Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen


Timantit liikkeellä

Valmennuspuhe! Timantit liikkeellä

____________________________________________________

23.11.2017 Hyvät tekkee hyväntekeväisyyttä?

Tuosta toisten auttamisesta
mullon viime aikoina tullu miehleen
ja käyny niinko silhmään
semmonen oman kilven kiillotus
tai että tehhään hyvvää,
tai oltas niinko parempia ihmisiä sillain
tai että ittele tulis hyvä mieli.


Siinä ei sinänsä mithän pahhaa,
muttei se hyväntekeväisyys
sei tehe ihmistä hyväksi
eikä paremmaksi,
sehän on itsekästä,
eikähän semmosessa itsekkyyessä
sinänsä mithän pahhaa tai huonoa,
mutta toellisuuessa molhan jo kaikki hyviä.


Ja aina on aihetta hyvhään miehleen
ei siihen tartte tehä mithän,
mutta siis ommaa oloa voi hoitaa
vaikka hyväntekeväisyyellä,
muttei sitä pitäs kaupata epäitsekkäänä,
jossei se sitä ole.


No oot rakas paras pyhä ja hyvä ihan semmosenako oot.
- Hilkka Laronia



Timantit liikkeellä

Motto: Hilkka, muistappa keittää hilkkapienelle semmosta soppaa, että saatat sitä ittekki ilomielin syyä!

Etusivulle tästä!



26.10.2017 Oodi minun omalle vappauelle ja ajattelulleni ihmisten eessä

Tajuan nyt, kuinka kyllästyny olinkkaan siihen, että ihmisten puhheet on eri paria tekojen kans. Tarkotan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja ihan yksityisiä ihmisiäki.

En itte ole parempiko kukhan, mutta avomielinen lapsellinen rehellisyys ja totuudellisuus on mulle parasta, puhistaa ainaki minun sielua.

Minun vajavaiset mielipitheet ja kannanotot on perustunheet ainaki vilpittömmään uskomukseen, miten asiat on ja olheet sitä, mitä ja miten mie itte asiat ja ilmiöt näen ja käsitän.

Ussein järkytin ja järkytän ihmisiä, häiritten hyviä ihmisiä, mutta rehellisin ja vilmpittömin syämminkö puhun, jään niinko itte vappaaksi, se on minun tapani ja keinoni jatkaa matkaani.

Eli jos niiaan sinne ja tänne, menetän vappauteni, jään niinko orjaksi, nouattaan toisen ihmisen jotaki ajatusta tai katsomusta tai tapaa.

Olen puhunu itteäni vaphaaksi, mutta lienenkö sen tien nyt kulkenu.

Nythän olen alkanu vaikenheen. Ole hiljaa ja asiat hoituu, sannoo joku viissaus.

Siis ussein minun tie näyttää johattavan minut toissiin maisemhiinko toisten tiet, minun oma oikeani on toisenlainenko sinun oikeasti. Mie hoijjan ommaa puutarhaa hoijja sie ommaasti niinko itte haluat, ei meän tartte silti vihollisiksi alkaa, rauha kanssasti, rauha kanssanne.

Omasta mielestäni olen nöyrä elämän eessä, mutten ehkä ossaa olla nöyrä ihmisten eessä, vaikken välitäkkään puhua rumasti, taistella enkä tapella, en semmosta tehe, mutta omalla tavallani jumaloin elämää ja myös ommaa elämääni ja maksan siittä oman hintani, nöyrästi, mutta ilomielin.

No siis, mie seuraan ommaa tähteäni, seuraa sieki vaphaasti omhaasti, ainaki minun puolesta, ja voi hyvin, voi niin hyvinko sulle on mahollista.

- Hilkka Laronia

Etusivulle tästä!



7.9.2017 Kohti ihan uutta!

Anna ajatuksen pikkuaihion, joka kukahti mielessä, anna sen muotua, anna sen rauhassa muotoutua.

Antaudu sille, älä ala vääntää, älä pakota, älä hoputa, jätä se muotoutuun miehleesti.

Anna sen olla, mutta koe, että olet se aihio.

Luota tuntemuksiisi, jos tuntuu, teen nyt näin, aattelen nuin tästä, tuota kokkeilen, tee niin.

Totteuta käytännössä joka ikinen pikkuteko, joka asian tai siis aihion tiimoilta kukahtaa miehleen.

Ja niitä kukahuksia tullee ja tullee, kunnes sullon näky, mitä se olikhaan.

Se aihio voi lopuksi olla ihan muutako sie kerkisit luulla.

Jos voit, ota vihko ja ala kirjottaan ylös heti alusta. Varo nimeämästä asioita turhan tarkoin, mutta ole rehellinen ja avoin, kirjota ylös.

Mutta älä ala maalailla umpia ja lampia, et aluksi tiä, mitä se on.

Aihiolle voit antaa nimen, mutta huomioi, millon olet viemässä itteästi vanhoihin kuvioihin, tuntoihin, iloihin tai suruihin, nyt olhan menossa johonki uutheen.

Niin ja alota vihko alusta ja käännä ja alota lopusta, lophuun surut ja kieltteiset ja alkhuun positiiviset ja toihveikkaat ja ehkä vähän niinko nykyään sanottaan tavotteet, mutta muista koko ajan, ettet tiä, minne oot menossa.

Hyvvää matkaa! t. Hilkka

Etusivulle tästä!



10.8.2017 Sanat on tärkeitä!

Eisollu se sana ankea, eikä askeettinen, se meni niin, että ensin sanoin ankea ja sitte korjasin aneeminen, eikä sekhän ihan kuvvaa nyt minun hommia.

Mullon pari sopimusta, jokka ohjaa hommiani ja myöntyminen on nyt se läksy ja saan harjottaa sitä kärsivällisyyttä, josta olen puhunu kaikile, jokka jaksaa minua kuunnella, siis olen sanonu, etämä on kärsivällisyysharjotusta. Niinhän se on. Minkä elämä just nyt mulle taas todistaa.

Siis mullon oikeasti kaikki hyvin, pikkuhilkkaa vaan huvittas jo tarttua vähän muihin hommiin, maalata ja pittää taidenäyttelyitä ees!

No en senthän uhriutunu ole, onnellinen olen, sitähän ei sipiläbernerit eikä mikhän saa multa pois, joskus vaan on ryynejä sopassa, mulla non ussein ollu kaksvuotissuunnitelmissa puolenvuen pätkiä, joissa kypsyny sitte, jotaki parempaakiko itte olisin osanu toivoa.

Niin son, elämä suo ja luo ja eläköön elämä, ikioma elämä itte kelläki, heips ja hallaus!

- hilkkapien

Etusivulle tästä!



7.8.2017 Mulle tuli uus kaappi!

Tämei ole aarrekartta enkä aukase mithän pandorran lipasta, mutta tänhän lipsautin oiken äähneen, ko oli kyse yhestä kaapista, että sen vois minun olohuohneen nurkkaan laittaa, niin kysyttiin, mutta mitä sie sinne laittasit, oisko sulla mittään sinne laittaa.

No siihen mie, että olen jo aatellu ittekki, että mullon jo ihan ankeaa tämä elämä, no hoksasin, ettei ole totta enkä tarkota semmosta.

Sitte sanoin, askeettista, ei hyvä sekhän, mutta se kaappi olohuohneen nurkkaan ois kuulema hyvä ja aattelin pienessä mielessä, no sehän on uudistusta, pelastaa koko elämän homman ja siis sinne voi kuulema panna vaikka ison kattilan, joka mullon ollu kukan alla, ettei Hertta yllä syöhmään sitä kukkaa!

Sitte kommentoin kaksossyntymäaikasiskolle Pirkolle tätä asiaa ja se puhu sanoista ja että olhan niinko samoissa sfääreissä ja tässä olhan nyt, on tulossa kaappi, johon voin laittaa ison kattilan ja eiköhän se elämä siittä askeettisuuesta ylellisyyen puohleen käänny!

Niin ja miehän ruukaan sanoa, että olen rikas, läpit ja vunukat on aina tykänheet, että molen rikas ja mie vertaan niihihn, joila niin vähän on.

Enkä materiaalista rikkautta tässä kaappi-kattila-taphauksessa tarkota, kaappi on vanha ja kattila vielä vanhempi.

Nojoo, ei kelpaa ees iltasaarnaksi tämä höpinä, jossa jotaki meni varhmaan sekasin ja ylösalasin, minuahan tietenki jo nukuttaako pientä apinaa!

Mutta mitäpä se haittaako ihmisellä on niin mahtavat kaverit, on ystäviä, kuuntelijoita, hämmästyttäviä, rohkeita, ittenäisiä, ainutlaatuisia, uskamattoman ihania ja rakhaita ja tärkeitä!

Niin son tyttäret ja pojat, nyt sopusointusta harmonista iltaa kaikile ja muista, sie olet sie ja son enämpikö tarpheeksi

- hilkkapien

Etusivulle tästä!



28.7.2017 Tule pois kaapista ja opit kunnioittaan toista!

Kannatan ajatusta tulla omien asioitten kans ulos kaapista, se vappauttaa energiaa ja ehheyttää ja luo tervettä elämää eikä minun elämässä kummosta häpeämistä ole, mutta haluan nähä itte, mitä minun päässä liikkuu ja käytän teitä hyväksi, tänne paukuttelen, mitä päässäni liikku.

Ja tässä iässä se näkkyyki jo naamastaki, mitä päässään on pyörittäny, niin nyt viimisthään kannattaa siivota mielensä ja päänsä, ettei vaan kaappi täyty ja rojaha miten sattuu kenenkhään pääle.

Haluan siis vaphaasti rakastaa teitä ja kunnioittaa ja iloita teistä, mutta jos joku tullee silmile jatkuvasti ja tukkii suuhuni, saa eston somessa ja live-elämäss myös. Ja mie tykkään, että meän molempien onneksi.

Ja laitan uuestaan parin päivän takasen feispuuk-kommenttini vielä tähän lopuksi, jos estämiseni kiinostaa:

Noh, tykkään, että olen kärsivällinen ihminen, mutta jossei vaikka toisten ihmisten haukkuminen ole loppunu, vaikka olen monta kertaa sanonu, ettei niin saa minun seinällä tehä, olen estäny: Eli politiikka, pakolaiset, uskonto, köyhät, meänkieli, mikä asia millonki ja ylleensä on ihan minun itte esille nostamana saanu ihmisiä hermostuun, eikä ole rauhotuttu, niin ei ole auttanu muuko estää.

Tai tulhaan kommentoihmaan asian vierestä sitä yhtä ja sammaa ommaa eli ajettaan sitä ommaa jotaki lähetystehtävää jatkuvasti, vaikkei se kuulu ees postauksen aihheesseen.

Sitte uhkailijat ja jos mitkä yksityisviestien säätäjät, jokka on kirjottanu siis ihan kaikkea mahollista.

Jako sen jonku potaskan kerkeää lukea, se jää sielun verkkokalvolle ja vie hetken, että sen saa siivottua mielestään ja saastuttamasta sielua.

Pahin on semmonen sähköpostiko, haukku minut ja minun lähheiset, pitkä seikkaperänen kirje, uskovainen ja menestyny ja ehjä perheinen mies sano olevansa ja - sano, ettei lue vastausta. Se tuntu tosi kammottavalle.

