Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen


Timantit liikkeellä

Keskusteluja Äitin kans

Airi Pöykkö runoja

18 osaa 174 runoa

Äiti puhhuu ennen vuotta 1982 kirjottamiensa runojen kautta, mie kirjotan niitä tänne kesällä 2013 Enontekiön mökillä ja vuoropuhun omien sanojeni kans.

Äiti oli syntyny 5.2.1935 Viipurissa ja kuoli 50-vuotiaana ihan seisovilta jaloilta yhtäkkiä 2.5.1985 Torniossa.

Joo sie äiti elit niin täysillä, että siinä jäi paljon puhumatta. Eikä jääny oloa, ettekkö sie ois tehny just niinko itte halusit. Tiäkkö äiti, mie olen kaikki nämät vuet aatellu, että nuile sinun runoile pitäs tehä jotaki. Siis no isäki siis sano aina, että mitä met tehemä nuille runoille ja nyt mie otan ja kirjotan ja itken niitä tähän ja tuntuu, kuin keskustelisin sinun kanssa.

No näin mie nyt tehen.
Mie puhun nyt sinun runojen kans
Ja häpeän valhmiiksi sinun juttuja
Ja omiani
Säikyn jo nyt häpeästä sekasin
Mutta mie tehen nyt näin
Sieki tekisit

Airi Pöykkö
Runoja
7.4.82
- nuin lukkee tuon harmaan pahvikansion kannessa!

Hengitä hilkka, hengitä sisko, hengitä veli
Oli meilä mahtava ja mainio äiti
Tsemppiä met pikkuset siskot ja veli
Äitimme ja isämme läpit
Met timantit ikuset!

Päivä vain ja hetki kerrallansa
Ja muista henggittää kaiken kanssa
Kaiken kanssa!

Nämät olit siis Onnentytön Ämmi hilkkapienen saatesanat tälle runoprojektille, jonka tein 1.6.-18.6.2013 teän kotimökillänne, äiti!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 1

Ihminen on irti!

Aikaa varastan.
Tuhlaan tuntejani
musteen juoksutukseen.
Tuuli tuomitkoon.
Väri värinsä vahvistakoon.
Valovuodet vaeltaa.
Aukot ajelehtivat vielä.
Vielä voin varoitushuutoni humauttaa.
Muistuttaa minusta, maailmasta ja
mansikoista meidän takapihallamme.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ainakosse sieki olit väärää asiaa tekemässä
väärässä paikassa
mutta uhman voimalla teit runon
joka muistuttaa sinusta
ja kyllä oli sana hallussa
ja tuo sanojen pyörittely
jeeh ja avot mansikat ja maailman takapihat!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 2

Minä rakastan sinua!
Rakastan! Rakastan!
Nauravat naiviksi.
Puhuvat pohjattomaksi.
Epätodellista ekstaasia.
Eihän kukaan enää sovinnaisuussyistä
lörpöttele lapsellisia.
On niin paljon tärkeitä asioita
ajankohtaisia päätöksiä päätettävänä.
Niin. Kai.
Minä rakastan sinua!

- Airi Pöykkö, Runoja


Issääkössie tarkotat
Minua sie aina ihmettelit.
Senki mie tiän.
Voi äitipien, sie olit niin valosa ja ilosa ja nuori.
Ja met olima rääkköjä kläppejä.
Matti täyttää tänhään 59v oleee ja onnea!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 3

INTERVALLI

sulaudun suoniesi saneluun.
Löydän lämmenneenä itseni
ihmettelemästä
sävellystäsi minussa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ihana runo, kuulee, olit nainen!
Mutta Muorikulta, nyt hermostuttaa,
minkälaisia runoja sie oiken olet tehny.
Mie arvasin tämän häpeän
en vain tieny
tämmöstä intervallia,
no pienen kynnyksen yli piti tulla, ok!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Aurinko polvistuu
linnut lämmittelevät
sinä tulet minuun
ohitamme aikaa

- Airi Pöykkö, Runoja


Taisit olla Afrodite oiken
ja oiken!
Pitihän se arvata, sie olit just tuommonenki.
Ei kuule, tulleekos tästä mithän,
ei tieny isäko mulle nämät runot ojensi
ja aina kyseli, että mitäs teen niille runoile!
Vai tiesikö isä
Saattopa se minun isä tietääkki
Se oli sinut kaiken kans
Vaikka niin korrekti ja siisti
Sulta äiti on helppo uskoa just tämäki

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Se pieni liike taivaankansi kumajaa atomit avautuvat sinä pidät minua korvasta kiinni

- Airi Pöykkö, Runoja


Rakkautta rakkautta
ja nyt tämä olo, että mie niinko häiritten
nuita sinun runoja!
Mutta nämät on minun sivut
ja sinua ei ees ole tekemässä,
siis näin tehhään ja trallallallaaaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Ei kerrota kenellekään
askeleittesi kaikua.
Putoamisiasi minuun.
Tulemme täyteen tuhannen kerran
eikä yhtään samanlaista kertaa
sinulta minulle.

- Airi Pöykkö, Runoja


Hupsista vain
nyt kävi näin,
julki tuli
ja lastenlastenlapsetki nämät runot luki!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kosketuksesi kutsuu
etsii eilistä
emme tavoita
nauraa heleästi hetki
syntyy säkenöiden
huomisen kaipaus

- Airi Pöykkö, Runoja


ei isoja kirjaimia
ei pisteitä eikä pilkkuja,
hah äiti, sie tehit jo tuon,
mie luulin, että mie itte sen keksin!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kätesi lähestyminen
sovittaa
sanat olisivat samoja
nukahdat
kuumalle alustalle
yhdessä yskimme
yksinäisyyden yli

- Airi Pöykkö, Runoja


Sie et koskhan puhunu yksinäisyyestästi.
Mie luin sen sinun päiväkirjasta.
Se oli paskamaista.
Se oli ihan hirveää.
Se tuntu niin pahalta.
Voi pienet minun vanhemmat, mie hallaan teitä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Huultesi värähdys on aina uusi.
Saan joka kerran sanomasi.
Kasvoi kuusi kaksi miehen mittaa.
Vaihtui kerran presidentti.
Atomivoimala tihkui.
Minä saan sanomasi.

- Airi Pöykkö, Runoja


Resitentin vaihtuminen oli mitta
Olitta olheet kauan naimisissa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Naurat minulle.
Toisin kuin muut.
Oikea nainen tiskaa
ja siivoaa ja siivoaa.
Koko suku siivoaa.
Me siivotaan yhdessä,
erilaisesti.
Minä nauran Sinulle.

- Airi Pöykkö, Runoja


Kyllä mieki tiesin net kodin pikkutyöt!
Ja äiti, mie näin senki ajanko isä opetteli tekehmään ruokaa.
Aattelessie, se soitti ja kysy jotaki ruuanteko-ohjetta.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


puhun sinulle ikkunanpesusta
kuulet kaikki keväästä

- Airi Pöykkö, Runoja


Mitä sie tarkotat, minun taju ei nyt toimi?
Puhuma toistako tarkotama, niinkö?
Niin met ainaki tehemä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ikävöin koko illan
kaipasin katsella sinua
kun sitten siinä röhötät
kaipaan ikävääni

- Airi Pöykkö, Runoja


Äiti sie kuolit
Voi kauhea olit kuollu yhtäkkiä

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Minä en halua kokemuksia.
Useat haluavat kokea
erilaisia kokemuksia
tummia ja vaaleita
että jää muistoja
kipuja ja kyyneleitä
ymmärtämättömyyttä.
Minulla on ymmärtäjä.

- Airi Pöykkö, Runoja


Eikä mikhän riitä
No sitä mie äiti toivon itteltäni
että mie itteäni ymmärtäisin.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Keijujen maa

Kesäpäivä pehmoinen
yön välissä paita puhtoinen
voikukkia vuoteella
sananjalkoja sängyn alla.

Sävel hienäsirkkojen
kuiske kotikuusien
unilaulut lampaiden
solmut sormien
minut siirtää
maahan keijujen.

Tuoksuu kaunokit ja liljat
kypsyy ajallansa viljat.
Kesä syksyyn savuaa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ajallansa kesä
linnuilla pesä
korjathan sato
eikä se kato
kenet se millonka vie
mihin menit äitipieni sie
oisit minun kaverina täälä
kesäsellä lapin säällä!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kaikki se kärsii
kaikki se - se - se
aamen
neljä kertaa neulottu
leninat unohtuneet
avaamme oven
uudelleen kahden
kaikki se - se - se
miten se?
mitä ennen aamenta sanottiin?
onko sitä ollut
kaikkinä näinä vuosina?
aamen
kuin kuittaisi kaiken
sulkisi sanat taakseen
kauniiseen kukkaroon
aamen
kuljemme taas kahden
aloitamme aamenesta

- Airi Pöykkö, Runoja


Neljät nutut kuottu
nyt lasten vaipat unohettu
aamen aikoja sitte sanottu
olitta nuoria sillon niin ja nuoria tällöin
mie niin teitä nytki käsitän.
Mie, joka niin väärin kaiken lapsuuessani käsitin.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Rakasta kuuntelen

Rakasta vierelläni kuuntelen
utelen unikuvia
kaipaelen kauneutta
luottamusta luotaan.

Karikoita, kiviä kolisee.
Liejua liimana lirisee.
Luulen lapsen lailla.
Lentää pienet linnut,
laulaa laulujaan.

Korvani kaipaavat
kerran kuultua säveltä.
Kulunutko sävel tuo?
Yksinkö sitä soittelen?
Harhaako haparoin?
Miten soitetaan säveltä,
kahden laulettavaa yksin?

Ei sitä soitella.
Lauleta ei lapsen lailla.
Korpit kuiskii linnun äänin,
Naakat nauraa kotipuissa.

Rakasta vierelläni kuuntelen
utelen unikuvia.
Katson kuka kuiskaelee,
mistä suunsa sanat saavat?
Mihin menneet muistikuvat?

