavaa myrkkyä, myös itsekritiikki.
Ratkaisu on siinä, että yhä uudestaan lakkaat pakenemasta omia tuntojasi. Lopetat itse itseltäsi piileskelyn, riisut naamiosi, poikkeat yhdenmukaisilta teiltä ja teet rauhan omien ajatustesi kanssa. Lue lissää täältä!
____________________________
Kirjotan kirjaa - Älä nujerru
Tervetuloa seuraahmaan kirjan syntymää täältä ja luvusta 101 lähtien täältä.Kirja on vaphaasti luettavissa ja jaettavissa, muttei myytävänä. Jos jaat, laita tuo loppukaneetti aina matkhaan.
Uusimmat kirjan tekstit tässä alla:
200. Lääkheet otettuna
Maailma on kaunis,
hyä ja oikeuenmukanen.
Otan oman paikkani,
johon johatus on minut tuonu
ja katon tuttuja näkymiä.
Otan kaiken vasthaan
paineettomasti
ja vääntämättä,
ilman ehtoja,
keveästi,
tähti ottassa
ja voima rantteissa,
syän rakhautta täynä,
kiitos.
Ps. Kiitos elämä niistäki
lääkheistä, joiten halunu
ja jokka jouvvuin ottaan
vaikeasti.
- hilkkapien
Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!
199. Rakhautta ja rohkeutta ittensä äärellä
Tässon nyt semmonen kysseessä, että elämä halus vallata lissää tillaa arvosteluilta, mielistelyiltä, luuloilta ja luulotteluilta, epäluottamukselta ja kaikenkarvasilta pelotteluilta.
Että nielasin ja nielasin ja henggitin niinko henggitin ja huomasin, että jo oman henggityksen huomaaminen rauhotti ja se riittiki ens häthään, että järkeä pääsi välhiin.
Tyhmä, tyhjä olo, ikävä, kaiho mieli, kaikki semmoset oli pikkuhiljaa täyttäny minut ja net kerto vain siittä, että mulloli asetukset lipsahtanu väärin ja son vakavaa, asenne virhe tai joku semmonen.
Vakavinta on se viive, ennenkö hoksasin, että mullei ollu kaikki kohihlaan. Minussa eikä maailmassa ei sinänsä ollu mithän vikkaa, kyllä met kelpaama elämälle.
Mutta että se minun Tyranni on taas alkanu töihin ja päässy säättään ja tönihmään minua ja sillain sekottanu minun pään päin seiniä ja omat olot ja ajatukset vei minuako vierasta sikkaa.
Se ahkera ja yritteliäs minun henkilökohtanen avustaja, se paska Tyranni kuiski ja kerto mulle niitä minun vanhoja tarinoita, yritti pittää minut vanhoissa rooleissa, kovisteli minua piättelheen, olheen fiksu ja filmaattinen ja aattelheen niinko luulin maailman aattelevan ja mikä pahinta, syötti vanhoja valheita, joiten ittekhän ollu uskonu ennää aikkoihin.
Ja siinäkö pää oli menny sekasin, syähmeen ja koko krophaan hiipny atavistinen levottomuus tai pelko tai joku salaperänen ihon alle päässy hämminki ja kaikkea tuota loputtomasti, peräjälkheen, ei hetken rauhaa. Semmonen vie voimat ja rauhan ja innostuksen tehä sitä, mitä minun piti tehä. Siinä pyörin itte itteni ympärillä niinko epämääränen vaivautunu herhiläiskasa.
Sitte mie yhtäkkiä taas muistin, etteihän minua tartte suojella, ei yheltäkhän ajatukselta tai pelolta tai uhkakuvalta, moon toimiva vastuullinen aikunen ja mullon vain tämä elämän hetki ja siis niin ja nih ja snif ja kerta.
Aikunen ihminen ellää kaikkien tapahtumien ja ajatusten ja ihmisten ja enkelten ja elläinten epäjohonmukasessa elämän sekamelskassa ja son ok.
Miehän oon aikunen ja ossaan turvata pikkuhilkan olot ja touhut, jepulisjee, senhän mie olin unehuttanu, ihan vaan avuttomuuttani hyläny ihanan rakhaan pikkuhilkan.
Siinä se hilkkapien syön sykkyrällä yrittäny ymmärtää ja ollu niinko ei oiskhaan pikkuläppi, jolla haluttaa tehä kaikenlaista elämänasiaa ja hölmöä ja hauskaa kans, ei se tohtinu häiritä häiriintynyttä.
Pikkuhilkka jännitti ja kyttäs ja sääli kaikin voimin ja koko olemassaololhaan, että tuo aikunen Hilkka pärjäis.
Pikkuhilkka ei tieny, mikä oli hätänä, että mikä oli villakoiran ydin. Eikä Herttakhaan tieny, mikä ämmin mielikuvitus-villakoira oli ja mikä sen syvin olemus oli, oi voi, mikä soppako aikunen Hilkkakhaan ei hoksanu, oli vajonu omhaan sophaansa.
Voi voi, sei ole leikin asia, jossei pikkuhilkka uskalla kokea ittehään rakastetuksi ja mukhaan otetuksi eikä voi eikä saa olla vaphaasti impulssiivinen, nauttia elämästä, hullutella ja leikkiä.