Siis sähköpostejahan voi tehä, vaikka aku ankan nimellä ja se sano, että en saa kirjottaa plokeja enkä mittään.

Nykyään en saa yksityisposteja paljoakkaan, koska julkistin niitä ja olen höpöttäny, että älkää laittako niitä.

Siis ja mikä kans, miehän olen vuosia elättäny itteäni luennoimalla ja valmentamalla ja sillä saralla saa kans huonostivoivia perhäänsä. Joka toistuvasti kommenteissa haukkuu, saa eston. Viimeksi se tekopyhäksi yms. haukkuva, sai eston.

Ja sitte on muutamia, joita en estä, koska haluan nähä, kuinka he haukkuu minua jossaki lähheistenki seinällä yhtäkkiä eli huonostivoivia ja yks on kepulainen jne.

No sitte on tämä ilmiö, että kytättään kavereittan kautta eli jokku juoruaa, kertoo tai provosoi, mitä mie höpisen ja sitte jollaki konstilla ihan vaikka onnitelhaan tai jotaki, ja sei tunnu hyvältä, se tuntuu pahalta, häirittee.

Ja on ryhmiä, siis live-ryhmiä, joihin olen kuulunu tai jotenki osallistun vieläki, niin en tiä, kuka yhteisistä kavereista juoruilee, muutenhan oiski kätevää estää hänekki.

Jokku vaan ei luovuta ja se kertoo heän ongelmallisuuesta ja on kurjaa olla kohteenaki.

Postipaketteja tullee joskus ilman lähettäjän nimeä, koska en hae, jos tiän, keltä ja huh, pari estämääni ei anna periksi, eikä ole hauskaa.

Ja kaiken kukkuraksi en ole kukhan, kuinka nuot aktiivipolitiikot tai jokku julkkikset jaksaa, en käsitä.

No sekopäitä olhan kaikin, mutta jokku vielä enämpiko toiset. Molen päättäny oman linjani tääläki somessa ja jatkan sillä. Kerranhan lähin pois koko feispuukista ja sitte tulin uuestaan ja tässä olhaan.

Käsittääkös tästä mithän!

Ps. olpa tylsää tekstiä ja tämä on tylsä asiaki, mutta toissaalta olen päättäny, että minun on tultava kaapista ulos elämäni kans ja sanon ja kirjotan niinko itte millonki haluan ja tämäki kuuluu minun elähmään.

- hilkkapien

Etusivulle tästä!



27.7.2017 Kirjota ja näet ittekki, mitä päässäs pyörität!

Mutta kaikkea ei piä kirjottaa julki eikä se, että jokku kirjottaa ja plokkaa ja tviittaa ja somettellee, sei tehe niistä eikä meistä parempia eikä huonompia.

Jokku pyörittää päässään tai jauhaa kotona tai jättää omhaan pöytälaatikhoon, eikä sekhän tehe paremmaksi eikä huonommaksi.

Se juttu ois minusta se, että kykenis siivoahmaan ommaa mieltään, sillain lempeästi, mutta lujasti, hygienisoijja omat ajatukset.

Mistähän se nalkutus ja jankutus tullee, siinä kait olema kompurhoihneet pahoin oman elämän kans, eikä päästä puusta pitkhään.

No siis julkikirjottaminen antaa mahollisuuen ittekki nähä ja kuulla ja saaha pallautetta omista ajatuksista.

Voi jopa vappautua omista mielipitheistä, eijjoiskhaan omien mielipitheitten itte ittensä sitonu vankiraukka?

Ei huono?

- hilkkapien

Etusivulle tästä!



26.7.2017 Kelle kerrot tarinaasti?

Tuli yks mainio kysymys miehleen, on kysytty useamman kerran, mutten ole jääny pohtiin, siis - kelle mie oiken kirjotan!!!?

No ittelehän mie kirjotan ja miehän ruukaan sanoa, että niin tehemä kaikin.

Ittele kerroma tarinoita.

Tuntteitten ohjaamia tarinoita.

Nämon valhetarinoita, jokka siis vain lähestyy toellisuutta ja tottuutta, koska tottuutta ei voi kirjottaa, eikä toellisuutta. Ja kierrämä vaikeimpia ihan ikiomia tuntheita.

Ja jo siis tarinoitten toistaminen kertoo pakosta, riippuvuuesta, toistama ittele ongelmallisia juttuja.

Kommentoinnissa ja pallautteissaki se näkkyy.

Ja toisissahan sen näkkee helposti.

Tätä häätyy miettiä!

- hilkkapien

Etusivulle tästä!



22.7.2017 Tutki asioita äläkä pelkää mithän!

Mikä ihmeen kisailu ja kilpailu täälä maailmassa on menossa, minua kosketti jotenki syvälle syähmeenko Yle halus väen vängällä pilkata Putinia ja sen vierailua leimata ja alentaa.

Muutenki täälä helposti pilkattaa sortunheita, ei tarttte ollakko työtön tai jotenki väsähtäny, niin heti suupielestä iva kurkistaa.

Minusta on surullista, että venäläisista ja amerikkalaisista iso osa lukkee huonosti ja puuttuu yleissivistys ja historian tuntemus ja ihan maantieto, ei tiijjetä, että on muutakiko se oma maa eikä net muut ole pahoja kaikki.

Suomessaki historia kouluaihneena on koulussa heikoissa kantimissa ja kohta ei ees kaikile kerrota, mistä olhan tultu.

Maailma on kaunis ja oikeuenmukanen ja hyvä, meilä vain on ittelä ongelmia, ei maailmassa ole vikkaa, voi sus siunakkoon meitä eli emmä vainoa ees susia.

Minun pittää kiittääkki Yleä ja Sipilän hallitusta kans, non pakottanu minut tutustuun omhiin tuntteissiin, non niin kovasti loukanheet minun tuntteita, olen pahottanu mieleni ja harjottanu tuntheitten ilmastua.

Ei tuntheissakkaan mithän vikkaa, teot vaan on pahoja, joita tuntteet ohjaa tekheen.

Kaikki tuntteet on sallittuja ja jopa toivottavia, muutenhan molhan pysthyyn kuolheita!

Ja ajatus on jo ensimmäinen teko, pitäs aina hoksata vähän aatella niitä omia tuntheitaki, ettei net menis käytänthöön suorana reagoimisena, saisima ajatusta välhiin.

Ennen sannaa on ajatus ja sanahan on jo iso mahti, son koskhaan takasin pallautumaton, pitäs oppia aatelheen, se siis ois niin tärkeää, siis se ihan itte aatteleminen.

Ja toinen, ettei net vihan tuntheet ois piilossa itteltäki, net tuhoaa itteä ja maailmaa, jossei niitä tunnista ja käsittele, siis tutki ja tunnusta.

Rajaton ihminen ei tajua tunneohjautuvuutta, mutta molhan lievemmin rajattomia, jo siinä, että levitämä ommaa vihhaa.

Ja pelko on vihan poikanen ja joskus pikkuserkku, mutta on kuitenki viihhaa, aatelhaampa sitä, mutta toisen kerran, nyt toinen kuppi kahvia!

Siis jokku tullee hysteerisiksi ja jokku masentuu, kultasen keskitien kulkeminen ja elämän pieni rauhallinen rakkauellinen rakentaminen eijjole mithän?

Lauantaiaamun saarnaksi meni ja mennee lissää, mutta kuinka ihanaako on mahollisuus puhua teile, jipiii ja kiitos ja hallaus!

- hilkkapien

Etusivulle tästä!



31.3.2017 Hillitte ittesti, asiat asioina!

On tosi vaikea sanoa ja kirjottaa, että hallittet minkä tahansa asian, jos hallitet ittesti, et hermostu etkä ala pelkäähmään.

Jos yrittää sanoa, että nyt tuo asia on väärin, niin se oma olo niinko jää sen väärinolomisen pauloihin.

Pitäs kyetä, ihan samassa sanohmaan, mikä ois parempi ratkasu tai asianlaita, muttako aikansa perustellee ongelmaa eli väärin omasta mielestä menevää tai olevaa asiaa, on niinko tyhjää sananhelinää, alkaa siinä muka kiittelheen, että kyllä elämä on ihanaa, kaikesta huolimatta ja että kyllä tämä tästä?

Mutta tiättäkös, just niin sitä pittää tehä, vaikka maailma kaatus, meän häätyy kiittää elämää kaikesta ja uskoa, että kaikki hyvin ja että kyllä met pärjäihlään, tuli mitä tuli!

Maailmanparannus periaatteella, että maailmassa on jotaki vikkaa on toivotonta ja vie kohti huonoja valintoja. Kaikki on tarvittu, että olhan just tässä, ei kritiikin paikka ollenkhaan.

Maailmassa eijjole vikkaa mithän, meän näkemys on vaan eriko mihin maailman joku asia nyt mennee. Joku on meän mielestä väärin ja sehän kyllä pittääki sanoa äähneen.

Mutta tarkkana pittää olla, sanoa oma oikeansa hygienisesti ja tarkoin. Ja yhtä aikaa yrittää olla viemättä toivoa ja maailman rakastamista ja hyväksymistä pois.

No tajuattakos tätä, maailma on hyvä ja kaunis ja oikeuenmukanen semmosenako son just nyt, eläköön ja rakkautta vaan kaikki tää ja tapahtukkoon tahtonsa, emmä voi kaikkea määrätä, asiat etenee jollaki salaperäsellä painolhaan ja met voima vain rauhassa sanoa näkemyksemme, emmä saa tukota elämänvirtaa! Ei saa jäähä jankkaahmaan, siirrymä etheenpäin virrassa, joka vie koko ajan paremphaan ja etheenpäin.

Heips ja toivon nyt, että tästä saat jotaki ajattelun pitkospuutako ei tullu valmista mithän, tuli ajatusaihioita, hei hei ja kiitos!

- Hilkka Laronia

Etusivulle tästä!



14.2.2017 Minun ystävyyteni!

Jokhaisella on oma ystävyytensä, minun ystävyys eijjole kauppatavaraa eikä mikhän kakku eikä sitä jaeta eikä sitä niitetä eikä ees kerätä kasoihin.

Minun ystävyys on täysin ykspuolista eikä mithän vuorovaikutusleikkiä, ettäkö sie sanot näin, mie sanon nuin, eihei, minun ystävyytteessä voi tänä vuona sanoa hei ja ens vuona toinen vastata, jos niin tapahtuu ja jossei ikinä vastaa, ei haittaa.

MInun ystävyyessä ei loukkaannuta eikä olle vihassa eikä mene välit poikki.

Minun ystävyyeessä olhan ja elettään ihan vaphaasti ja voi olla onnessansa tai murhheen murtama, ihan miten vain, kaikki soppii, ystävyys silti kukkoistaa ja hyvin voi, ei koskhaan pahoin voi.

MInun ystävyyeessä ei pelata siis ihmissuhepeliä, ei tartte kysellä, ookkos minun ystävä vai eikkös sole minun ystävä, olhan vaan aina vaan ystäviä, sillainko olhaan ja semmosinako olhaan.

Minun ystävyyteni on ykspuolista ja ykssuuntasta ja kahenkeskistäki son. Ei siinä lasketa eikä oteta lukhuun, onkos muita ystäviä, montako ystävää, samase sille, vaikkois tai eijjois.

Ja nyt se jutun juurisyy on ja tullee tässä: mie olen ihan itte itteni paras ystävä, jee ja elämä on pelikenttänä tällä ystävyyssuhteella, elämä ja koko maapallo.