Kuvat koruina albumissa.
Heinän heilahdus haihtunut.
Liikkumatta liljat valkeat.

Mihin leuto kesätuuli,
heinän heilahduksen unohti?
Mistä koppakuoriainen,
suuhun rakkaimpani osasi?

Minäkö jätin liljankukat
huomaamatta kuihtumaan?
Miksi minä kuuntelen,
virittelen virelläni
vierasta omakseni vakoilen?
Unikuvia kuvittelen?

Liekö kaikki kesätuulet
valkoliljat,
valhetta niin hurmaavaa?

Rakastanko sumu sieraimissa,
unikuvat suonissani?
Saanko sanan kuoria
koskettaako kuohusta vain pisarat?
Leiskautanko valkoliljan valheita?

Päällä pilvien utujen?
Sitäkö todeksi luulen?
Uskonko unikuvia?
Kaksin katseltavia,
kolmin koettuja?

Rakasta vierelläni kuuntelen
unikuvia utelen?
Puhaltaen heinä heiluu
muovililjat hohtelee.
Linnut säveltänsä soittelee
naakat nauraa pihapuissa.

Mihin pääni pudottaisin
koskettaisin kipuamatta.
Mistä lauluuni sävelen saisin
unikuviin uskomatta?

Kourin kosken, sormin soudan
soutaneet lie monet sormet?
Uskon valat valhetuksen.
Kuvittelen kumminkin
kauniimmiksi kaunistelen.

Linnut laulaa lorujaan,
sävelellä entisellä.
Korvani kuulolta kuristan,
Puristan sielun sisälle.

Jätän vanhan sävelen soimaan.
Yksin soittelen satuja.
Rakasta vierelläni kuuntelen,
unikuvia utelen.

Unikuvat kertovat.
Kartoittavat katujaan.
Keinahtelee kesäpäivät.
Savu syöpi aurinkoa.
Sävel vanha viritetty,
soittaa surusäveltään.

Kelle sävel syömeen syöpyi
sitä aina kuulla halajaa.
Kuunnellessa mieleen palaa
usko kevätliljaan valkeaan.

Vaaliessa valkoisuutta
sydän hiljaa riemuitsee.
Ohdakkeen ja punaruusun painallukset puhdistaa.
Siirtyy unikuvat utuiset.

Kasvaa kaunis valkolilja
huojuu heinä hellesäällä.
Raekuurot notkistaa,
repii lehdet,
ruoskii multaa.
Kestää lilja myrskysäätä.

Lakkaa naakat nauramasta.
Linnut lentää laahottaa.
Valkolilja vaiti kukkii.
Loistaa läpi tuulisään.

Rakasta vierelläni kuuntelen,
unikuvat unhoitan.

- Airi Pöykkö, Runoja


Eläköön äiti kaikki moraaliongelmat ja huolet
sitte sie yhtäkkiä otat ja kuolet!
Unikuvat kukkii ja linnut laulaa
on päätä on kaulaa
aurinko lättyjänsä vieläki paistaa
ussein ajama väärää kaistaa
ilo ja suru net vieläki kättä paiskaa
uus ja vanha yhä yhtä vaikeasti elämää rakentaa
tääl tyttäresi ja poikasi parhhaansa mukhaan pakertaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 4

Kaksi napaa

Tietämisen taito levenee
tuntemisen taito kapenee.
Tietäjien joukot suurenevat
tunnetasot kuumenevat.

Kasvaa joukko tietäjien
loppuu aistit tunteiden.
Suuret joukot sanelee.
Tieto tunteita nyt arvailee.

Valtaa käyttää tietäminen.
Murtuu hiljaa ihminen.
Sanat suusta sinkoilevat.
Kädet loppuja tekevät.

Suru ei suuria sureta.
Hymy ei joukkoja tavoita.
Tieto laskee lainalaisuuksia,
antaa uusia julistuksia.

Lait itse tietäjät tekevät.
Ikuisiksi - niin luulevat.
Unohtaen yksinkertaisen
Luojan luoman ihmisen,
jolla yksi halu taipumaton
käskyvallan alle kaatumaton!

Halu toista rakastaa
ilman valta-asemaa.
Tietoviisaus ei osaa sitä,
vaikka tekisi se mitä!

Kaks kun menee alle peiton,
tekevät he siellä heiton,
jota tutkii tieteen haarat
tiedemiehet tekee kaavat
toiset estää, toiset yrittää
sopimattomia yhdistää.

Tehdään liemet, kumit, hopeat,
kaikenlaiset kuvat, kummat tavarat.
Tiedemiehet toiset haluaa,
toiset hymyhuulin tuhoaa
samaa suurta salaisuutta.

Himoiten myös julkisuutta.
Peiton alla kaksi napaa
ilman kaavaa toisiansa tapaa.
Syttyy tuli, tulta kuumempi.

Säilyy salaisuus.
Kaavoittamaton
rakkauden tuli on.

- Airi Pöykkö, Runoja


Tieto ja kaavat vallan saavat
Nmerot ja rahat kisaavat
Isot herrat meän arkiasiat unohtavat
Hah onneksi tavalisilla voimat on mahtavat
Molema vastuullisia ja toimivia!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Lapsemme sinun, minun ja maailman

Mitä teemme

Kerronko lapselle auringosta
jonka savut sammuttaa?
Hänelle kerronko kuusta
jolta viety on salaisuus?
Ehkäpä tähdistä tarinoin
kuvioin muuttuvin?
Taas maasta hänelle näytänkö
kukkaset oudot ja toukkien tiet?
Mihin minä lapseni vien?

- Airi Pöykkö, Runoja


Met äitit hyvvää tarkottavat
Met huolta kannama
Omat harhat kläpeile annama

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Soluni solut

Synnytys tapahtuu puudutuksella.
Viedään viereen kärryillä.
Ruokitaan Bonalla ja vastikkeilla.
Rakastetaan tädin välityksellä.
Vihataan viiskymppisellä.
Allekirjoitetaan.
Kirjoitetaan alle.
Puoliliutaa huoltajia
katselee kamarin lasista.

- Airi Pöykkö, Runoja


Synty auringon valosta
eli pelkästä ilosta
kuoli ja kuopathiin,
laulu jäi.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Ajatukseni lento on ohjelmoitu
nöyryyteni on naurettu naulaan
miten uskallat
etkö ajattele
- ajattele -
laitan lapseni laulamaan
näytän niille niityn kukkaset
suolta syötän karpaloita
kauniin kasvatan kauran
leivon lämpöisen leivän
tuhatvuotisen tuotan tuoksun
surut suorin sormillani
ilot ilmoille ikuistan
kyyneleistä kiitän kaikkia
loruilla lämmittelen
ennenkuin lapseni lasittuvat
ennen kuin aurinko laskee aamuun

- Airi Pöykkö, Runoja


Minun äitise uskalsi
jäähilheisheen vikehvään sukelsi
ja maailma sitä nauro
äiti ymmärsi ja lissää kauho
ja nauro.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Hymy auringolle

Lapseni läksyt leimahtavat.
Hänelle taotaan tietoja.
Vuosituhanisien siruja saharasta.
Valovuosia auringosta.
Ihmeitä kuun kalvolla.
Unista lonkero nahkiaisin nähtynä.
Sulatetaan.
Solusaveksi.
Kuoritaan kellokkaat.
Kielet kelloista katkaistaan.
Nupeille nuoltaviksi
nappuloille naurettaviksi.
Sähkökatko!
Pimenee.
Seisokki sokaisee satusedät.
Lapseni selvät selviävät.
Hän näkee voikukan.
Hän huomaa eksyneen muurahaisen
auttaa sen polulleen.

- Airi Pöykkö, Runoja


Niin äitit, mistäs saatas kläpeile rauha
Auttaa murkkuja polulle

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Poikien peli

Paljon pieniä poikia
vähän väinämöisiä.
Pojat palloa pelaavat
potkivat pahankuriset.
Ei löytynyt pelisääntöjä.
Säännöt itse rustattiin
maalit kummiksi mustattiin.
Pallo ei osu perille.
Siitä paha pojille.
Syttyy sota.
Alkaa viha armoton.
Voimalla kohti tuonelaa
toisiaan he juoksuttaa.
Itse juoksevat mukana
ketään ei ole takana
huutamassa: lopettakaa!

- Airi Pöykkö, Runoja


Lopettakkaa pienet pojat
Menkää kotia!
Huutaa vaka vanha Väinömöinen,
Äitit hyväkuriset oottaa kotona!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Nukkeäidit

Tytöt pienet tylleröiset
Äidin kuvat armahaiset
leikkii lapset leluillansa.

Leikit seis!
Peilit käteen, punasuut!
Katsokaa, kuinka rannanpuut
kumartuu.
Käki kukkuu. Linnut Laulaa.
Nopeasti punapaulaa aukomaan.

Ratkee rengas.
Leikit uudistuu.
Kuka otti? Mihin vei?
Hajosi kaunis kuvani.
Etsin koko eloni,
mistä löydän nukkeni.

- Airi Pöykkö, Runoja


Onse kummako mie tulen tänne Ylälapin mökile,
mie niinko saan ittestä kiini,
löyvvän oman mollakroosani!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Odotus

Kipeästi ajatus arkailee.
Täyttää tunneonkalot.
Haluaisin mennä merelle.
Tuulen niskat nujertaa.
Leimahtaa lapseni valoksi.
Naarmu naurua vähentää.

Sanallani muut säveltäjät.
Kuorot kovat, konsertoijat.

Sama on taivas.
Sama on maa.

Minun lapseni rannan saavuttaa!