Niin että heips vaan niin tuttu ja turvallinen Tyranni ja sinun varjelusti, mene vaan. Hei vaan, mie pärjään kyllä, kiitos ja hallaus, voit mennä, Hilkan asetukset on pantu kunthoon ja sie jouvvat leppäähmään omhiin Tyrannin olhoihisti, äläkä tuu aivan heti takasin, elämä tällain naapureina, kunnioitama toisia.
Ja niin voimat palas ja innostukset nosti päänsä ja mie saatoin alkaa silmät kirkhaana kahvile enkä tarttenu mithän kummosia, mullon kaikki hyvin ja pikkuhilkka tässä vieressä leikkii.
Ämmilässä kaikki hyvin just nyt ja näin ollen, kiitos ja aamen.
- Hilkka Laronia, lauvvantaina 17.9.22 klo 15:53
Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!
198. Ämmi iltalennolla
En usko päättymättömhiin
tarinoihin enkä mie mahu
hienoihin rooleihin
eikä elämä kule minun ohi,
minun elämä on mie itte
ja tämä hetki.
Haluan jatkuvasti
kuolla vanhalle, sillain
uus saa tillaa tulla
ja olla ja tapahtua.
Minua kiinostaa kait kaikki,
muttei yhen ja saman
jauhaminen, pussaan puita,
lennän, ussein nurin
ja hullustikki,
pitkin kaikheuksien
ikkuisuuksia
ja laulan uusia lauluja,
yksin ja yhessä
kaikkien kans.
- t. ämmi iltalennolla omassa työhuohneessa 14.9.22 klo 16:15
Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!
197. Hyvien uutisten aamu
Oiken satanu hyviä uutisia, nyt aamulaki, snif ja onnea osallisille eri elämäntilantheissiinne, ämmi iloittee kanssanne, oon pitäny peukkuja ja vähän jännittänykki.
Ja lisäksi vielä kuulin sanat, hommaa uus ikigai ja nuo sanat ja tuokihan on ilonen uutinen ja ilahuttaa minua. Muttei sitä pitäs toisele paukauttaa nuin vain, jos hän kippuroi elämänsä kans ja vaikka sivusta näyttäs, että kaikki niin hyvin, mutta mulle se sopi, jess ja kiitos.
Jokhaisella oma kokemuksensa ja asentheensa ja oikeus suhtautua ja vaikka kärsiä.
Niin siis, miehän olen lapsi-riippuvainen ja suku-riippuvainen ja ystävä-kamraatti-riippuvainen, toivon kaikile vain hyyää ja jos vastustaa, helposti minunki olo laskee, mutta kyllä moon oppinu itteni kans selvithään tätä yhtälöä.
Enkä ittekhän tykkää hyyssäyksestä tai holhouksesta, minun tontille ei hypitä, mutta mulle ei ole helppoa antaa lähheisille oikeutta epäonnistua tai kompuroijja, oijjoij, mitä mie höpisen.
No sanompa kuitenki, minussa on se julistaja ja ohjailija niin vahvana, että voi voi, jättäsimpä neuvvomatta, hyväksyisin vain.
A voilaa, jospa tämon tässä, hommaan itte uuen ikigain, jos vanha ikigai katoaa tai lähtee alta, hahhahhahhaa hilkkapien.
Hauskaa ja ihanaa päivää kaikile, ootta mahtavia ja parhhaita ja kiitosko ootta olemassa, mulle ittele on hyväksi kirjotella näitä, vaikkettä tet ymmärtäs mithän, siispä jatkama harjotuksia.
- hilkkapien taas höpisi, pai pai!
Kirjotan kirjaa #älänujerru
https://www.laronia.com Saa jakaa!
____________________________
hilkka@laronia.com
Rauha kanssanne ja muita julistuksiani ja saarnojani täällä
Nytton 3.6.22 ja viimiset runoni löytyy täältä ja lapissa luritteluja täältä.
Valmennuskauppa täällä!
Maalaus-runo-nukkepuoti täällä!
Ja kaikki tupetukseni Tokentubessa - Videot -osiossa!
Ja mukana myös täällä UusiSuomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro
Sivujen alkuun tästä!
Twiittejä käyttäjältä @hilkkalaronia
Asiakasrekisteri
En piä mithään asiakasrekisteriä missään, en tallenna tietojanne minnekkään, asianne ja tietonne pysyvät teillä, voitte kaikki vaphaasti kirjottaa sähköposteja mulle.Kopiointioikeuet
Kaikkia kirjotuksiani ja kuviani saa vaphaasti jakkaa, kopioijja ja lainata, mutta aina minun nimi alle, muuten son varastamista. Jess ja kiitos!Pikku-Hilkka ja nämät nimenomhaiset rakhaat nettisivuni
Ja rakhaat lukijani ja sivuillani kävijät, olen uusinut näiden laronia.com -sivujeni domainin taas viideksi (5) vueksi eli 12.11.2023 asti, aatelhaaankos hetki sitä, siis mitähän se seki tarkottaa, kuinkahan mulle käy, hä, mitä, seuraama tilannetta, nyt käy jännittäväksi, elämähän sen kertoo, tervetuloa siis jatkossaki!Sivujen alkuun tästä!