Jee ystäväni hmta dida hmta, sinun kanssas käsityksin hmta dida hmta, anna pallaa ja mee ja tee, niinkos itte haluat, niin mieki tehen ja olen sinun ystävästi, sie saat olla mitä haluat.

En halua yhtään ystävyysvallaa enkä yhtään ystävyysorjaa, jonka pitäs jotenki jotaki, ehei, mie luon itte elämääni enkä toelakkaan kanna enkä ylläpiä ystävyyssuhteita mielessäni enkä syämmessäni, kaikki oletta minun ystäviä, kiitos siittä rakhaat ystävät!

Isolla ystävyyellä rakastava hilkkapien!

Etusivulle tästä!



1.1.2017 Mitä mie itteltä ootan tänä vuona!

No sitä mie vain, että mie en ole ihminen, jonka kannattaa varsinaisesti tehä uuenvuenluppauksia tai aarrekarttoja, en ole usseinkkaan osanu toivoa sitä, mikä mulle on parasta, minun paras tullee mulle kait ittesthään, niinko tapahtumien kulun jumalallisen viissauen tuloksena, ei minun toihveina.

Mie toivon kaikile kaikkea hyvvää, seurakkaa vain ommaa polkuanne hyvällä, ilosella tuulella, paineettomasti, vaatimatta ja vänkäämättä, siis rakastamalla.

Välittää pittää ittestä ja toisista ja ymmärtää itteä ja toisia, itsekkäät ja ahneet saa paskasen lopun, sannoo vanha kansa.

Käytämä sitä, mitä meilä on, emmä pihtaile emmäkä arvostele toisiamme emmäkä muistele pahalla. Rakkaus on hyvä konsti edetä omala tiellänsä, joka on kuoppanen ja liukas, kuten tiämä, ei meile mithän helppoa ole luvattukkaan.

Ei meiltä ole kukhan eikä mikhän viemässä mithän, pelkojen maailmasta pääsee pois tai ihan ajautuu pois alkamalla ystävälliseksi itteä ja toisia kohtaan ja myös äitimaata kohtaan. Ei kannata seota selityksiin eikä kaikenmaailman pikkuasiohin, antaa niitten mennä menohjaan, rakastaa vaan rauhassa kaikkea.

No luottamuksestahan son kyse, molhan täyellisiä, hei kuulkaa ihmiset, mie olen ja sie olet täyellinen ja piste. Olema aina oikeassa paikassa. Veljeni ja siskoni on oikeassa paikassa, lapseni on ja rakkautta on luottaa, että suojelus ja varjelus ei ole minun päässä, son maailman syämmessä ja elämänkulun viissauessa. Tämän ajan tekoturvallisuus luo sottaa ja onnettomuutta. Rakastaa meän pittää kaikkia.

Rakastava ei pelkää ja luottavaisesti kulkeva rakastaa ja luo hyvvää maailmaa.

Kuten huomaatta, ei tällä ämmionnentyttärellä ollu mithän uutta sanottavvaa, olhan rauhassa ja tehhään, mitä elämä sannoo, ei sitä, mitä oma pää ja suu sannoo, jeee nuin mie haluan sanoa uueksi vueksi ittele ja kaikile, kiitosko sain taas sanoa ja hyvvää matkaa!

- Hilkka Laronia

Etusivulle tästä!



7.12.2016 Älä sido itteästi teräsvaijjereilla toissiin ihmissiin!

Jos yrittää hallita ihmissuhdetta, jopa sitte toista ihmistä, se on yhtä kuin yrittäs teräsvaijjerilla sitoa enkelin ja yhtä aikaa alkas ihan väen väkisin orjaksi sille toiselle, vaikkei tämä pyyä tai ehkä ees tiä koko hommasta mithään ja sen tunnnesidoksen nimi, joka siinä syntyy, on riippuvuus ja se tunnesidos on lujempiko teräsvaijjeri.

Vappaa ihminen ei luovu omasta elämästä, ei ala elähmään toisen tontilla eikä solmihmaan mittään teräsvaijjerisopimuksia. Vappaa ei luovu omasta vappaudesta, ei oota eikä vaadi muilta ihmisiltä semmosta, mitä nämät ei halua antaa tai hän ei ennää ole vappaa. Son orja on se, joka kerjää ja oottaa ja sittoo ittensä vaijjerilla ihmissuhteissiin.

Yks ihminen puhu pakkomieltteestä ja son totta, son pakkomielle semmonen tunnesidos, jossa yrittää hallita toista tai ihmissuhdetta ylleensäkkään. Pakkomielle on tunnesidos, jokon solmittu teräsvaijjerilla ja sen kans ihminen kampittaa ihan itte itteänsä aamusta ilthaan ja kohta on rampa ja kipeä koko ihmisparka.

Hän tekkee ylleensä eniten ittelleen onnettomuutta tunnesidosvaijjerihommiensa kans, toiset ihmiset ussein pötkii tiehensä tai ottaa ettäisyyttä, ei ihmiset halua tulla sidotuiksi.

Levoton, onneton olo on se, mikä kertoo, että vaadit, odotit, yritit määräillä toista, siis sulla oli omia odotuksia, jokkei totteutunu eli vaijjerien solmiminen ei onnistunu.

Teräsvaijjerinsa kans hallitsija tuntee ittensä onnettomaksi, riittämättömäksi, huonoksi ja epäonniseksi. On pettyny, vihanen ja ties mitä draamaa, ko ei saa toista solmittua tunnesidosviritykseensä haluamallaan tavalla.

Jokkaisella on oma elämänsä ja oma kulku täälä maailmassa ja toisen kulkemista on kunnioittaminen. Vaijjerin kans kannattaa olla tarkkana, ei toiset ihmiset suostu ehkä sinun vaijjerileikkiin.

Semmonen hallitsijariepu vaijjerinsa kans kolhii itteänsä ja muita vain yrittämällä hallita ja määräillä omien halujensa mukaiseksi sitä ihmissuhetta.

Omalle elämälle saa tehä, mitä haluaa ja voi teräsvaijjerilla sitoa ittensä toisten elähmään, mutta sillain syntyy siis orjamaista kerjäläiselämää ja oma elämä jää elämättä. Siinä sokkeutuu vaijerinsa kans kulkiessa kaikelle oman elämän parhhaalle, ei näe eikä koe sitä, mikä on hyvin ja mitä on köytössä ittele tässä ja nyt.

Siis itte kelläki on täys työ oman elämänsä kans tehä kaikenmoisia, luua ommaa elämää, tehä niinko itte tahtoo, terveihminen kavahtaa teräsvaijjeria. Jotaki tuntematonta mukaellen: Ihmissuhe on niinko lintu kämmenellä, älä purista liikaa, se kuolee, piä kämmen avoimena ja anna linnun tulla ja mennä ja sillain kohtaamisen ilo on molemmin puolista ja lintu kukoistaa!

Jeee, no elämä on parasta just nyt, usko pois!

- Hilkka Laronia

Etusivulle tästä!



18.11.2016 Älä tuhlaa aikaasti leimoista puhumisseen!

Pöllömie meinasin olla negatiivinen, ko piti sopia yhestä asiasta ja osalle porukkaa ei meinanu sopia eikä mithän perusteluja. Kerkesin jo mielessäni suutahtaa ja ainaki moittia heitä, kunnes yhtäkkiä, porukalle alkoki sopihmaan!

Ei pitäs provosoitua asioista ja reagoida ihmissiin, ihan turhaa ruutin tuhlaamista, tuossaki sen näkkee, miten mulle kävi. Kerkesin pilata hyvvää mieltä ja mitä sois auttanu, itte vain kärsiny ja naamasta näkyny toisile eli oisin ollu ympäristösaaste vielä toisilekki, voi voi minua taas!

Kuinkahan paljon meilä mennee ihan aikaa, ko puhuma muista ihmisistä, son se ja se ja semmonen ja tämä on tämmönen, vaikka että son laiska opettaja tai ahkera talonmies. Mitä se semmonen puhe on!

Kuinka hullua on puhelimessa puhua, että se ihminen on sitte tyhmä ja sano sillain ja tällain. Tai ees positiivista, jossei nyt sitte tartte jotaki piirrettä kuvvaahmaan jotaki vähän isompaa ilmiötä maailmassa tai elämässä.

Hoksaattako, siis met leimaama ihmisiä hyviksi ja huonoiksi minkä kerkiämä ja sillain kohtaama toisia hyvin heikosti, olet hieno, olet typerä, olet se juoruämmä, olet se fiksu kirjailija - vaikka toinen seisos nokan eessä, emmä näe häntä, näemä omat näkemykset hänessä.

MItäs jos heittäs pois tuommoset määrittelemiset ja leimaamiset. Lopettas epähygienisen oman sielunsa saastuttamisen. Eikä semmosta puhetta voi ees kuunnellakkaan saastuttamasta ittehään. Siinä saastuu kummanki sielu. Annettas ihmisten vaan olla ja noustas itte niinko toiselle tasolle.

Antas hengen puhua, henki sannoo, henki kertoo luovasti ja vaphaasti ihan tarpheeksi ihmisistä ja tarppeen tullen voi sitte tarkistaa faktat, jos tarttee, mutta semmonen matalamielinen pikkusielusuus vie toela aikaa ja aivan hukkaan - ja vie henkisiä voimavaroja.

Nojoo, suhetta ylläpitävää höpinää pittää tietenki olla, mutta ei toisista ihmisistä eikä mithän sen suhekumppaninkhaan mittaamista vaan kohtaamista ilman ennakkoluulosia naamiointeja ja määrittelyjä, sois sitä aitoa kohtaamista, jota meistä jokhainen haluais kokea. Haluama tulla kuulluiksi ja nähdyiksi omina ittenämme, eikö niin.

Ja jokhainen keskustelukumppani ja vasthaantulija on arvokas, ainutkertanen ihminen ainutkertasessa hetkessä semmosenako on. On kunnia saaha kohata ihminen. Kuka vaan ihminen.

Hei hie, pai pai, pus pus ja hauskaa viikonloppua! t. hilkkapien

Etusivulle tästä!



10.10.2016 Miten tajusin tehä päätöksen jättää uhriutujat, syyttelijät, tyytymättömät ja pahankuriset pois elämästäni!

Pikkuhilkkaa kuuntelemalla ja huomaamalla, että heän mukana tullee suunnilheen joka kohtaamisessa Tyranni ja seuraavana tekstiä, jossa kerron tästä tavasta ymmärtää itteäni ja jäsentää elämääni, siis lainaus ommaa vanhaa tekstiäni:

"Pikku-Hilkka siis saa itkeä ja suuttua ja kärsiä täysin vapaasi ja minä lohdutan ja kuuntelen ja huolehdin ja kannustan ja ymmärrän ja Pikku-Hilkka elää päivä päivältä tyytyväisempänä, iloisempana ja huolettomampana.

Rakastan Pikku-Hilkkaa, siis itseäni niin paljon, että koko elämäni uni on muuttunut peloista ja ristiriidoista rakkaudeksi ja iloksi.

Huomaan päivä päivältä nopeammin tyrannin, joka yrittää saada minut uskomaan, että elämässäni tai maailmassani on jotain vikaa tai etten ole tarpeeksi hyvä, vahva, älykäs, kyvykäs tai riittävä.