- Airi Pöykkö, Runoja


Seison haualla
Pikkuhilkka 12v
Teän takana
Minun sisko Helena 13v on kuollu.
- mie hallaan vakaasti ja hellästi itteä Helenaa äitiä issääi!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 5

Niin mielelläni
ostaisin tähtisädetikkuja
ja saisin silmäsi loistamaan
naurusi helisemään.
Olisi pitänyt
ostaa vuoren korkuinen pino
tähtisädetikkuja
silloin kun ne naurattivat sinua.
Hahkuisi yksi kipinä
kyyneleitten keskellä.
Nopeammin alkaisi
murheen mureneminen

- Airi Pöykkö, Runoja


Kerronkos mie, äiti, sulle kumman jutun
mie ittele keitin semmosen hutun
että mullon omassa mielessä äiti ja isä
ja aivan täyellisen ihana kotipesä.
Mie meen aina sinne kanssa murheitten ja onnetarten
Kaikkien kans mie muistotki sielä parantelen
Särkynyttä itteä tarpheen mukhan eheäksi pyörittelen!
Solet äitikulta vappaako taihvaan enkeli
ja sen kunniaksi nämät runot tänne lenteli!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Haluaisin kertoa
paljosta pitämisestä
pysyttää palleroisena
silittää, suudella ja leperrellä.
Katson kasvanutta kuvaani
uutta unelmaani.
Alati muuttuvaa
monitoimi touhukasta.
Tummennetut silmät tänään
viettelyksen välkkeessä.
Kyynelillä pestynä huomenna
pyttymyksen pehmentämänä.
Nyt uskon aikani olevan:
leperrellä lepytellä,
vähätellä välittämiä,
pysytellä paaperoisena.
SALAMOI!
Sattuu sydämeen.
Lakkaan leperrykseni.
Keskustelen kauniisti
kunnellen kuvani kertomaa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Kaikki se vähättellee
Kakki se lepyttellee
Ja maailma se yhä vain paremmaksi tulla läpysttellee
Ja just siks,
ko pikku-unelmatki kasvo isoiksi ja ilosiksi!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Pidot

vispilä pöydän alla
tehty kakku komea
kattila karuna kamarissa
keitetty pitoperunat
pienillä käsillä
kasvoilla rypyttömillä
uskolla uskomattomalla
minun oman oma

- Airi Pöykkö, Runoja


Vinksin vonksin,
heikun keikun,
pitkin poikin,
mie pidoista pois loikin ja ympäri ämpäri kärrynpyöriä heittelin!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Vaunut tuoksuvat tullessaan
keinuvat hiljalleen
hetken hellii tuulonen
kuumuus katoaa
päivä panee parastaan
niin pian kuluvat
säädetyt kuukaudet
katoavat hetket
tulevat huolet
hellimisestä

- Airi Pöykkö, Runoja


Son kova läksyko kläpit kasvaa,
siinä kyynelet sekottuu naamarasvaan
ja pikkuäitit isoiksi muoreiksi ja ämmeiksi kasvaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


penkillä pienet varpaat
vapisevat naurusta
etsien varjoa auringon alta
toisessa päässä penkkiä
vapisevat varpaat
etsivät aurinkoa

- Airi Pöykkö, Runoja


Vauvan käsi vanhuksen käessä,
onkos kauhniimpaa nähty!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ovatko
vanhemmat vapaita
vapauttamaan
nuoret vastuusta?

- Airi Pöykkö, Runoja


Vappaasti, vappaasti, vapaehtosesti ihan
juoksi nuoruus poikki pihan
ja vaphaasti ihan
vanhemmat vastusteli.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


useimmiten unohdetaan
että
lasta tässä tehdään

- Airi Pöykkö, Runoja


60 ja puoli vuotta siittä nyt
tänhään on jo vieriny,
ko, äiti, mie sieltä pilven reunalta kurkistelin
ja sulle tipahin.
Ja sitäpä ei unoheta!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


äidiksi aikovan
tulisi
ehtiä aikoa äidiksi

- Airi Pöykkö, Runoja


Äiti, mie otan nyt lempeästi sulta sen vauvan
otan tähän omhan minun sylhiin tähän näin,
tässä nyt tässä mökillä,
sen, joka synty äitille, joka ei ehtiny aikoa äidiksi.
Äiti, kaikki hyvin,
se vauva on nyt tässä
on lämmin ja kesä
ja äiti, sillä on aina huolehtiva ja lohduttava ja rakastava aikunen lähellä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


isäksi alkaminen
aukeaa
vasta kun lapsi
opettelee lapsen tekoa

- Airi Pöykkö, Runoja


Kaikki vaatii oman aikansa,
niin kuule äiti, ko isä ja mie vanhenima
meistä tuli tasavertasia.
Isän 80v -juhlien jälkheen olima aivanko ketä vain
avoimia läheisiä ihmisiä.
Syöpä opetti loput.
Rakastavaa läsnäoloa ja ihmisenä kohtaamista.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


lapsen oikeudet
ovat
vanhempien vaikeudet

- Airi Pöykkö, Runoja


Äitit, isät ja pienet perheenlisät
pani oikeuet ja vaikeuet pussiin
ja pussin suun narula hyvin kiini
ja sitte net vanhemmat alko vastuullisiksi ja toimiviksi
aikusiksi isoiksi ihmisiksi,
jokka piti ittestä ja perheestä hellää ja hyvvää huolta
ja kläpit olit villiä ja vaphaita
vanhempiensa kuuntelevassa ja lohuttavassa ohjauksessa
eikä niilä kläpeiltä vaajittu koko ajan jotaki
eikä niitä koskhaan uhkailtu rangaistuksilla!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


nuorison nujertaminen
näyttää nöyryyden
johon viisas vanhempi
ei aikoinaan antautunut

- Airi Pöykkö, Runoja


Nousee päivä, laskee päivä
pojasta polvi paranee
ja siihen mie luotan,
kläpit kasvahneet kauas minun yli.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


mummot muuttavat muualle
nuoret nauravat
näkyjään ja
itkevät ilman aikojaan

- Airi Pöykkö, Runoja


Ämmi tässä muorin kans runnoilee
olhaan pikkusia ilotyttäriä
karjalaisia itkijänaisia,
murheita ja huolia riittää
ja nokka niistethän ja huivi tiukemmalle sitastaan,
mitäs meän sitte pitikhään!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 6

Lapsen vuoden laulua

Mummot mukavasti matkoihinsa.
Vaarit vaikeasti vanhainkoteihinsa.
Lapset laulellen lepopaikkoihin.
Isät innoissaan ikivihreitä,
äidit äkäpäissään älppäreitä.
Sedät, serkut, sukulaiset, suurta satua!
Lapset laulellen liukasta latua,
muovimäkeä miehet mainiot.
Naiset nousevat nollarajalle.

Liukkaan ladun lapsukaiset
muovimäkien miesten mukulat
sovinisti-naisten lapset pienet.
saduista saavat sukusanomansa.
Lepopaikoista itkulleen imettäjän.

Itse lapsen saatuansa
kummastuvat kuvajaistaan
kammoavat, karjuvat kakaraansa
kantavat kolosta kauas.

- Airi Pöykkö, Runoja


Meilä äiteilä on semmoset kläpit
ko olema ansaihneet
ja kläpeilä parhaat äitit,
mitkä pilven reunalta kattoen saatto löytää!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Lapsen vuoden Lapin aurinko

Aurinko ei laske Lapissa.
Se kumartaa kesälle.
Se haluaa katsella koko kasvoillaan
kuinka tunturit taistelevat
turistilaumoja vastaan.
Kuinka lohet luhistuvat
lantalaisten leluiksi.

Hiljaisuudessa huudetaan.

Älkuperäiskansoja
autetaan aitouteen.
Seleeniä suudellaan.
Peuralta porataan potenssia.

Aurinko nauraa
ja näkee:
hillan hiljaisen huokauksen
suon surkastumisen
olion oudon onnahduksen
ja jäkälän jähmettymisen.

Aurinko laskee kesäöitään.

- Airi Pöykkö, Runoja


Mutta vieläki äiti,
täälä suopursu kukkii
ja kuovi laulaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kesäpesä

Sanon sanoja sydämestä
vanhanaikaisiksi vannotaan.
Kerron kesän kuulimisia
kuluneiksi kuvataan.
Uudet kesät
atomipesät
asuttaviksi anojille annetaan.

Rakentaminen romutettu
savustaminen siivutettu.
Nyt vain ollaan
toimeen tullaan
tuntematta talven tuiskuja
haistamatta hallan hajuja.

Miten voidaan
tunnelmoida
ikikesän lämpimästä
suven sydämestä?

- Airi Pöykkö, Runoja


Tässä kaks muoriskaista
kesälauluja syämmen pohjasta joikaa ja laulaa,
toinen ikikesänen
toinen keskeneränen.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Lapsen itku

Itkee lapsi Vietnamin
puuttuu lämpö äidin sylin.
Isän kätkee kuuma maa.
Kaikki sortuu, savuaa ja vaikeroi.
Itse valinnut en maatani
lapsi ihmisen oon minäkin
enkä tahdo tuonelaa.
Meille suoneet elintilaa eivät
he, jotka vanhempani veivät.

Kuka antoi vallan yli ihmisen?
Ottiko he itse sen?

Miksei kukaan huuda puolestani?
Tule turvakseni?

Hiipii yössä peto julma
saapuu lapsen luo.
Hehkuu vielä kodin tuhka
pommit yhä kylvää kuolemaa.
Painuu maahan
viereen pienen itkevän
suuri leijona ja huokaa:

Itke lapsi, itke vaan.
Sulle turvan tarjoan
Eivät itke enää sotijat
kuivuneet on heiltä kyyneleet.
Turtuneet on tunteet heillä.
Hyvän, pahan sotkevat.
Eivät tunne, mitä kätkee
alleen tuhkat kotien.
Lapsi pieni, lyhyt täällä
elo meidän kaikkien.

Katso, isäs oottaa Sua
päällä pilven pienoisen!
Äitis myöskin vastassa
kera Jeesuksen!

Nukkui lapsi Vietnamin.
Nousee leijona.