Aloitan keskustelemalla Pikku-Hilkan kanssa ja huolehtimalla hänestä todella hyvin ensin. Sitten perään heti kahvitan tyrannin ja lähetän sen pois. Puhdistan oloni tai mieleni tyrannin tuomista myrkyllisistä tunteista ja itsesyytöksistä, jotta voin elää rauhassa ja rakkaudessa. Sitten ratkaisen ongelman, jos se vielä on edessäni siinä hetkessä."

Ongelmana oli häirittevät, huonoa oloa tuovat ihmiset, jokka sinänsä siis ovat rakastettavia ja hyviä ihmisiä, mutteivät sovi minun pirthaan, pikkuhilkalle tuli paha mieli ja perustelut paria puhetta alempana 9.9.2016!

Jee ja hauskaa päivää ihmiset! t. Toimiva Vastuullinen Hilkka-Aikunen

Etusivulle tästä!



8.10.2016 Miten tehin päätöksen ottaa koiran!

- Kysyin itteltäni, että onkos mulla kaikki hyvin vai onko jotaki lintalhaan sitte viime tutkailujen eli Toimiva-vastuullinen-aikunen eli mie itte kysyn Sisäiseltä minussa olevalta lapselta = pikkuhilkalta, että haluaisitko jonkin olevan toisin, mitä haluaisit nyt tähän elähmäämme, puuttuuko jotaki kaunista ja ihanaa ja mukavaa, jota vielä voitas löytää ja keksiä?

- Mie haluan koiran! - vastaa pikkuhilkka empimättä ja heti (ja ittekki tiesin, että sehänse on kukkunu mielessä).

- Ai, koiran, no miehän yritän kuunnella sinua koko syämmellä ja keskittyä, mutta siinähän eijjole mithän järkeä tässä tilantheessa, miehän aina kaikile sanon, ettei koiraa ollenkhaan, koirien hoitamishommat on loppu minun kohalta ja uuet hienot parkettilattiatki mennee pilalle.

- Niin minun haluamisethan sie aijjot ohittaa ja varustautua johonki ja oottaa parempia aikoja, mutta mie niin haluan koiran. Se koira aina kattos minua, oottas minua, sen kans sais kävellä pitkin katuja.

- Kaipaat jotaki muutako mitä nyt on, kaipaat koiraa, uuuh?

- Joo, sano mitä haluat, mutta mie haluan koiran. Mie näin sen videon, jossa pikkutyttö sai koiranpennun ja sillon minussa nyrjähti jotaki, minussaki ilosta itki joku kohta, ko se tyttö sai koiran ja se puhu ja itki ja nauro yhtäaikaa, se sai syntymäpäivälahjaksi koiran pennun.

- Sinusta tuntuu ihanalta tuntea ittessästi semmosta tunnetta, että on koira?

- Niin tuntuu, se tunne on niin iso ja voimakas, että haluan koiran ja haluan että hommaat sen koiran, nuot syyt olla ottamatta koiraa on tekosyitä.

- Mie kuuntelen sinua pikkuhilkka niin hyvinko ikinä voin ja mie käsitän, miltä sinusta tuntuu ja mitä sie sanot ja että haluat koiran.

- Joo mie haluan koiran enkä ennää kuunnella ja keskustella tekosyitä ja selityksiä.

- Miehän olen sinua varten kultarakas pikkuhilkka, rakastan sinua pikkuhilkka, yritän olla järkevä ja tutkia, onko tässä järkeä. Enkä tahallani keksi tekosyitä enkä selityksiä. Niin, no, joo, jos tarkoin aattelen tekosyitähän molen kaikki nämät 5 vuotta keksiny, ko eijjole ollu koiraa. Mie otan pikkuhilkalle koiran jeee, ihanaa!

Miepä kirjotan feispuukkiin ja jutskailen muitten aikusten kans, että minun elähmään tullee koira, jeee!

No mie kirjotin ja kohta ilmaantu mahollisuus saaha koira ja nyt olhaan siinä kohassa, että koira on tulossa tähän talhoon, jeee nyt tuli aika ilmaantua koiran minun elähmään!

Tässä puhheessa käytin "Sisäistä lasta" eli pikkuhilkkaa ja "Toimivaa vastuullista aikuista" eli mie itte ja uskokaa tai älkää, niin mie tehen oikeastikki ja se Sisäiseltä lapselta kysyminen on auttanu minua tekehmään huippuloistavia päätöksiä ja valintoja ja niin uskon nytki tapahtunheen.

Joo voikaa hyvin ja iloitkaa elämästä niin paljonko ikinä ossaatta ja voitta! t. hilkkapien

Etusivulle tästä!



9.9.2016 Jätä uhriutujat, syyttelijät, tyytymättömät ja pahankuriset pois elämästästi!

Luo nahkasti niinko käärme ja ummista silmästi asioille, joile et voi mithään samaten, ko oman elämänsä uhrin eessä, et ole hilkkapien mikhän jumala eikä sulle ole kukhan eikä mikhän taho antanu mithään lähetystehtävvää!

Nytton syksy, kesä on ravinnu sielua ja ruumista ja nyt mulle elämä ja some tarjos mahollisuuen nostaa tasoa(?).

On asioita ja ihmisiä, jokka häätyy jättää taakse. Itteä ja ommaa elämää pittää jokhaisen suojata, kusipäitten kans ei kerta kaikkiaan kannata tehä yhteistyötä, mutta heitä pittää rakastaa ja hyväksyä heät, muttei siis tartte eikä piä tehä kaikkien kanssa yhteistyötä käytännössä.

Mielipitheen vappaus on joilekki ihmisille täysin epäselvä käsite. Samoin kaikkia ihmisiä koskeva ihmisarvo ja ihmisoikeuksien julistus ovat epäselviä monille.

Ja olen nyt rajanu feispuukissa itteltä pois hankaliksi kokemieni ihmisten kaveruuksien lisäksi Naton, politiikan, ydinvoiman, pakolaisuuen, homouden ja köyhyyden. Net ei minun höpinöillä miksikhään muutu!

Elämä on valintaa, sannoo rakas pikkusisko ussein, ko jutelhaan ja otan tai noin vuen aikana olen ottanu vastuun mulle hankalista asioista, veän rajan, mie piän rajjaisia ja annan uuelle paremmalle tillaa elämässäni!

Molhan siis kaikin toistemme opettajia, ossaama neuvvoa itteä ja toisia ja kannattaa ottaa nämät neuvvot vakavasti, tutkia rauhassa ja panna totheen kaikki hyvät yksinkertaset ajatukset tai lausseet.

Joo ja mie kiitän yhtä rakasta Soile-Timanttia, joka sano mulle muutaman yksinkertasen ja kirkhaan lausseen ja että ummistaa silmät aina joskus! Soli mulle just niinko nappi othaan, heräsin hortteesta.

Käärme luo nahkansa ja sillä kuvvaan tässä sitä, etten aijjo jäähä enkä alkaa sylkykupiksi enkä minkhän kohtalon vanggiksi. Samoin negatiiviset sielunsotkijat kuuluu siihen, jonka nyt olen jättäny pois.

Sitte kiitän rakasta Jari Sarasvuota taas kerran ja ulkomuistista lainaan hänen kuvvauksia ihmisistä, jokka on mulle viime vuen ja vuosienki aikana opettanu tosi paljon ja jokka nyt saa mennä.

Eikä mulle ole ollu helppo jättää ihmisiä kaivahmaan monttuaan, ko net vaan kaivaa ja kaivaa itteään montussaan, jokku jopa houkuttellee muita ihmisiä sinne kaveriksi ja joku jopa vaatii kavereittensa kans kaveriksi sinne monttuun.

Mie en tehe kenenkhään kans ”Kärsi kanssani” -sopimusta, en voi kuunnella loputtomia surkujankutuksia tai uhriutumistarinoita, joihin suhtautumista ei aijjotakkaan ratkasta. Ei siis oikeasti aijjotakkaan ratkasta. Ihmisoikeuksiin kuuluu, että saa jäähä monttuansa kaivahmaan, mie aattelen, mutta mie en voi auttaa heitä.

Seuraavassa puhun vielä tästä oman elämänsä uhriutumisesta:

Siis kaikile on sattunu kamaluuksia, mutta uhriutujalta puutuu suhteellisuuentaju, että kaikile ihmisille sattuu eikä hänen onnettomuutensa ole yhtään kummempi toisten onnettomuuksia. Ja silti sanon, että ihan jokhaisen sisälä on kultainen sisin, joka on villi ja vappaa, se on totta, mutta jokku on keskittyny oman elämänsä pillaamisseen ja vanggittemisseen, ettei sitä ole helppo nähä. Eikä semmosta ihmistä voi ulkopuolelta auttaa enkä mie siis ainakhaan, vaikka uhriutuja syyttää ja vaatii.

Ja kyllä kyllä oman elämänsä uhri on kohanu semmosia konkreettisiaki kamaluuksia, ihan kauheita, mutta se että hän on kehittäny ittelheen niin hyvät tarinat ja kulkee sitte aamusta ilthaan vuet ympärhiinsä niitten kans, se on sitä uhriutumista.

Hän kärsii ittensä kans, tuhoaa elämää, uhriutuu eikä ennää kasva isoksi ja iloseksi.

Ei luovu kurjista tarinoistaan, vaikkei kukhan ennää oiken jaksa kuunnella eli hän voi huonosti montussansa, on yhä syvemmin rakastunu omhaan kärsimykseensä, epäterve kiintymys katkeruutteen ja vainoharhoihin. Harhaisuutta. Ihmiset, ihan omat lähirakhaat on niin pahoja ja ymmärtämättömiä.

Ikävät asentteet heti siinä pinnan alla. Tai ainaki sivulausseessa.

Siis kasvu ja kukkoistus ja onnistuminen ei sujukko on tapahtunu vääryyksiä elämässä. Toistettaan ja syvennettään omia onnettomuuskokemuksia, oiken rakastuttaan joka päivä yhä uuesthaan omhiin onnettomhiin tuntteissiin. Eikä milhään hoksata, ei kuulla ommaa puhetta.

Uhriutumista on vaikea katkasta, ehkä joskus joku iso positiivinen muutos, iso stressihelpotus vappauttaa, mutta josseijjole rakenteellista(!!!?) apua käestä pittäen, oiken hyvin uhriutunu ei pääse oman elämäntaakkansa alta, ko hyvin harvoin.

Uhriutumisen tunnusmerkkejä on vääryyet, isot onnettomuuet, lähheisten kuolema, muut on tehneet mulle tämän pahan, syvä itsesääli. Ussein vanhoja asioita, joista ei ole jatkettu matkaa, vaan hitsattaan itteä kiinni siihen vanhaan tarinaan tai useamppaan.

Uhriutuja kaehtii ystäviä, mitätöi toisten tekemisiä ja pyyntöjä, väheksyy ja paheksuu ystävien onnea tai onnettomuuksia.

Vaativaa, pilkkaavaa ja toisten tuntteita nimeävvää tulkintaa. Kyllä sinun on helppo sanoa, ko olet tuommonen -sanomiset jo kertoo sanojan omasta ongelmallisuuesta. Ei kellään ole helppoa, jotku vaan hyväksyy elämisen vaikeuen osaksi elämää niinko Partasen Eija jotenki sannoo. Ja jatkaa matkaansa eikä jää tulheen maakkaahmaan.