Yhä itkee jossain lapsi.
Yhä kuolee isiä.
Äidit vaipuu vaikeroiden.
Kuvat kulkee.
Kärsimys vain laajenee.

Kuka antoi vallan yli ihmisen?
Ottiko he itse sen?

Itkee lapsi Suomenmaan.
Äiti huutaa - menee pois.
Isä juo ja räyhää - kotiko tää ois?
Kukaan pysähdy ei lapsen luo.

Itkee nainen, suomalainen.
Jaksa ei nyt rakastaa,
mistään rakkautta itsekkään ei saa.
Tienaa, ostaa itse miehen kuvat.

Murtuu miehen mieli.
Osaa omiani en omistaa:
polvellani pientä pompottaa
naista vierelläni viivyttää.

Sortuuko tää suomalainen?
Viina vaivuttaako naiset?
Miehet maljoihinsa muljahtaa?
Lapset lentää laumoihin.

Mitä mietit suomalainen?
Aika on jo kääntää lehti.
Missä miehen mieli makaa?
Naisen nauru lämpöinen?

Lapsi katsoo äitiä ja isää!?
Solmii sormet, polvistuu ja anoo:
Isä Taivainen, heille elinpäiviä Sinä lisää!
Anna armo kunnialla kuolla!
Tule Jeesus, työsi aloita
ja koti mulle tee!

- Airi Pöykkö, Runoja


Kyllämet olema kovakourasia
oiken välinpitämättömiä ja vaativia!
Kläpeilä pitäs saaha olla vain hauskaa
saaha leikkiä
haistaa ja maistaa
hyppiä ja laulaa
kauan ja pitkään
oman jonku tutun
rakhaan oman aikusen lähipiirissä.
- välittäsimmä kultasesti, ihan aurinkoisesti ja huolehtisima vain syöhmään ja nukkuhmaan!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Oon luotu kasvamaan
lapsi tämän maan.
Saan lukea ja kirjoittaa
ja rauhaan nukahtaa.

Oon luotu kasvamaan
kotiin rauhaisaan.
Mutt usein kyynel kirkastaa
mun vanhempain katsetta.

Oon luotu kasvamaan
kera siskojen ja veikkojen.
Ei mulla yhtään sisarusta
seuranain usein pelko musta.

Oon luotu kasvamaan
mä yhteydessä isän taivaisen.
Mun vanhempani eivät kirkkoon käy
eikä raamattua kodissani näy.

Oon luotu kasvamaan
mä Suomeen rauhaisaan.
Ulkopuoli rauhainen ja hyvä
sekasorto sydänten on enentyvä.

Oon luotu kasvamaan
mä aikuiseksi Suomen maan.
Kotikirkkooni mä yksin kuljen
ja portit ahdistuksen suljen.

Oon luotu kasvamaan
turvaksi tään isänmaan.
Mä sille uhraan taitoni ja työni
Jeesus kulkee kanssani ja siunaa yöni.

- Airi Pöykkö, Runoja


Aukasema ahistusten portit
ja kaikki ikkunakki sepposen selählen,
niin että kaikki ahistukset pääsis
tulehmaan ja menehmään,
niin että jotta vaan
verhot heilus ja ovet paukkus.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 7

kasvatan lapseni
opetan omani
mistä heille päänalunen
kun ei ole höyheniä
mistä katto pään päälle
kun ei ole taivasta

- Airi Pöykkö, Runoja


Äitise huoliansa huokailee
runotki niitä tänne kantelee,
mie sulta syämmeni äiti huolet pois otan
ottasti hellästi kirkhaaksi silostutan,
nyt äiti vaphaasti lentää voi, nousi sees ja huoleton aamunkoi!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 8

vanhaa viisaasti varoitetaan
vikurivarsoista
varoitetaan vahingon vaarasta
ongelmat ommellaan ympäri
varsa ei vanhene viisaasti

- Airi Pöykkö, Runoja


Oppirahoja maksethaan
etheenpäin kasvethaan,
muistuta minua tästä silloin
kun itken kolhujani illoin!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


paavi pakinoi paljosta puheesta
lokakuussa lapsen vuonna
radioaktiivisuus ratkaisevasti rakoilee
varoittaa vaisusti virheistä
lukee loitsuja lasten puolesta
omistamatta yhtäkään
murheellista pientä itkevää

- Airi Pöykkö, Runoja


Kauhniita puhheita maailma täynnä,
hyvistä teoista huutava pula!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Tulevaisuuden rakkaus

Neonsinisestä lasipullosta
singotaan solut
suoraan työpaikoilleen.
Parantajat ovat onnistuneet.
Minun ei tarvitse enää aueta.

- Airi Pöykkö, Runoja


Eikä vieläkhän kukhan
tipaha vääaräle äitile!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


JOS VOISIN

Sukkien saumoja sadoittain
napinreikiä tuhansittain
päivästä päivään
neon valon viileydessä
ilman hämärää
kuluu kevääni
kilpaa jännetuppien kanssa
katson lomalla lastani, tekemääni
oudosti ääntelee
katsoo korkealta, kuvani
jos voisin
olla päivät kolossani
odottaa koulusta
nähdä päivien puremat
kuulla koulun konkerot
niin paremmin katsoisi
jos voisin
jättää jyskeen
jota työkseni sanotaan
tekisin paljon pyhiä
koloni koristelisin
varmaan lapseni lupaisi
puhuisi paremmin poikani
yhtä olisimme
yhtä pitäisimme
perheeksi tulisimme

- Airi Pöykkö, Runoja


Poika otti sitä tehastyöläistä
ommaa äitiänsä vyötäröltä
ja tanssitti Juicen Valssaajan Konepajalla
ja äiti tanssi ja poika nauroi
ja kohta koko perhe karkeloi.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 9

Kaarnan kuva kupeessani

Ennen eletyt hetket menossa.
Tietämys taianomaista.
odotan omaani.
Ilma kääntyy takaisin
jyske tiivistyy korvissani.
Kuulen vain kohinaa.
Tajuntani taukoaa.
Odotan omaani.
Ääniaallot ääntä helisyttää.
Valo pisteitä kokoaa.
Odotan omaani.
Huudan vaistoni voimalla.
Kutsun vereni sykkeellä.
Tuuli tukkaani siirtää.
Kaarnan kuva kupeessani
kulutan yön tunteja.
Omani ilmestyy:
Auto reikkasi, anteeksi!
Hymy sitoo pihapiiriin.
Ojennun.
Yöhön aukenee tilaa.
Olen hiukan hupsu.
Eletyt hetket uusiutuu.
Omani opettelee odottamaan.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ei toinen tullukkana,
mie kovasti hullukkana,
kun toinen tulla ilmestyvi,
hymyilevi, antheeksi pyytelevi,
mie siittä hupsuttamahan,
opettamahan, kostamahan,
kärsittämähän kanssani!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 10

vapaa kasvatus
vapauttaa kasvattajat

vastuukysymys ei ole kysymys

- Airi Pöykkö, Runoja


Vastaus ois yks yksinkertanen ja hyvä aikunen.
Mistä saatas joka kläpile
yks oma rakas tavalinen lempeä ja jämäkkä aikunen.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Varo vihaista ihmistä!

Ihminen on irti!

Arvaatko mikä maa
joka vapautta tarjoaa?
Tiedätkö missä ei kerjäläiset
kadulle näänny nälissään?
Missä kivimuurit ei sulje
toisin ajattelevaa?

Voi nainen nousta puolustamaan
omaa ja lasten aamupalaa.
On kaikilla kengät jaloissaan
aakkoset osaavat aikanaan.
Saa laulaa, nauraa ja arvostella
muita syytellä ja kiukutella.

Nuoria moittia murheissaan
kun itse ei pysty antamaan
isälle kuuluvaa miehen kuvaa
eikä äitiä hellää, rakastavaa.
Sä tiedätkö, se on
Suomen maa!
Joka kaikkia lapsiaan rakastaa,
tämä Suomen maa.

Se on joukossa maiden
suurten ja rikkaiden
koti vapaan ihmisen.
Köyhä kaikesta kalliista kamasta.
Rikas ja runsas ajatuksista ja Sanasta.
Se on Suomen maa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Hiiskatti, en arvaa!!
Ihan epätoellinen juttu.
Mahottomia olet kirjottanu.
Äiti nyt minua niin kyllästyttää!
Nooh, eikö joo, mie juon kahvit nyt.
Molen kohta 20 vuotta tuota kansiota
kattonu ja säilyttäny
ja ainako isä kävi, met puhuima nuista runoista,
että periksi en anna.
Tehen tämän projektin, oleee!
Ämmi ei tieltä pyörrä!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 11

Maksuväline

Karjalainen siirtolainen.
Savolainen salmensuu.
Hämäläinen tähkäpää.
Pohjalainen polvistuu,
kumartuu ja kompastuu.
Syntyy supi suomalainen
sekasotku sontiainen.
Jolla on kaikki kaunista:
oma maa
toisen taivas
muiden mieli.
Maksuna mahtavat petäjät.

- Airi Pöykkö, Runoja


Tehthaat soneroihneen mennyttä kamaa
sekasotku sontiaiset petettynä sitä samaa,
menokelkassa kumartunheet karjalaiset ja lappalaiset
maaperät, taihvaat ja pohjaveet
maksuna meän terhveyet, ruuat ja herrojen valheet,
menny on meän ittenäisyys
ja syynä sekasotku isokenkästen lyhytnäkönen itsekkyys!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 12

Kansallisjuoma kolmonen

Suomen kansan kurkkuja valelee
nektari nautinnon.
Kuohuvan nesteen naurua
aivojen takana kuulen.

Kuohussa lentää tauotta tunteet.
Surut se nauraa.
Murheet myöntää mennessään pois.
Nauraen neidot aukee.
Kuohu vain kulkee
suudellen sarjassa lastenkin suita.