Muitten ilmeet, katseet ja sanomiset ehtymättömästi jotenki huonoja. Yhteiskunta sortaa ja maailman tapahtumat pillaa ihmiskuntaa.

Loputon itsekeskeisyys ja jatkuva luuleminen, että se puhhuu taas minusta.

Käännetään ihmisten sanomisia ittele huonoksi, häntä kohellaan väärin.

Maagisesti löytää ittensä ihmissuhteista, jokka uhriuttaa lissää.

Markkinoi itteään muiden hättää ymmärtävänä, mutta käyki niin, että kohta räjähtellee asioitten kans.

Ei kykene tyynesti erittelleen ja tutkiin asioita, suuttuu ja nyt ollaanki taas hänen ongelmia kattomassa, ollaan kattomassa hänen napanöyhtän kertymistä.

Aluksi salainen, mutta pian avoin kuvitelma, että mie tai joku muu tullee ja pelastaa hänet hänen montustaan. Teini-ikänen asenne toissiin ihmissiin, toiset aina vääränlaisia heän eessä eikä tarpheeksi hyviä heän vuodatuksiaan kohtaan.

Ilman ommaa vastuunottoaan montusta pääsy ei onnistu.

Hän palvoo omia tunteitaan. Itsesäälissä kuvitellaan, että olen ainoa, jolla vaikeaa. Toisten vaikeudet ei mittään. Vaaditaan toisia palvomaan kanssaan hänen tunteitaan ja draamojaan.

Toipuminen alkaa näkemisestä, tiedostamisesta. Kiivailijoitten kans ei voi oikeasti keskustella, mutta jos löytys toisia yhtä onnettomia, se vois joskus herättää uhriutujan tiedostaan ittensä.

Kurjuuden markkinointi on niin kovvaa, että tullee riita, jos yrittää ees ehottaa ratkasua ongelhmaan. Tätäki meissä on muuten kaikissa, ongelman kans pittää ensin ellää ennenkö suostuu ratkassuun, mutta uhriutuja ei ratkase millonkkaan, vaikerrusta ja valitusta tippuu suupielistä koko ajan.

Nostaa vanhoja asioista, ymmärtää sanoja väärin, kääntää sanoja nurin, väittää ymmärtävänsä ja tietävänsä toisten tuntheet, ajatukset ja puhheet jopa etukätteen, uhkailee, kiristää, ellää omien harhojen maailmassa.

Uhriutuja etsii rankaisijaa. Kohtelee itteään huonosti, on ilkeä muille, mutta ilkein ja julmin ittelleen. Nimittellee ja vääristellee ja kärsii.

Hänen on itte asetettava rajat, ittelleen. Toisenki on vaikea saaha ees omiakkaan rajoja suojatuksi uhriutujan kans, uhriutuja keksii aina syitä rikkoa toisen rajoja.

Uhriutuja ei kykene tekemään ajateltuja sopimuksia, hän velloo je keskittyy tuntteissiin ja hänen tuntteensa oikeuttaa hänet toistaan sitä eilistä kaavaa, jokei ole mikhän hitti kenenkhään muun mielestä. Uhriutuja kulkee omien tuntteittensa kans niin vahvasti, että kaikki hänen lähellään kärsii ja helposti sekoavat siihen samhaan lauhluun ja epätoivosuutteen. Mikhän uus raikas terve veihtoehto ei totteudu tai jos totteutuu, se vanha tunnekurjuus kyllä säestää joka lausetta.

On ihmisiä, joila on tarve tulla huonosti kohdelluksi. Sisäinen arvokkuus on niin heikko. Ei kykene itsehillintään. Puuttuu positiivinen itsekuri.

Houkuttellee ja yrittää pakottaa toisia kohteleen häntä huonosti ovelasti kiukuttelemalla. Hän siis kokkee huonoa kohtelua, koska toinen aina jotenki tekkee väärin.

Meille kaikille tullee vasthaan näitä tunteitten palvojia jatkuvasti ja meän kaikkien kannattaa olla tarkkana semmosen ihmisen kans ja ryhdikkäitä ihan omienki tunteitten kohtaamisessa, ettei huku tuntteissiinsa!

Minäparan maailma on paha, ruma ja epäoikeudenmukanen.

Oikeasti maailma on hyvä, kaunis ja oikeuenmukanen ja meissä kaikissa on myös uhriutujaa ja minäparkaa, koppavaa ja jos mitä rääpälettä, mutta toisista ihmisistä oppii, olhan toistemme valmentajia, kuten jo sanoin tai ainaki Sarasvuo sano.

Ei auta ulkopuolelta neuvvominen, jossei uhri ala itte rakastaa itteään ja hommiin semmosenako on siinä missä on, kukhan muu ei voi häntä pelastaa eikä auttaa. Ei tule valkosta ratsua viehmään meitä paratiissiin, paratiisi on jo täällä.

Uhriutuja syyllistyy ja syyttää ja pannee vastuun tunteistaan ulkopuolelleen ja levittää onnettomia kurjuuksiaan kaikkien päälle. Hän ei ole oivaltanu, että kaikki tuntteet on hänessä ittessä, ei ulkopuolisessa maailmassa.

Toistan, sanon uuesthaan, tuntteet on meissä ittessä, ei meän ulkopuolella. Maailma on viaton meän tuntteissiin. Ja meissä jokhaisessa, siis meissä kaikissa on kaikki tuntheet.

Heivatkaa uhriutujat ja uhrikaverit elämästänne, sano Sarasvuo, ja mie sanon, päästä ittesti pälkähästä, uhriutujat vettää sinua ommaan monttuunsa kaivahmaan kaverina eikä siittä mikhän parane.

Mie en ainakhaan voi auttaa uhriutujia. Jos on joku juttu, voin kuunnella, mutten jäähä napanöyhtäänsä päivittelheen. Uhriutuja kyllä haluaa ripustautua, muttei siis kykene itte ottaan vastuuta ja pian kiukku, tyytymättömyys, alkamattomuus, vaatimukset, syyttelyt, sanojen vääntelyt alkaa. Ei kiitos.

Lähe sieki uhriutujan tyköä kioskille äläkä ikinä tule takasin.

Rakkauella, innolla, onnella, riemulla ja kiitoksella ja varsinki kaikile rökittäjille ja vinkujille ja väärinymmärtäjille ja uhriutujille, opetitta mulle paljon ja minustaki löytyy nuita kaikkia ihmisenä elämisen laatuina, mutta näilä näkymin niitten vangiksi en ala!

t. hilkkapien

Etusivulle tästä!



11.6.2016 Vanhan mummon kaappikello raksutti!

Olipa kerran mummo, jolla oli ulkosesti kaikki hyvin. Mutta mummosta oli tullu kiekkunen, itteensä ittekki kyllästyny mummo, jolla oli keittiön pöyllä niin paljon tavaraa kuin siihen ikinä mahtu. Ne tavarat oli muistoja, kiiltokuvia, kirjoja, kortteja, koriste-esinheitä ihan mitä vaan vanhaa ja entistä.

Sielä se mummo pöytänsä ääressä kuulkaas itkeskeli. Se kärsi, oli yksinäinen ja yliherkkä ihan joka asialle. Sitä ei kukhan jaksanu, sillei ollu kavereita ja naapurikki vältteli sitä.

Sielä mökissään se mummo vartioi ja pyöritteli ommaisuuttaan eikä se juuri uskaltanu kääntää ees katsettaan siittä pöytäroinastaan.

Se äkkiä söi jotaki eikä juuri kereny maistaakkaan eikä ainakkaan herkutella, elämähän oli niin kurjaa ja paljon menny niin väärin. Siis sen pää ja syän oli täynä sitä pöytäkamaa.

Se kävi välinpitämättömästi ja äkkiä kaupassa tai kattomassa jotaki kuolevaa kaveria, muttei se kereny mittään, ko oli hoppu takasin pöytänsä äähreen.

Siinä mummossa ei ollu tillaa välittää kenestäkkään. Se vain muisteli ja jauho eilisiä asioita ja toisten ihmisten sanomisia ja väärintekemisiä. Se ei voinu osallistua mihinkkään, ko joka paikassa oli joku väärä ihminen.

Sillei ollu jumalia eikä mithän intomielisyyksiä, sen katse ei päässy sen pöytäkampekasan yli.

Mummon mielestä maailma siis oli paha ja ihmiset hulluja ja tolloja eikä sitä oikeasti jaksanu kiinostaa kenenkkään toisen ihmisen asiat, se vaan mumisi ja päpätti niitä muistojansa, jokka sillä oli siinä pöyällä.

Niin ja ainako se lähti niile pikasille reissuihleen, se keräs sen koko kuorman pöytäliinan mutkhaan ja nosti selkhäänsä.

No nyt sitte, tällä tarinalla on kolme loppua.

1. Se mummo poltti kynttilää aina siinä pöyällä ja yhtenä kauhniina päivänä tuli sieppautu mummon roihniin ja kaikki palo pois ja mummo säikähti niin, että otti ja lähti koko huushollista. Myi mökkinsä ja muutti toisseen paikhaan ilman muistojansa ja alko uus aika mummelin elämässä. Mummo löysi valoa ja iloa.

2. Mummo kiertää pöytäänsä ja kompastuu ja aivanko salama kirkhaalta taihvaalta, mummo havahtuu: hän ei jaksa ennää kaipailla ja vahata näitä tavaroita, hän haluaa jotaki muuta ja aivan saman tien katoaa kaikki hänen mielensä esteet, mummosta tullee villi ja vappaa mummo, jollon ihan toinen ote omhaan elähmäänsä. Sinne se mummo unohti pöytänsä ja ihmiset katto, että kuinkas ihana mummo tuosta naapurin riivinrauvvasta on tullukkaan.

3. Mummo hyytyy ja kovettuu ja luutuu ja puutuu ja aika pian kuolee pois ja sukulaiset kerrää sen pöytäroinat mustaan jätesäkkiin ja heittää roskiin.

Elämä on valintaa ja varokaa vain, kaikki tullee päivä päivältä vanhemmaksi, pitäsköhän sitä olla tarkkana mitä ja miten sitä päivittäin kääräsee muistoliinansa sisäle ja nostaa taakaksi selkhäänsä!

Kaikissa meisson kaikkea ja tämäki tarina on tosi ja kaikki kolme vaihtoehtoa on tosia ja keksi sie lissää tai tehe omasti niinko tehekki, hei hei pai pai ja hyvät opit ja tropit on kullanarvosia niinko hyvät ystäväkki.

t. hilkkapien

Etusivulle tästä!



2.6.2016 Puhuvan rummun maassa -kirjan arvio ja oma oikeassa olemiseni!

Kiltti, lapsellinen, krisllisellä mustheella kirjotettu kirja, M.H.Morril, Hämeenlinna 1954, Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino.

Kirja kertoo lääkäristä, joka lähti Livingstonen jalanjäljille, Livingstonen innoittamana Afrikkaan lähetystyöhön ja taistelheen poppamiehiä ja taikauskoa vastaan.

Mulle oli vaikea lukea kirjaa, koska sävy oli hyvin kiltti ja yhtä aikaa epäkunnioittava ja alentuva, siis sokea alkuasukkaitten kulttuurille ja elämälle.

Kirjassa ei yhtään älytty, kuinka asioilla on historiansa ja myös alkuasukkaitten tavoissa ja menettelyissä.

Huh ja kuinka koko ajan koin ja näin sitä, miten itte suhtaudun Suomen hallitukseen tai Naton hommiin ja niitten sokkeutteen kansoja kohtaan. Siis samat asentteet ja uhrin osat kirjassa ja minun live-elämässä.

Mä kirjan luin, vaikka soli ehkä lapsille tarkotettu, en tiä. Ja sain nähä omia asentteita ja herkkyyksiäni. Tarpheesseen tuli, uskon niin.

Miksei se, tämä kirjan lääkäri, jättäny opetustaan siihen, ettei tartte pelätä, ei tartte uskoa poppamiehiä, joista ittekki näkkee, ettei niillä neuvvoilla hyvin käy. Sois riittänykko ois sanonu, usko silmiästi ja sillain antanu uutta voimaa alkuasukkaille löytää uusia keinoja ellää ja kukkoistaa.

Heips t. hilkkapien

Etusivulle tästä!



22.3.2016 Määränpäistä ja päämääristä!

Kyllä son hyä, jos ihmisellä on joku päämäärä, idea olla olemassa ja ellää. Mutta älä hyvä ihminen siihen tarraa, elä ja luota, luota ja elä just tätä hetkeä.

Huomisesta meilei ole mithän tietoa, on vain tämä hetki ja se luottamus, josta siittäkhään emmä tiä, mutta hyvä sana se luottamus on. Luottamus tapahtumienkulun jumalallisseen viishautteen, niinko Steiner on sanonu. Ja sitte meilon se ikioma elämä, tässä ja nyt.

Menny on mennyttä ja sen hedelmät meilä on, ei niitä tarttte koko ajan päsmäröijjä eikä käsitellä. Tai no, voihan niistä kirjottaa kirjan, vinkkaa mullekki, ko oot kirjasti julkassu. Mutta tämä ainutkertanen ohikiitävä hetki on se ainut, mitä meilon.

No siittä päämäärästä. Siis jos sullon joku, vaikka ihan sanallinen tavote tai pikkutoivomus, siis just se, mitä just sie itte haluat, kirjota se ottaluusti taka ja laske sitte syähmeesti - ja unoha se sitte sinne.

Kyllä se alitajunta sen muistaa ja on valpas hoksauttelheen sulle kaikkia tilhaisuuksia ja mohollisuuksia avittaa matkhaasti sen toihveen täyttymykseen.

Niin ja hyvät tillaisuuet on innostavia, hauskoja ja ihania. Ei sinun tartte kaikkea ja joka asiaa tehä. Oikeasthaan älä sekkaannu kaikheen, vain siihen, mikä tuntuu hyvältä sinusta.

Ai niin, vielä se, että toisile ei saa toivoa pahhaa eikä vänggällä, isämeidänrukkouski opettaa, tapahtukkoon sinun tahtosti. Siis se unohtaminen sinne syähmeen on sitäki, että jos maailmankaikkeus näkkee sopivaksi, saat sen mitä haluat. On vain hyvä, ettemmä saa noin vain kaikkea, mitä haluama!

Niin vielä se, että josse tavote on sulla koko ajan tietosessa mielessä, siis esillä ja käsillä, niin se estää sinua näkemästä niitä asioita, jokka johtaa sinne päämäähräästi. Liika tavotteellisuus kovettaa ihmisen, vie energiaa, jäykistää ajattelun, ei jaksa eikä kestä.

No tämmöstä tänhään, menikös vaikeaksi, saattaa olla, että olen väärässäki, mutta jotenki näin mie elän, no jatkettaanpa ja isolla luottamuksella, annama pallaa!

Etusivulle tästä!



23.2.2016 Valot päälä, muttei kethään kotona!

Hetikko pelko tullee tai joku hätä, met karkaama tilantheesta.

Meän pitäs just sinä siunaamana hetkenä napata ittestä kiini ja antaa tilantteen olla ja keskittyä just tässä ja nyt -toellisuutteen ja antaa pelon ja hysterian mennä.

Meän pitäs toimia aivanko ei mithään hättää ois! Vaikka ois hätä, meän ei pitäs hättääntyä eikä alkaa ratkasseen ongelmaa eikä hoittaan asiaa.

Met saisima tarttua toihmeen vastako tilanne puhus meile ja antas ratkasun.

Sen näkkee siittäki, ettäkö tilanne on kypsä ratkasulle, met olema rauhottunu. On valot päälä ja met itte kotona!

Yksinkertasta ja niin totta. Jako met emmä tuota älyä, meitä pelotelhaan ja höntitethään, olema avuttomia ja aivottomia kaiken eessä. Kattokaapa meän yhtä saamatonta hallitustako ennenki ja yhtä avuottomia Ylen uutisiako ennenki. Ei niistä kannattas hättääntyä.

Hei hei hauskaa päivää ja tiättä tietenki itte ja nähhäämpä!

Etusivulle tästä!



18.2.2016 Jos kulet aina samojen ratkasujen kans, löyvvät ittesti aina ratkasemasta samoja ongelmia!

Semmonenko ongelmointi ja varsinki ongelmien ratkaseminen samoilla keinoilla yhä uuesthään ois hyvä huomata ja kattoa tarkoin. Tai siis huomata tuommonen ilmiö ylleensäki.

Jos päivästä toisseen hikkeentyy samasta asiasta tai ainako näkkee jotaki uutta tuttavaansa sortuu selittään sammaa asiaa ja sammaa ratkasua siihen tai olonsa helpottamisseen, kannattas vähän hoksata jotaki.

Jonku elämä ontuu pakolaisten takia ja hän kärsiikö EU tekkee huonosti. Joku hokkee köyhyyen lissääntymistä ympäriinsä ja syyttelee samoja tahoja päivästä toisseen. Joku valittaa yksinäisyyttään ja rasittaa lähi-ihmisiään loputtomilla vaatimuksillaan...

Joku siis kulkee saman työkalupakin kans ympärhiinsä ja on ihan mato löyttään tilantteita, rikkonaisia paikkoja ja asetelmia ja kuvioita, joita hän sitte pakkinsa työkaluilla päivästä toisseen paukuttaa, hajottaa, sahhaa, liimaa, yhistellee. Kärsii, vihhaa, surree, kokkee samoja tuntoja päivästä toisheen.

Elämä son lintalhaan ja rikkinäisyyksillä pilattu ja korjattavia asioita täynä ja ongelmia ja onnettomuuksia riittää, jos kesittyy löytähmään niitä.

Oi elämä, anna minun nähä laajemmin tätä elämää ja maailmaa. Maailma on edelleen hyvä, kaunis ja oikeuenmukanen, ko ymmärtää asiayhteyksiä ja ussein, jos tarpheeksi kaukaa kattoo.

Jos ongelma tai rikkinäinen tullee vasthaan, siihen ei siis ehkä käy net vanhat minun omat työkalupakkin konstit ja jakoavvaimet. Minun pitäs malttaa kattoa rauhassa koko kokonaisuus ja ymmärtää se mahollisimman tarkoin ja ymmärtää myös sen vaikutukset nyt ja korjauksen jälkheen...

No siis kriisistä ja draamasta toisseen tämä aika meitä tönnii ja pukkii ja tiphauttellee, älkää antako Ylen uutisten tai Iltalehen numeroitujen viisastelujen päättää oloanne tai asenteitanne...

Meni vähän epäselväksi, mutta jospa tässois alku jonku uuen, vappaamman ja luovemman elämisen. Toivoma niin, eiköstä vainki ja hei hei rakhaat ihmiset tällä samalla pallolla!

Etusivulle tästä!



28.11.2015 Ittensä puleeraajalle!

Kyllä tämä elämä on ihanaa
Näen ja kuulen ja voin jopa kävellä

Ja sitte mie nauroin yhtenä iltana
Kävelin pikkupätkän ihan fiksun ihmisen seurassa
Ja kysäsin, mitä kuuluu

Ja a vot
Vesivahinko kotona, konttorissa varkkaita
Maailma pahhuutta täynä
Suomiki konkursissa

Ja mie nauroin
Tosi ilosestikko sain sitte sanoa heipat
Ja marssin kotia

Ei herranjestas ihmiset
Sykkyröinti seis
Maailmassa on kaikkea: pientä keskikokoa ja suurta
Hyvvää ja pahhaa

Kaikila on joskus nuha
Sattuu kaikile kipeää aina joskus ja usseinki
Nokka ylös ja katse vähän kauemmaksi
Siittä omasta navasta
Omista kehhää kiertävistä ajatuksista

Se ihminen, josta tässä kerroin on oiken hyvinvoivan näkönen
On voimaa ja valtaa ihan tarpheeksi, jos multa kysyttään
Pukkeutuu tyylikkäästi
Käy varmasti lääkärissä ja kuntosalilla
On vakkuutukset kunnossa
Sinnese jäi vilkuttaan ja murehtiin
Eikä minun kuulumiset kuulostanu paljon milthään
Sen seikkaperäsen sykkyröinnin rinnalla

Sanopa se jopa mulle
Että mullon kaikki aina niin helppoa
Ja ihan siksiko mie olen semmonen
Sillä lailla
Enkä kysyny, minkälainen molen sen mielestä

Ei muutako sykköröikää, vatkuttakkaa omia murheita
Muistelkaa koko ajan kaikki loukkaukset ja hankalat ihmiset
Älkää vaan ikinä kokeko oman pienen elämän hyvvyyttä

Kauhenutta ja onnea
Ja jo ennenkö menetättä sen
Ihan kaiken met menetämä jonaki päivänä
Aikusen oikeasti

Niin korkea on taivas
Joka ikisessä päivässä on joku valo
Joka syämmessä on ilo
Ja hyvältä tuntuu omien poskien silo

Kokkeilkaapa ja jatkettaanpa ja nähhäämpä
Mutta älkää unohtako
Että muilaki on joskus nuha!

Etusivulle tästä!



23.10.2015 Höpöttelehmään siittä!

On semmosia muka aikusia, jokka saa ja vie ilonsa, leikkimielisyytensä jopa elämänhalunsa enämpi tai vähempi arkielämänsä ulkopuolelle ja pois rakkaittensa läheltä.

Pittää matkustaa ulkoomaille, harrastaa, lukea, käyä kursseja, haaveihlaan älyttömiä, kaivathaan mahdottoman perhään, viehään läpit päiväkottiin, vaikkolhan kotona, ei käyä kylässä lähheisten tykönä, tissutelhaan koti-illat kaljaa, kiukutelhaan hulluista naapureista ja missäse nyt kenenki kohala näkkyy.

Ei tehä sitä, mikä ois järkevää ja omastaki mielestä oiken. Ei ole aikaa eikä rahhaa ja ois monta muuta asiaa, jokka oikeasti pitäs tehä arjessä eikä mennä eikä viä muualle.

Ei nautita elämästä, omasta elämästä ja tekosyitä löytyy.

Son melkein muotiasia, niinko nykyhjään sanottaan. Ei tehä sitä, mikä tehä pitäs. Ei jakseta ja on liikaa stressiä tai eijjole rahhaa ja on ja eijjole.

Rauhottukkaa, aatelkaa pikkuhetki, missä asennossa net omat pikkuvarphaat on, miltä tukan juurissa tuntuu, onko selkä mutkalla ja muutelkaa oloa mukavammaksi ja sitte vielä aatelkaa hetki sitä, oiken eläytykkää ajatukseen, mitä jos kuolen huomenna. Tai lähheinen kuolee.