Kiellot ei auta.
Auta ei aivot aikuisten miesten.
Aivojen takana kalja vain nauraa.
Naurulla nakertaa aivojen alaa.
Kuohu vain helmeilee ja kurkkuja valaa.
Rusohelmenä kiiltää pinkassa pullojen
tuo nektari, kutsuen.

Joka pienenkin puodin hyllyllä kurkkien.
Valkea kalvo helmistä pullistuu,
kun urohot uljaat kumartuu
ja kohmeisin kourin helmiä halaa.
Pakkanen paukkuu.

Paidatta maattiin pellolla ennenkin.
Kohmeiset kourat kanteli taakkaa toista.
Jaksoi taakkaansa kantaa Suomen mies.
Halaus kuohuvan kaljan kaulaan
vienyt on voiman ja mielen.

Miehet vain kaulaa ja makaa.
Turvaa hakevat lahtien takaa.
Isyys ei mitään - naiselle nauraa.
Maasta hän lähtee kun tarvitaan auraa.
Suomen mies.

On yksin noustava naisten
ja tehtävä työtä.
Voi urhoista katsella kuvia Kalevalan myötä.
Saduista seurata sankarien työtä.

Suomen poika
juo ilman lupaa!
Tuuleen tekee hän omaa tupaa.
Kaiken aikaa kalja vain nauraa,
helminä hehkuu ja silpoo kaulaa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Kaiken turhan pois karistama
lämpimästi ittele päivää sanoma
ittemme kans hetken kerrallansa kulema
piämä itteä hellästi ja rakhaasti käestä
kehuma, kiitämä ja lohutama itte itteä
ja omala vasthuulla ittekukaki elämä
oleee ja huomenta!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 13

Pultin panija

Tulen ruoka vähenee.
Veden voima vangittuna vaikeroi.
Tuulen tielle ei liikennemerkit sovi.
Ajajan kortti on tulkitsematon.
Auringonpaistetta
kuun siltoja pitäisi purkittaa.
Muovi sulaa
lasi säröilee.
Puuttuu sopiva purkki.

Ihminen itse ei itke.
Atomi auttaa voiman vaivaan.
Toiselle voi kaivaa tietä tuskan luo
sillä millä itsellensä voimaa tuo.
Pyystyyn suuret lieriöt
valittujen kiekeröt
pelastuksen polut tietää.

Piirustukset oivat täsmälliset
toteutuvatkin vajavaiset!
Putlinpanija riemuitsee
hiukan pikku-pikku osia kun heittelee.
Itkee idän idän isät ihmeissään
lännen lapset laskee lorujaan.

Kohta katseet kääntyvät,
kunhan kukkaset vääntyvät
nousee tiekin tanhuun hurjaan!
Jo kumartuvat herrat
pultinpanijaa näin kurjaa.

Huomaa kurja pultinpanija
sama oon kuin kansa, armon anoja.
Alkaa omatunto - vanha kelmi - soimata!
Mihin panit pultit? Se ilmoita!
Kansa
uskkollinen tavoillensa
kunnioittaa suurta voiman antajaa.
atomivoimalaa.
Jätin pultin ilkamoiden pois,
että hiukan tuskaa se tois
muille ihmisille
syyttömille.

Kohta palaa!
Tuska supistaa jo suoniain
kohta polttaa kädessäin!
KOhta saapi voima ruokaa!
Lisää pultteja nyt heti tuokaa!
Ehkäiskää nyt
hyvät ihmiset,
pahan valta minkä tein!
Missä pesen sydämein?
Mistä puhdas käsi ojentuu?
Onko käsi lännen laakson lapsen
vaiko idän isän armaan?
Silmäni mun ovatko näin harmaat?
Kuka keksi
poliittiseksi
tehdä alkuvoiman?

- Airi Pöykkö, Runoja


Olemakos met äiti kumpiki
ydinvoiman vastustajia,
mie en tienykhän.
Politiikkahan on meän ommaa,
ei kait missään muualla maailmassa ennää
uskota vaikka ydinvoiman voihmaan!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 14

Toiveiden täyttymys

Alussa oli maa.
Tuli ihminen.
Ihmiselle järki annettiin.
Järkeä kasoihin kannettiin.
Kasat kohosi pilviin ja pimensi auringon.
Vaikeroi metsä, idut nääntyi itkien.
Sakeni vedet merien.
Sai tahtonsa ihminen.

- Airi Pöykkö, Runoja


Jako kaikki ihmisen järkitoihveet oli lopulta täytetty
se löysi ja hoksas oman syämmensä
kiinostunheena se anto syämmen tuntua ihan päähän asti
ja alko kun alkoki toisenlainen elämän uuistustyö
se sievästi siivos sotkujansa
niinpä pelastu taihvaat, maat, mettät ja kansat
ja siittä lähtien
joka ihmisellä
järki omassa päässä
syän paikallansa
ja tahto niitten hallinnassa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 15

Lasipullovesi

Perunat maistuvat maalle,
kuorittu maito hyvälle.
Leipä ei ole muodissa.
Lasipullovesi on ihanaa!
Siinä saa samalla hinnalla:
- sovintoa sinun kanssasi
- rakkautta lapsilleni
- unta unelmien ylle
- kosketusta kipeään kohtaan
- miehisiä muistoja.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ohoh ihmistä köpöistä
pahan teit
vesiki pullossa myyhään
rikhaat juo,
köyhiä janottaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ANJA

Anja on myyjä tavaratalossa
hän on asiantuntija
- kemikalio-osastolla
- talousosastolla
- elintarvikeosastolla
- kenkäosastolla
ja alakerran ammattiosaston tiloissa

Anja omistaa keskikaupungilla
- kerrostalohuoneiston
- aviomiehen
- kahden abortin arvet
- korttelin missin kruunun
ja kaupungin kalleimman turkin

Anja aikoo aikuisopiskella
- lihamestariksi
- kerhonvetäjäksi
- muistojen kerääjäksi
- luonnonsuojelijaksi
ja kunnon kivipatsaan tekijäksi

Anjalla on yksityisomistuksessaan
- hienhajuista hiljaisuutta
- vierestä kulkeneita vuodenaikoja
- tuuleen taipuneita tunteita
ja kamera laukaisuvalmiina käärmeennahkalaukussaan

- Airi Pöykkö, Runoja


Nyt mie näen,
miehän koko ajan
yritän tehä
onnellisia loppuja sinun runoihin,
nytki haluttas ratkasta tuon Anjan hommat!
Voi voi hilkkapieni
lakkaa omassa pikkupäässästi
korjailemasta maailmaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Totuuden toinen puoli

Nupit juonii ja neuvottelee
asioita kaivaa ja kääntelee.
Selvenee erikoiskirkas nuppikunta
syntyy korkein lautakunta.

Aivot alkavat toimia
tuloksia poimia
nuppijoukko saa. Leipä kallistuu.
Matkat mutkistuvat. Mielet masentuvat.

Tasavallassa tapahtuu.
Alkaa ajojahti uus.
Huomaa nuppi pienoinen: palkan
saankin sievoisen
jos hiukan kuristan totuutta
ja kerron tarinaa aivan uutta.

Panen pankit puntariin
veromiehet suurratsiin.
Julkisuus alkaa aikamoinen:
korkein nuppi onkin loinen!

Kaivaa korpin silmää korppi.
Tasavallassa tärisee
teevee kuvat vapisee.

Nupit hiljaisiksi nuolaistaan.
Puhujat panettelijoiksi parjataan.
Väärintekijät ovatkin välttämättömiä.

Totuutta tongitaan
rehellisyyttä ongitaan.
Muistellaan miten miehet ennen
hyvien päivien mennen.
On tullut muotiin image
korkeintaan joskus senare.

Täytyy luoda omaperäistä
vanha kaikki irti repäistä.
Ulkomainen lahjustyö
suomalaisuuden laudalta lyö.

Nupit nauravat naista
sitä kotimaista.
Erikoiskirkas nuppikunta ihmettelee:
vaikka miten päin menettelee
totuudesta näkyy vain toinen puoli?
Pimeästä sivusta on ainainen huoli!

- Airi Pöykkö, Runoja


Nuinhan siinä muorikulta käy ja kävi,
valheita kukkii joka napinlävi!
Suomalaisuus synty, kasvo ja kukoisti,
Suomi-neito synty, vahvistu ja loisti.
Nytton koko neitoparka pinnalla kaltevalla,
repaleiset taskut on esiliinalla.
Liukas on väärintekijöitten kieli,
kansalla paha mieli
ja valehtelijat kaiken pois myy,
valheen kaikki on syy!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Ajatustyö

Nupit nakertavat tekemistä.
Tekeminen on tavanomaista.
Tavallinen on tuomittavaa.
Tuomion voi tehdä tarkemmin
ainoastaan ajattelevat.

Ajattelevat ainoastaan.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ajatus on se ensimmäinen teko
sitä tehä ei voi seko.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Rahan valta

Nupit nöyrinä makeilee
työntoteuttajia anelee:
tulkaa tehtaalle
sovitte ahtaalle
asutte ajanmukaisesti aravalla
sairastutte sopivasti sanomalla
tilaa tahdon
mä täältä lähden.
Löytyy tilaa ja mennä saa
jos vartijan vain kavaltaa.

Yhä nupit noutaa
ja rautakouraa
työntoteuttajille jo näytellään.
Aravat ovat tyhjillään.
Ne täytetään
ja näytetään
mahti kaikille kamala
mikä valta rahalla.

- Airi Pöykkö, Runoja


Tulipa vain miehleen,
että methän olema kaikki rikhaitten kuninkaitten jälkeläisiä,
rikhauet on kovin väliaikasia.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Vallanhimo

Se kasvaa kansojen kamareissa.
Se kumartuu kuninkaiden kultapunoksissa ja
turhissa turbaaneissa.
Ohjuksen se ojentaa ja
rauhan räjäyttää.
Hymyillen hyytyy öljykentille.
Hivelee hiekkalaatikon
lasten linnat ja
tappeluttaa minun
labradorinnoutajaani.

- Airi Pöykkö, Runoja


Niin yks minun kaveri vai kukahan soli,
se sano, olkaa uskollisia pienessä.
Kaikki vaikuttaa kaikheen.
Mie pyörryn, son iso ajatus!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Vihan valta

Viha villinä vakoilee
milloin mieli toisella rakoilee.
Silloin iskee viha
ihmetellen ihan
heikkoutta toisen taitavan
lähimmäistään rakastavan.
Ei auta soitto sovinnon
ei kuulu käsky komennon:
viha seis! Sä muista
pian itses suistat
tielle tuskan, pelon turmion.
Ei! Viha leppymätön on.
Viha vallan saa!
Kuka armahtaa?
Onnetonta vihan kasvattajaa.
Oman luunsa kanssa asujaa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Tääläki se semmonen viha luutansa yrittää kaluta,
ussein mie sitä katon, ei sitä tänne haluta,
se saa lähöt ja sen näiltä kenturoilta pois heitelen,
ei se täälä kauvvaan juttujansa keittele!!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Letkulepo

Uni kertoo kirjokuvioin
kertomuksen
äärettömyytesi rajoista.
Jutaa jumalautasi.

Nupit naulanpäillä lukevat
arvoituksesi kuin aapisesta.
Olet julkinen kuvakirja.

Minuutesi mittari on napsahtanut.

Levenet levyksi lukijalle.
Näet näkysi
uskot unesi.

Totuus on toisenlainen
niin kauan kun lasket vetesi.

- Airi Pöykkö, Runoja


Oi äiti, unien maailmat on sulla nyt toiset,
emmäkä met niitä sinun unia tiä,
mutta minuutesi kipinä se vieläki
näissä runoissa kirjokuviota tekkee.
Ja oi äiti, kuinkahan monta muistokirjotusta
mie vielä sulle tehen,
no ei kait sillole mithän väliä,
tehenko niiksheen tullee!
Tehen varhmaan koko elämäni lophuun asti.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Suolasolmu

Kaksi suurta sopivat sodasta.
Rakentavat rauhalle rajoja.
Rajat vihalle: viitaten viisaalla kädellä?
Kädet liipasimella eivät voi
huiskausta tuota huomata
koska silmät ovat saaliinsa saavuttaneet.
Optinen harha
tasoittaa tunteet.
Kuuma hiekka saa verivoitelun.

Vesilitra synnyttää sankarin.
Sokea sankari nousee
pöydälle ja punastuu.
Onkohan pukuni oikean värinen?
Rihmaloiset levittävät liian nopeasti värin yli rajojen.
väri vaihtuu oikeaksi yön aikana.

Pukuja ei ehditä tehdä syntymäpäiviksi.
Siitä syystä joillakin on kaksiväriset juhlapuvut.

Kaksi suurta sopivat sodasta.

Veri ei vähene.
Kankaat vain eivät tahdo pitää väriään.

Minun käsikudotun pellavapukuni värjäsi
karjalaismummo sipulilla.
Väri on pysynyt.
Poimin hänen haudalleen tänä maanantaina
valkoisia kieloja ja sinisiä ruiskaunokkeja.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ei net viissaat välittänheet sinun nukesta,
sotapoliisit heitti sen junasta,
että mahtuu lissää karjalaisevakkoja kyythiin.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kilpajuoksu

Hevoset juoksevat kilpaa.
Nupit ympäröivät ajoradan.
Nupit ovat asettaneet mustat laput
hevosten silmien sivuille,
etteivät hevoset huomaisi heitä.
Etteivät hevoset ymmärtäisi
ruokkijoiden ruoskivan.

Mutta ruoskassa on tuoksu.
Sivallus sattuu sydämeen.
Antibiotit arpeuttavat.
Niin kauan kunnes
nupeille tulee nälkä.

Silloin pystytetään peijaiset.
Syödään sydämet.
Arvet ovat parhaita paloja.

- Airi Pöykkö, Runoja


Aika paha, ompa paha.
Oksettavvaa.
Mulla on muuten kaunis vaasi,
jonka solet saanu ravinaisilta!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Tyhjä sukkula

Kehitämme kouluja.
Sopeutamme tasoja.
Tunteet tarpeettomina taltioimme.
Työntäisimme tähdet mustiin aukkoihin
jos yltäisimme.
Mullan kuorimme kasoihin.
Salpietarilla saattelemme
suuhumme simpukoita.
Kemikalia kaloille annamme.

Neon sineä sullomme
siipiemme alle.

Missä meidän pellavamme kukkii?

- Airi Pöykkö, Runoja


Sukkuloissa kestolanggat.
Geenimanipuloijjut siemenet myrkkypelloilla.
Mitähän net pellavat nyt kuiskii ja kukkii!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 16

Irrotusaine

Tumma tahra tuli tommonen.
Eilen sain sen sinulta.
Antaisin jo tänään pois.
Vastaanottaessani en huomannut
uutta liimaa tahrivaa.
Siitä jäli jää!
Olen merkitty,
merkitty olen!
Piilotanko käteni pöydän alle?
Silloin olen sidottu istumaan.
Jos kankaalla ne verhoaisin?
Silloin kutimeni kesken katkeaa.
Nyt tahrattomat keksikää
irrotusaine uusi!
Pankaa pilvet pulveriksi
mullasta muovailkaa muoto
lehtivihreästä väriä
taivaankappaleista taikatahnaa.
Minulle heittäkää!

- Airi Pöykkö, Runoja


Kuulessie äitiko mie otin taas tuon sinun runonpinon tähän,
niin mulla käväsi semmonen haikea olo,
että jokos net runot on lopussa!
Ettei ees runojasti ois.
Mulla on liima näitten runojen kans,
mutta mie tämän homman otin,
kyllä multa on kysytty,
itte olen vastanu,
kyllä, kyllä!
Tämoli harkittu teko
ja mie tämän taikinan leivon lophuun asti,
niilä evhäilä, jokka kunaki hetkenä on.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


AAMUHETKI

Lehmän poijitus, lypsy ja halvaus
heinänkorjuu, kuljetus ja ojitus
lienee rahaa vähän tuottavaa
mutta aikaa se antaa
elää aurinkopäiviä
sadepäiviä ja syysöitä.

Kuutamopolku navettatiellä
saattaa tressit saappaisiin niellä.

Aamukaste ja lämmin maito
elämänrytmi on se aito.

Sykkeessä suven
ja oman tuvan
kaipaus kauas lomalle lentää.

Oishan hyvä tietenkin
lomaa viettää jossakin,
missä ammuntakuoro ja tuoksu navetan
ei ois ensimmäinen, jolle huomenta toivotan.

Vaipuu vaimo unelmiin ja avautuu
unen portit. Maito vaahtoutuu.

Saan kokea viinin huuman
tunnen hiekan jalkain alla kuuman.
Poistuu kaikki selvät ajatukset
loppuu loman kaipaukset.

Vietän viikkoa villinä vaimona
rahahuolet ei ole ollenkaan huolena.
Gigolot kilpaa tanssiin noutaa
känsät varpaissa unhoon joutaa.

Kaikki on ihanaa.
Aina vain rakastaa.
Keskellä talvea kesä ja kärpäset.
Lopu ei juhlat eikä valviaiset.
Kauniin kaipaus loppuu porsasjuhliin
niinkuin muutkin, vaivun juomaan tuhtiin.

Havahtuu vaimo ja herää.
Sylin täydeltä vassulle hieniä kerää.
Aamu on raikas.
Aurinko paistaa.
Mirri köyristää selkää ja puskee.
Miehen keittämä kahvi tuoksuu ja kutsuu.

Lomalle kaipuu on lomaa sekin.
Päättäjät uskovat itsekkin
valheensa varjot peittävät heidätkin!
Lomaa tarvitsee vain käskettävät
ikityöläisiä ovat yrittäjät.

- Airi Pöykkö, Runoja


Mie muistan äitiko sie katoit auton ikkunasta,
että näkkyykö hilloja!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Atomiajatus

Musiikki soi niin
työntyy ajatuksiin
korvat huumaa koviksi
järjen jäädyttää.
PSKRTVXZ!
Kaikki uudistuu.
Linnut puetaan
kalat kadotetaan
munat monistetaan.
Me ryömimme pimentoon.

- Airi Pöykkö, Runoja


Näistä runoista näkkee,
sie olit näkijä!
Met olisima kaikki varhmaan,
jossemmä ryömis piihloon?

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Tasavallan tavalliset

Asutaan ampiaisen tavoin.
Tasavallassa.
Teeskennellään pesän teossa.
Ilmansuunnat unohtuvat.
Umpimähkään lennetään
kukasta kukkaan.
Syksyllä kohmeisena kolistellaan
ulko-ovia ja
syytetään sukua
sarjatuotannon sotkemisesta.
Abortilla armahdetut aamut
ovat tasoittaneet tunteet.
Ei vilua enää.

- Airi Pöykkö, Runoja


Rakkautta, rakkautta vain,
sitähän met tavaliset kerjäämä.
Emmä käsitä, että menisimä kotia,
omhaan oman syämmen kottiin,
jossa on lapsen lysti olla.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Tiedoitus

Sovintoa kaikelle kansalle.
Kansakunnalle kunniaa.
Sävellahja on kuuluva kauas.
Tapahtumat tositarkoituksella.
Kaikki kaikille tiedoksi.

Minulle ei mitään mökille.

- Airi Pöykkö, Runoja


Pää täynnä vastakirjaa.
Hellittämättä pikkukirjuri kirjaa.
Naputtaa kaiken ylös.
Laskua ja vastalaskua sinne ja tänne.
Kyttääjä kyttää saako tarpheeksi takasin.
- Just nyt vapautu uusiin tehtäviin hyvin palvellut valvonta-kyttäys- ja vasta-kirja -kirjuri.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Ostakaa! Ostakaa UUTISIA!
tappeluista
tuoneloista
eilisistä armahtajista
jotka tänään
seisovat tuomiolla!