Joka hetki on kallisarvonen, ikinä koskhaan millonkhaan takasin pallaamaton ainutkertanen ohikiitävä hetki. Ja molhan toisillemme lainaa vain, niinko Mikko Alatalo laulaa ja totta puhhuu. Oma ruumiski on lainaa vaan.

Mitähän alkas tapahtua, jos leikkimielisen hellästi tarttusimme arkkeemme ja iloittisimma niitten lähheisimpien seurasta ihan vaan arkisesti tajuten, että sonse paras, maailman paras mitä meilon.

Hyvä alku on silitellä omia poskia ja avata tajuntaa, mistä kaikesta voisima olla kiitollisia, tiät kyllä itte. Älä anna minkhään eikä kenenkkään höntittää sinua, aattele itte!

Arkisin pöllöpääterhveisin hilkkapien ämmi onnentyär, jokon niin onnellinen ja ilonen vaikka mistä ja ittestä ensteks!

Etusivulle tästä!



20.10.2015 Saanko esitellä - minun Tyranni!

Mullahan son se Tyranni, joka kyykyttää ja saa stressit ja vitutukset muutamassa sekunnissa paikalle. No mie olen varppaillani sen Tyrannin kans eli hetikko älyän, että oma olo laskee, tarkistan onko Tyranni tullu paikalle.

Omasta olostani siis huomaan, onko Tyranni tullu paikalle! Olo siis laskee, tullee paha mieli.

En ennää jää usseinkhaan tutkihmaan, että mikä on tai mikä tuli, vaan ylleensä hetikko hoksaan Tyrannin, hoksaan myös ihan vaikika jonku lausseen tai tilantteen muutoksen tai virikkeen, joka kuttu Tyrannin pakalle ja sillon alko kolistelu alas syövereitä kohti. Puhelin on vihon viiminen, olen äärettömän herkkiä ja ihan yks tylsä puhelu hupsauttaa syöveriporthaita alas ja se käy nopeasti.

No siis siinäkö hoksaan, että nyt tuli Tyranni mitätöihmään, haukkuun tai jotaki, niin sillon mie riemastun, se oliki vain Tyranni, joka tuli paikalle. Toellisuuessa eijjole mithän hättää ja sillain pääsen päivä päivältä nopeammin takasin mielenrauhhaan.

En ennää analysoi, miksi olo laskee tai mikä se pani reagoihmaan huonosti, mie vaan katon nopeasti, mikä oli Tyrannin viesti ja sitte komennan sen helvettiin

No semmosen tuttavuuen molen ittestäni löytäny ja semmosen Tyrannin elämä on mulle lahjottanu, mutta mie selviän sen kanssa, kohan löyvvän sen, mutta jossen hoksaa, että son Tyranni tullu paikalle, alkaa kärsimys ja surkeus eikä mikhän ole mithän.

Nojoo tämä asia oli tässä, hauskaa iltaa ja voikaa hyvin tai niinko itte haluatta ja teile on mahollista.

Rakastavia ja ilosia ja tasapainosia terhveisiä
t. hilkkapien onnentyär ämmi ja poislähetetty Tyranni!

t. hilkkapien onnentyär ämmi ja pieni tunnekoulu!

Etusivulle tästä!



3.9.2015 Tuntheellinen ihminen

Katon ikkunasta ulos
Ootan
Ja ootan
Ootan ihan mitä vain
Oikeastaanko aattelen tarkoin
Kaikki kelpaa ootettavaksi

Ootan mitä tahansa
Ootan aina jotaki
Ootan epätoivosesti
On tylsää ja ikävää ja vaikeaa
Lyhyitä on ne onnenhetket, jollon en oota

Ootan parempaa huomista
Parempia naapureita
Parempia politiikkoja
Parempia ilmoja
Parempia sukulaisia
Parempaa parisuhetta
Ootan ja ootan
Enkä oiken uskalla aatella ees, mitä ootan
Siinä olen yksin ja ootan

Oikeastihan kaikki on minut jättäny
Molen niin hankala
Ruma ja huono
Ja nyt alan arvostelheen itteä
Kukas tämmösestä nyt välittäs
Ei kukhan tykkää minusta
Mullei ole kethän, josta tykätä

Koko ajan jonku pitäs rimpuilla minun kans
Pitäs olla koko ajan menossa joku shouw
PItäskö olla aina joku lohuttaja
Joku ymmärtäjä, joka säälis minua
Joka kuuntelis murheitani
Pitäs saaha selittää ja puhua jollekki ihan kaikesta
Toistaa elämäni vaikeutta
Yhä uuestaan selittää kaikkia kamalia sattumisia

Tai olen niin yksin
Pitkiä aikoja, etten tapaa ees kettään
Ääniki menneeko ei puhu kenenkkään kans
Sehän on ihan luvatonta
Yksinäisyys on sopimatonta, mediakkihan sen sannoo

Jos on jo pikkusena ollu yksin
Tuntee yksinäisyyen, vanha tuttu
Entä jos pelkää tulevansa hylätyksi
Voisko alkaa hylätyksitulemisen tuntheen tutuksi
Voisko oppia elähmään tuntojensa kans

Meissä kaikissa on kaikkea
Jos kärsii jostaki, vois kattoa sitä
Kipu ei ole kärsimistä
No siis kuitenki, vois antaa sen jonku tuntheen tulla
Pikkuhiljaa ehkä antaa sen tulla ihan lähele

Antaa tulla yhä lähemmäksi sen pahan tuntteen
Ihan liki
Selittämättä
Torjumatta
Työntämättä pois
Reagoimatta mitenkkään siihen tuntteesseen
Vain kokea sitä tunnetta

Jos mahollista pysy just siinä hetkessä
Hetkessä, jossa se paha tunne tuli
Älä liiku, henggitä vain
Tunne se tunne
Koe sitä pahinta tunnettasti
Tunnetta ei tartte pelätä

Voit rauhottaa itte itteä, sitä tunnetta ei tartte pelätä
Lohuta itteä, ei mithän hättää
Ja taas, koe sitä tunnetta
Yhä uuestaan
Jatka tutustumista tunteissiisti
Jatka rauhassa, ei mittään hättää
Eikä kiirettä
Vaikka kerran päivässä, ainako tillaisuus
Kysy itteltä, missä se tunne nyt on
Ja taas kuuntele ja kato sitä pahinta tunnettasti

Anna itkun tulla, mutta älä jää itkehmään
Älä ala vellohmaan, että kuinka sillonki
Älä kehittele mittään draamoja
Älä selitä ympäriinsä olojasi
Älä muuta mitään ulkoista ympärilläsi
On kyse sinusta ittestästi
Kyse on sinun mielessä olevista asioista
Olet niinko tekemässä mielesi siivousta

Tutustu siihen tuntteesseesti
Hyväksy se
Jos voit juttele sille
Hyväksy se paha tunne
Ja sano sille sitte, että nähty olet, voit mennä

Ja sitte seuraava pelko tai muisto käsittelhyyn
Löyvvä se tunne ja itke taas
Hyväksy se seuraava tunne
Itke ja päästä se menehmään, voi mennä
Hyväksy se ja ne kaikki
Ja päästä ne menehmään yks toisensa perhään
Päivä päivältä
Ja taas se sama uuesthaan

Näin voit käsitellä kaikkia ongelmiasti
Kaikkea mikä mieltästi vaivaa
Hyväksy itsesi
Hyväksy tunteesi
Tunne kerrallaan
Hetki kerrallaan
Tapaus ja tilanne kerrallaan
Ja taas alotat alusta
Helppoa meile ei ole luvattukkaan

Ja nyt tullee tärkeää
Tunteesi ei ole todellisuutta
Ne ovat sinulle totta, mutteivät vastaa todellisuutta

Voiskohan sitä jollaki konstila alkaa ittensä ystäväksi
Tutkia itte, mitä mie itte tartten
Hoitaa ommaa oloa
Ihan itte hoitaa ommaa oloa?
Kyllä, ommaa oloa voi hoitaa
Molhan kaikki koko ajan perilä ja valhmiita
Kaikki on hyvin
Molhan hyviä ja ihania ja kauhniita
Olhan rakhaita, joohan
No jatkethaanpa taas
Pärjäihlään
Ja se riittää!

t. hilkkapien onnentyär ämmi ja pieni tunnekoulu!

Etusivulle tästä!



27.7.2015 Asioiden näkeminen sinänsä

Kun otan selvää asioista eri asinatuntijoiden kanssa ja myös eri foorumeilla, olen huomannut, että ihmiset ei keskity itse asiaan. On jos jonkulaista ylä- ja ala-ajatusta, alkaa välttely ja mieluiten siirrettäs asia pois käsistä. Puhuvat omasta jostakin maailmastaan tai näkemyksestään tai asemasta käsin. Alkavat puhua ihmisistä, tunteista, jopa siitä saako olla tunteita ja itse asiaan pääseminen vie ainakin aikaa. Virkamiehetki sössöttää senttimenttaalista höpinää ja perusteluja ja määräyksiä, eikä käy kiinni itte asiaan, voi voi. Arkajalka-sekopäitä haluttas sanoa ja sanonki.

On todella vaikeaa saada tietoa ja selvyyttä ja selvää itte asioista. Ihmiset ovat kiinnostuneita mielipiteistä tai ihmisistä, kun pitäisi puhua ja käsitellä asiaa.

Luoja varjelkkoon ihmiset, kattokaa asioita ja ilmiöitä sinänsä. Älkää viekö huomiota ilmiön ympärillä vaikuttaviin tuntoihin tai asioihin tai ihmisten mielipitteissiin tai kuka sanonu mitä milloinki. Tai se jatkuva pyrkimys, että ei käsiteltäs koko asiaa, joka kuuluu kuitenkin omiin tehtäviin. Yritys ohittaa asia, johon kuitenki on sekkaannuttu.

Asiat asioina, se on todellakin viisaasti sanottu. Ihan tavallisista asioistakaan ei saa selvää, olen huomannut. Alkaa joku ihmeellinen tunnetason vääntö tai akateeminen viisastelu tai asia ei kuulu minulle, tyhjänpäiväinen jaarittelu, joka ei johda edes asiaan jopa että asian käsittelyyn. Vakavaa kaikkien enenrgian hukkaamista.

Ei sanota julki itte asiaa, miten asian kanssa on. Kierrellään ja selitettään jotaki höttöä itte asian ympäriltä. Näen juoruilun halua, henkilöön käyvää uteliaisuutta ja jatkuvaa manipulointia, joka sekottaa ihmisen oman päänki. Ihmiset ei saata ees ilmeisesti katsoa asiaa. Ei uskalleta kattoa vaan sitä asiaa, mitä ja miten se asia on.

Objektiivinen asioitten kohtaaminen ja selkeä asioiden käsittely on harvinaista herkkua, tapaan todella harvoin. No jatkettaanpa ja hei hei!

Etusivulle tästä!



27.7.2015 Kuppi nurin

Aluksi vanha tarina miehestä, joka meni gurun tykö kyselemään asioista. Guru halusi tarjota teetä ja laitteli teen pöytään ja sitte alko kaatamaan teetä miehen kuppiin. Ja kaato ja kaato. Lopulta mies sano, että tee menee yli. Guru istui alas ja sanoi, niin juuri, jos kuppi on täynnä, siihen ei mahdu lisää.