Minun markkani ovat loppuneet!

- Airi Pöykkö, Runoja


Aamulla mie jätin pään tyynylle.
Hiljaa hiivin pois.
Sinne se jäi minun terävä pää.
Tylsäpäisenä otin syämen ja panin sen paikalheen.
Sitte otin ja laitoin käet molemmille puolille ittelle matkhaan.
Ja jalat alle ja tulin teän tykö aamukahville.
- Alko syänten päivä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


piha jos joltain puuttuu
puheesta moisesta hän suuttuu

ilman omaa syytään tietenkin
nakkaa toisen pihalle kivenkin

- Airi Pöykkö, Runoja


Mie tähtään korkealle.
Taihvaasseen.
Tai tuhkaksi pitkin mettiä.
- Se ei ole se pointti. Pointti on tähätä korkealle. Nousen seisomaan, otan ensimmäisen askelheen ja toisen ja tässä elämässä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Menisin ystävän luo

Menisin ystäväni luokse,
mutta kadotin kartan.

- Airi Pöykkö, Runoja


Näyttää, että ihmisillä on juhlat.
Tuuli leyhyttää frouvvien helmoja.
- nooh, molen hyvällä päällä ja katoin juhlasilmällä ko kävin huoltsikan kaupassa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ystävykset yhdessä
kertovat kilpaa toisilleen
koventaen ääntään
etsiessään ystävyyttään

- Airi Pöykkö, Runoja


Ottakaa parit.
Teot.
Puhheet.
Ajatukset.
Käet.
Jalat.
Maha.
Pää.
Syän.
- mitähän tapahtus, jos kaikki ois sammaa paria keskenhään.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ystävyys on kuin yskähdys
pitkälle päässeenä
hoidetaan lääkkeillä pois

- Airi Pöykkö, Runoja


Minun rakastettuni on kookas, komeasti pukeutunut.
On satteenvarjo ja kävelykeppi.
On hattu kallellaan.
Se on juuri tuollainen.
Vanha seuralaiseni.
Se on se minun vikani.
Se on minun häirittevä ja raastava herraseurani.
Se pillaa ja keskeyttää elämääni.
Yritänhän mie sitä kesyttää ja hyväksi käyttää, en pahaksi.
Tiäthän sieki, että parisuhteet on vaikeita.
Pyyän mie siltä, että älä pillaa minun elämää.
Älä turhuuteen vie.
Ja voi, taas se tapahtuu.
Apua, että on suututtavvaa.
Mie raivostun. Prosoiun.
Näinkö tässä taas kävi.
Se nousi liukkaasti laiskanlinnastansa ja silmänräpäyksessä vei järjen minun päästä.
Se on se. Se se on. Se se taas on. Minun rakkaani herra Raivo.
Se on se. Se se on. Minun rakkaani herra Provo.
Se ei olis ikinä ansainnu niin isoa tillaa minun elämässä.
- oikeastaan emmä met ennää seurustele. Molema ystäviä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


LOHDUTUS

Minäkö menisin itkevän luo?
Enhän tiedä itkeekö kukaan
koska kokeita ei ole kerrottu minulle.
Itku voi loppua
ennenkuin ehditään koe ottaa.
Ja silloin on
lohdutus mennyt hukkaan.
Parempi antaa itkevän itkeä
yksikseen.
Murhetta on silloin
vähemmän.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ei ennää mulle tätä elämää.
Kiitos ei.
Nyt riitti tämä biitti.
Ei ennää, ko mulla on tämmöstä.
- Piittääköhän sinun vaihtaa ees pikkunuotti.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


tyhjä katu
huokaa yöllä
kaivaten tyhjyyttä

- Airi Pöykkö, Runoja


Käet tekkee ja jalat mennee.
Pää pörrää ja pöksää.
- Ja niin laskeutu yhteistyö kaikkien osallisten välille ja synty rauha, rakkaus ja hyvinvointi.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kerrot kuvia
katselen kaukaa
kuulen kuiskauksia
läpi puheesi pauhun

- Airi Pöykkö, Runoja


Ystävät on minut jättäny.
Kirkko kuolleen ruumiini ottanu.
Ei kuolleet voi päätä nostaa.
Pietari kauniin enkelipuvun taivaan Ärrältä mulle ostaa.
Jumala minut eturivin enkeliksi nostaa.
Voi, en millään ehdi teitä ennää ajatella.
Enkelten kanssa liihotan tarantellaa.
Enkelten kanssa ihmettelen cosanotraa.
- olkoon menheeksi, rakhaat kaikki maailman ihmiset. Tulen enkeliksi tai en, mutta täällä maailmassa meän kuuluu tehäkki niinko ikinä haluama.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


karkaat käsistäni
vaikka pidän kiinni
juokset jonnekin
vaikka jalkasi eivät liiku

- Airi Pöykkö, Runoja


Joskushan son vähän hakemisessa.
Se oma paikka.
Joskus ei meinaa soijja.
- joskus se oma sävel elämänkuorossa on hukassa ja sillon löyethään uutta, eläköön!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


lapsi kysyy katsoessaan
mies katsoo kysyessään
nainen lempeästi
ummistaa silmänsä

- Airi Pöykkö, Runoja


Päätä särkee ja banjot soi!
Järjestelmätyökalut alko töihin.
Net eheyttää ja järjestää.
Nyt se valittaa, että siltä lähti järki.
Ota päästä kiinni.
Ota se varovasti irti.
Kiehräytä se liikkeelle.
Päästä porthaat alas.
Nouki se sitte sieltä alhaalta.
Ja niin pää solmi sovun järjen, syämen, käsien ja jalkojen kans.
- Eikä särkeny ennää ikinä herkkää elämää.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


iloon haluaisin
huudan sille - se ei kuule
ojennan käteni - se häviää
itkun jälkeen
ilo ujona hymyää

- Airi Pöykkö, Runoja


Älä hyvä arki, älä jätä minua.
Elä hyvä arki, älä sitä jätä.
Ole hyvä arki, tässä olen.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


lukuja lentää laumoittain
tuskia työntyy tonneittain
lentää
tuskia
nauruja
itkuja
minuksi sanovat

- Airi Pöykkö, Runoja


Mitähän tästä runo-projektistaki seuraa.
- Onneksi sie sanoit, ettei kukhaan ymmärrä mittään.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Nupit nokkelana yhdistää ymmärrystä.
Keveästi keinahtaa kesät.

Minä istun syksyllä mättäällä.

- Airi Pöykkö, Runoja


Anna elämän yllättää.
Ja se yllättää.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Luonto, lapset, saaste ja sana
leijuvat cumuluskerroksessa
ihminen itkee
kierukan kuvioissa

- Airi Pöykkö, Runoja


Pakko vaikkei taho!
Pakko pakottaa, vääntää ja puurtaa.
Pakko mennä.
- Pakko uskaltaa tai jää tienhaarhaan oottaan kessää.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Saman sävelen soittaja
sopii sinfoniaan.

Se on harmoniaa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Kaupassa mie näin sinut.
Tiesin, että sieki tiesit.
Livahtelit hyllyjen taakse piiloon.
- Tätä tasa-arvoa sie et halua. Sullekki saattaa sattua.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Yksilöllinen puku,
ymmärtäkää,
tekee omaperäisen.

- Airi Pöykkö, Runoja


Elämä minutki kantaa.
Ja lopuksi pois antaa.
- Tule elämäni täydeksi kaikista maailman ihmisistä, eläimistä, kukista ja kivistä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Olet paras ystäväni.
Milloin viimeksi tapasitkaan mieheni?

- Airi Pöykkö, Runoja


Terveisiä laskujohteisesta elämästä.
- Kyllä kiitos, mulla mennee hyvin. Onneksi et tiä enempää. Elämä on.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Repivä koira on rehellinen.
Se ei revi vuodattaakseen verta
vaan antaakseen ystävänsä elää.

- Airi Pöykkö, Runoja


Asiat tarttee hoituakseen aikaa.
- mistä saatas aikaa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kirjaimia kilpajuoksussa
kolisevat hampaan mustiin paikkoihin
saattavat sodat alkuun
ja akat riitaan rappukäytävässä

- Airi Pöykkö, Runoja


Hermottaako?
Löysää ravatti.
Katkase helmet.
Ja sano ooooiiikein hittaaaasti.
- Enttententtenteelikamentten hermo lens eikä sitä ennää oo!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kauas kulki kova tie
lähelle leppoinen lieju
uida ei kukaan osaa

- Airi Pöykkö, Runoja


Minussa on kosketuspintaa.
Mie kosken.
Mie kosketan.
Minua koskettaa.
- mie oon näin iso.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


nauru ratisee hampaissa
sydän ei kuule

- Airi Pöykkö, Runoja


Hylkään itteni.
Unohan johonkin huolien ja tekemisten sekamelskaan.
Sitte mie alan hakehmaan, että ”mihinkäs mie jäinkhään!”

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


me miehet mentiin meluten
- muisteltiin hyvin hiljaa

- Airi Pöykkö, Runoja


Sitte ko mie olen kuollu ja
tet oletta minun tuhkani mettän puille antanu,
menkää kotia ja
eläkää niinko haluatta.
Enkä mie aio kummitella, vaikka tet minun meinaamisille viis veisaatta.
- oisimpa kummittelematta jo eläessäni!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


yritän haistella huomista
eilinen ei tuoksunut
tänään en ehdi

- Airi Pöykkö, Runoja


Ihmiselämä on lahja ihmiskunnalle.
Kiitos elämälle.
- Elämä on mahtipontinen juttu.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


atomivoimalat avaavat suita
sitten ne tukkivat suut
suut eivät sulje atomivoimaloita

- Airi Pöykkö, Runoja


Paistaa se päivä mulleki.
Tuo valhoon törttöilyt.
Tuo häpeän näkösälle.
Noloutta ja häpeää on riittäny.
Enkä ole aina kiittäny. Kiitos kuitenki.
- Helpottaa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Tykin jyskeessä huudetaan
hiljaista sädekuolemaa
kutsutaan kuiskaten.