Siihen sitä sortuu, lukkee ja ihhailee ja kuuntelee kaikkea mahdollista kahjouutisista viissaitten juttuihin ja oma kuppi on jo valhmiiksi tapötäynnä. Meillä on kupit täynnä oppeja ja vaatimuksia ja toisten ja omia ajatuksia ja tuntoja. Keskeneräisiä ja käsittelemättömiä höpinöitä. Mieli ähkyssä kaikkea stressaavaa, epäselvää, vaikeaa.

Meidän kuuntelemisen taito on hyvin heikkoa. Oma sanominen ja kertominen ja tietäminen esteenä? Ja usein ajattelemme, että oikeastihan met itte tiämä omat jutut. Olavi Tähtelä sano aina, että jumaloi elämääsi, älä tapaasi elää.

Helposti me pyöritämä päässä omia käsityksiä, vääriä ja oikeita. Vanhoja ajatushullutuksia, ala-arvoisia ajatuksia ja tietämisiä. Emmekä edes hoksaa, mitä kaikkea oma pieni pää jauhaa ja kuinka oma sydän on täynnä kaiken maailman vanhoja tapahtumia, huolta, pelkoja ja suruja.

Jos kuppi on täynnä, niin kuppi pitää kaataa, ihan itse? Päästää irti. Antaa ajatusten mennä, mielipitteittein ja jopa tunteitten. Sen älyäminen ei ole helppoa, mutta harjotus tekkee mestarin ja aina saamme aloittaa alusta.

Siis anna ajatusten tulla, ota niistä aina yksi kerrallaan ikäänkuin omalle kämmenelle, kuuntele sitä hetki, siis sitä ajatusta, sillä on joku viesti, kiitä sitä ja huomioi sen ajatuksen vaikutusta sinussa ja päästä se sitte menemään.

Näin voit käsitellä jopa asioitasi. Tutkia tuntojasi. Alat itse löytää omia haavojasi ja näin ne puhdistuvat. Kohtaamalla. Ei arvostelemalla eikä moralisoimalla. Katsomalla. Kohtaamalla surun, suru vapautuu ja sinä vapaudut.

Meillä on vain yksi kuppi jokaisella ja kun se on täynnä, tulee stressiä, masennusta, voimien vähentymistä. Siinä voi olla tiivistä vanhaa hapanta vanhentunutta mitä tahansa, niin paljon, ettei uutta mahdu. Kun puhumme asioita yhä uudestaan, ne menee kuppiimme yhä tiiviimmin?

No pitäskö sitä uutta sitten mahtua. No pitäs, tarvitsemme uutta. Valoa ja iloa ja tuoretta elämämme ja mielemme voimavaraksi. Saamme käyttöömme omia meille kuuluvia elämisenvoimia.

Seuraavassa monologissa uutta kuppeihin sen viimisen tipan merkeissä ja senkin me tutkimme, kun kuppi kaatu vahingossa. Ja se ilmiö, kun joku kaataa kuppinsa jatkuvasti niskaamme? Hei hei nähhäänpä ja kupit nurin!

Etusivulle tästä!



21.7.2015 Aina sinulla on ollut hyvät syyt

Olemme aina tehneet hyvin ja meillä on ollut hyvät syyt tehdä niin kuin olemme tehneet. Aina teemme parhaamme, emme pysty parempaan. Emme osanneet tehdä toisin.

Eikä toinen parempi toista. Myös se toinen ihminen tekee aina parhaansa. Joka hetki. Hänelläkin on omat hyvät syynsä.

Tästä lähdetään, kaikki tekevät aina parhaansa eikä toinen parempi toista?

Eikä kukaan ole antanut meille tuomarin tehtävää. Jumalaksi meidän ei saa alkaa. Eikä tuomariksi. Ei meidän tule tuomita toisiamme. Eikä meidän pidä moittia itseämme. Jos yksi sormi osoittaa toista, neljä osoittaa itseämme.

Meidän ei tule olla mukana sellaisessa. Ihmisiä ei tuomita eikä arvostella rumasti. Sellaiseen ei kannata voimiaan tuhlata. Kaikki ollaan jonku äitin lapsia, ajatteleppa sitä. Oikeasti pysähdy ja ajattele, kuinka jokainen äiti tekee parhaansa ja hänen lapsensa panee vielä paremmaksi.

Ajattelen, että tällaisista ajatuksista, kun lähdemme, olemma vapaita ja energisiä luomaan omaa elämäämme, vapaita tekemään kaikkemme.

On vakavaa elämänvoimien tuhlausta syyttää ja moittia itseä tai muita. Tekoja voimme katsoa ja sehän on jo sitten toinen luku, nähdään sitten, hei hei pai pai!

Etusivulle tästä!



18.7.2015 Lahjomattomat tunteet

Nonniin, olen jo tutkinut kanssasi sitä, että on tosiasia, että voimme menettää kaiken, ihan kaiken ja menetämmekin. Entäs sitten. Kaikkihan sen tietävät.

Mutta jos eläydyt siihen, että menettäisit vaikka työsi. Miltä se tuntuisi. Tai jotain, mikä sinulle on tärkeää, niin menettäisit sen, miltä se tuntuisi. Koe vaan pieni hetki, miltä tuntuisi juuri sinusta, jos menettäisit työsti. Tulee pelko, paha mieli, hätä. Tarraat vielä enemmän ajatukseen, että toivottavasti et menetä työtäsi.

Nyt laita silmäsi hetkeksi kiinni ja eläydy kunnolla siihen, miltä tuntuu. Henggitä niin kuin henggität, mutta älä liiku äläkä muuta asentoa, Anna tunteen tulla. Älä lähe miettimään, mitä sitten, vaan koe sitä tunnettasi - ja hetken mentyä, päästä tunne menemään, huokaa ja paranna asentoa, jos haluat. Siis ole tietoinen tunteestasi, mutta päästä se menemään.

Katsele ympärillesi ja kerro itsellesi, mikä tilanne sinulla oikeasti tässä ja nyt on. Lohduttele itseäsi, ei ole mitään hätää minäpieni!

Elämä on ja yllättää. Meiltä vaaditaan niin paljon, Sellaistakin, mitä emme halua alkaa tai tehdä. On ihmisiä, jotka haluavat rajoittaa vapauttasi, usein ehkä kieltävät sinulta sen, mitä sinä haluat ja tarvitset? Sinua suututtaa sellainen.

Nooh se suuttumus on tunne. Kokeileppa tervehtiä sitä tunnetta ja muistele ehkä niitä muitakin samanmoisia tunteita ja anna sitten tunteen mennä. Tutki pikkuhetki, oliko suuttumuksellasi jokin viesti sinulle. Anna viestinkin tulla tajuntaasi ja päästä se sitte menemään.

Ole vappaa ja ilonen ja silonen ja anna tuntheitten tuntua, niilä on sulle asiaa eikä net valehtele sulle, non tuntteita! Tuntheet ei ole koko totuus, herrää todellisuuteen ja anna tunteiden olla ja mennä ja ole vappaa valitsemaan! Hei hei!

Etusivulle tästä!



17.7.2015 Tahdon voima

No nyt haluan tutkia sitä, että mitähän me oiken haluamme elämässämme. No, me haluamme juuri sitä mitä meillä on? Olemme luoneet semmosta elämää kuin mitä elämme?

Ei tietenkään, niinkuin kirjaimellisesti, mutta pitemmällä viiveellä, se taitaa olla just niin. Elämmme just niinko haluamme elää.

Se jotain, mitä me tuolta jonkun ikiaikaisten vanhojen tähtien sisuksista syntynheet tuomme matkassamme tänne maailhmaan ja mitä siis sitten kaiken kanssa täällä teemme?

Jos meilä ikimaailmassa joku oma tahto on, niin eikösse tarkota, että tässä olhaan, tätä kaikkea met olema ihan itte touhunheet.

Kato sieki ympärillesti, sullon lainaksi annettu sinun keho, se sinun fyysinen ympäristö, mikä sulla on tämän hetken elämää varten ja ne ihmissuhteet kans, lainaa vaan. Kaikki olhaan vanhojen tähtien sisuksia täälä pyörimässä.

Minusta nämä ajatukset on niin isoja, että tämän elämän hetkien ihmeellisyys ja arvokkuus tullee ilmiselväksi.

Entäs ne kaikki voimat, joita täälä maailmassa on. Onko täällä sinun mielestä voimia, paljon hyviä voimia? Ja sehän on tahto, jolla met niitä voimia ohjailema.

Hauskoja voimien ohjailuja tähänki päihväästi Onnea ja siunausta sie rakas ja ihana ihminen itte siinä ja syänmerkki!

Etusivulle tästä!



16.7.2015 Iloinen lainaaja

No nyt tuosta Kreikan ja EU:n ja sen lentokoneturman tiimoilta mietin meidän turtvallisuushakuisuuttamme. Turvallisuus on vain harhaa.

Tutkimmepa sitä, että mitä meille itselle tapahtuisi, jos meiltä otettaisiin pois kaikki muu paitsi meän oma elämä. Ystävät katoais, koti katoais, ei olisi rahaa, ei omaisuutta, ei edes viranomaisia.

Jos oiken eläydymme tilanteeseen, jossa meillä ei olisikaan sitä, mitä meillä nyt on, alkais tuntua todella toiselta. Ei olis enää ketään, joka aattelis minua tai ketä minä ajattelisin. Ei olis ketään muuta kuin mie itte.

Eikö sitä olisi silloin tosi vappaa olo, kun ei olis työhuolia, ei tarttis pelätä rakkaiden puolesta. Olisiko se itsenäisyyttä, itsellisyyttä. Saisi olla kuin taivaan lintu ja - niin mitä sitten?

Ja sellaista tapahtuu vai mitä? Täälä maailmassa kulkee kirjattomia ja karjattomia miehiä ja naisia ja lapsia Eino Leinon sanoin. Ihan täällä koto-Suomessakin ilman asuntoa, terveydenhuoltoa ja ruokakin sattumanvaraista löytämistä? Miltähän niistä tuntuu?

No oikeasti herätys ihmiset, meilä ei ole mitään. Kaikki on vain lainaa , ja kaikki hyvin!

Etusivulle tästä!



15.7.2015 Siunattu alku

Aloitan tänä kesäisenä onnenpäivänäni nämä valmennusmonologini. Tervetuloa kaverit rakhaat, ilman teitä, tässei ois mithään järkeä, onnekseni ootta olemassa, jess ja jee!

Olen niin iloinen monesta henkilökohtaisesta onnenpotkusta, jonka elämä on mulle tällännyt ja täräyttänyt milloin mihinkin ja viime vuodet ovat järjestelleet elämääni yhä parempaan tilaan!

Joka päivä en ole kiittänyt, mutta nyt, kun katson taaksepäin, voin vain kiittää. Sadonkorjuuta on menossa ja yhtä aikaa uusia tuulia tulossa, tervetuloa matkaan.

Niinkuin sekin, että joka päivä aloitan alusta. Yhä uudestaan, yhä uusissa asioissa. Ja nyt meen tekkeen ruokaa ja kerron sitte lissää ehkä huomenna, että mitä minun päässä liikkuu ja mitä haluan jakkaa sinun kans, hei hei pus pus!

Hilkka Laronia

Etusivulle tästä!