- Airi Pöykkö, Runoja


Teeskentelen ja jäykistelen.
Kiellän, piilotan ja sumutan.
Voitan itteni. - Närästää suuhun asti.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


vasemmistolaisuus viehättää vastustajaa
oikeistolaisuus on ryhdistäytymistä
suunnasta ei ole sanoja

- Airi Pöykkö, Runoja


Elämä minut matkalle kuttu.
Elämä minut matkalle laitto.
Elämä minut tiellä pittää.
- elämä matkani taittaa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


onnellisuutta ei ole
ihan oikeesti
muotia on marista

minä olen onnellinen

- Airi Pöykkö, Runoja


Ei elähmään huku.
- Silmät vuotaa ylimääräset pois. Itkulla pelastaa paljon!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


turistina tuhansien joukossa

purukumia taskussani
jota lapsen lailla pureskelen
ojennan känsäiseen kouraan
ylimääräisen

läpikuultava helmi purskahtaa
kierimään ihon vakoa pitkin
hajoaa harmaaseen partaan

katson kaunista näkyä
jonka armeliaisuuteni sai aikaan

äkkiä yritän hymyillä
ja sovittaa kaiken kauhean
haluan olla vain ystävä ja sovittaa

en osaa osoittaa hyvyyttäni
hänelle
joka vielä osaa
antaa kyyneleittensä tulvia

- Airi Pöykkö, Runoja


Jos ote läysää omasta elämästä, perrään pittää lähteä ja luijjaa.
- siksikös met juoksema niin kovvaa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!




Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 17

Joulua juhlii maa

Joulua juhlii maa.
Kiireeseen katoaa
kukkaset hymyn ja rauhan maan.
Tuoksu taivaan tuntematon
kadulla kulkija on.
Hurjana halpaa hakemaan
mistä vain hulluutta halvalla saa.
Leluja lapselle liekehtiviä
aineita isälle päihdyttäviä
äidille voiteita nuorentavia.
Harsossa sitten haaveillen
kolossa kotoisessa
sopiua sihisten sanellaan.
Lapselle lauluja laulellaan.
Joulua juhlii maa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Mitäs met uhrit ja lamphaat.
Met juoksema ittemä hengiltä tärkeilyn nimissä.
- Oma elämä jalkojen alla litissä. Ja monta muutaki jäi minunki jalkkoihin jo aikoja sitte.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


HUUTO HILJAISUUTTA HAKEE

Joulukiireet ovat alkaneet.
Lehtien mainoskuvilla ja
kauppojen näyteikkunoiden julisteilla.
Ne kertovat omaa jouluaan.
Ostettavaa rakkauden korviketta.
Kovaa kuvasanomaa.
Ihmiset itkevät ikäväänsä.
Ikäväänsä ihminen.
Ruikuttavat raottaen rasian kantta
johon rakkaus on ruostunut.
Lähimmäisen löytäminen on loppunut.
Siitä ei uskalla kysellä keltään.
Kukaan ei kuuntelisi.
Kauniimpaa on kumartaa
mainoskuvaa ja
antaa lantti lähetykselle.
Jota
joku
jossain
jatkaa jollekin.

- Airi Pöykkö, Runoja


En putoa korkealta.
Valmiiksi rähmällään.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


SOIVA MENO

Joulun kellot kajahtaa
kertoen vanhaa tarinaa.
Jälleen syntyy lapsi.
Jälleen hakee idän viisaat.
Muuttuneet on kamelit.
Uudet viisaat
hakevat halpaa majaa
käyttäen kalliita keinoja.
Lasta ei löydy.
Tähti ei loista.
Sillä aikaa kun etsitään
annetaan ennakko tietoja
matkan turvallisuudesta
tekniikalla taattuna.
Matkaa on mukava tehdä.
Niin mukava,
että soitellaan menoa monitorista.
Seisahtua ei saa.
Silloin saattaa sattua paikalle lapsi.
Joulunlapsi.
Eikä ole ehditty opiskella
mitä hänelle tulisi sanoa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Heti huomenna oisko toisin.
Ei ole.
Paitsi jos.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


MYYJÄN JOULUAATTO

Palvelen teitä tänään
iloisena ja hyväntuulisena
kotona itkee osa sydämestäni
kuumeessa asteita kolmekymmentäyhdeksän
katsottuna tietyn lasin läpi
tuskani tunteen mittaria ei vielä ole kehitetty
eikä katsottu tarpeelliseksi valmistaa

Palvelen teitä tänään
hinnat nousivat eilen
en toivonut niiden nousua
otan vastaan moitteet kohonneista hinnoista
ja myyn tänään kalliimpaa leipää kuin eilen
minulle vieläkin kalliimpaa
koska palvelukset ovat halpoja

Palvelen teitä tänään
kuunnellen sairaskertomusta
vuotavasta nenästä ja finnistä ohimolla
selkääni särkee leikkauksen viillot
polviani runtelee rappujen rivit ja
takaovesta hiipivä veto
alentuneella myynnillä aamulla alennettiin mieleni

Palvelen teitä tänään
jouluaattona hymyillen
toivotan tuhat kertaa hyvää joulua
olemukseni kuuluu heijastaa
joulumieltä jokaiselle
puliukosta ministerin kautta papinrouvaan
kaikille heille säätynsä mukainen jouluhuuto

Palvelen teitä tänään
avioeroni ratkeaa oikeudessa
käteni vapisee viime öisestä leipomisesta
siivutan sievästi pekonimakkaraa
kahdeksan kaunista siivua kuvioon kasattuna
hymyillen hyväilen kellonviisaria
joka tietyllä asennollaan toivottaa minulle
joulurauhaa

- Airi Pöykkö, Runoja


Laulu sannoo: helppo tie ei ole hyvä tie.
Hyvä sitte, ko surua ja tuskaa on riittäny.
Kaikesta olenko tarppeeksi kiittäny.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


MUMMON JOULUKALAT

Syttyy sadat jouluvalot.
Värilliset lasipullot hehkuu.
Huutaa "Joulurauhaa!" lyhtypylväät.
"Joululahjavalvojaiset"
öiseen aikaan vietetään.
Miettii mummo yksiksensä.
Kaipaa kauas kaamosmaahan.
Mitä laittais joulupöytään?

Kerran saatiin silakoita
juuri jouluksi mereltä
isä tuli - lämpes sauna
laskeutui pirttiin joulurauha.
Hiljaa kuiskii lapset leikeissään
jouluvirsi sointujaan
soinnutteli myöhään yöhön.

Päätti mummo: silakoita ostan,
niistä joulun valmistan.

Köpötteli suureen puotiin.
"Kilo silakoita taikka hiukan yli".
Rouva minkkeinensä yskähteli.
Mummo onnellisena otti pakettinsa.
Joulurauhan aukaisin kotonansa.

Rouva miettii kummaa mummoa
silkoita ja hymyä.
Miettii miten oman joulunsa hän laittaisi.
Mieten edullisesti kaikki tarjoukset hyväksensä käyttäisi?

Saapui joulu.
Rauhan juhla.
Mummo veisaa jouluvirttä.
Tuoksuu lapsuusajat.

Rouva makaa sairaalassa.
Tarjoukset edulliset
huuhdeltu on pesuvatiin.

- Airi Pöykkö, Runoja


Tehe niinko haluat.
Jollei sulla on tarpheeksi tillaa,
sulla on huono viitekehys.
Vai kuvittelekko vain.
Kiersikkö itte
pikkilangat oman syämen ympärille.
Mihin mie itte hetkeni käytän.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Matkalla

"Ja tapahtui niinä päivinä..." tiedämme sen mitä silloin tapahtui.
Marialla ja Josefilla oli sydämen vilpitön usko Joulunlapseen.
Ei ollut maallisia hyvyyksiä,
ei karttaa eikä kompassia
oli vain usko ja luottamus sanaan,
joka avaa teitä ja solmuja.

He matkasivat hiekkaerämaassa.
Me matkustamme kartoitetulla tiellä,
valitsemme itse suunnan ja matkustustavan.
Matkamuistoja on tullut kerätyksi niin.
että pian niitä on junavaunullinen
eikä raiteita ole joka paikassa.

Huomaamatta muistot muodotavat tarkoituksen
eikä aikaa riitä matkan tekemiseen.
Roinan sekaan unohtuu Joulunlapsi.
Emmekä halua elää ilman jouluvaikerrustamme
rahapulan ruikutusta
ja kellonviisareiden vinoilua.
Rakkautemme roikkuu veronpalautuksissa
ja tilastot tarkentavat tunteemme.

Minä olen unohtanut itseni!
Olen joku huomenna.
Ensi jouluna teen oikean joulun.
En
si jouluna pyydän Joulunlapsen lähelleni.

Joulunlapsi syntyy joka vuosi
jokaiseen sydämeen
joka avautuu uskomaan lapsen lailla
aina uudestaan aloittaa sydän riemulla
jos tahto antaa tilaa Joulunlapselle.

Minun aikuiseni on niin kova
ja kiinnostunut muiden mielipiteistä,
ettei se halua Joulunlasta.
Sitä pyyteetöntä jota ei ole kaupan.

Ovat unohtaneet miten myydään hiljaisuutta
ja ymmärrystä.
Sille ei ole hintaa.
Tietokoneita ei ole ohjelmoitu liennytyksen linjalle.

PAKOTETAAN - POTKITAAN - KIROTAAN - KIDUTETAAN - VANGITAAN - LYÖDÄÄN - tänäkin jouluna

Minun aikuistani se ei masenna - siitä vaan -
minähän olen turvassa
kiireeseen käärin säälini

Lyön itsekin jos niikseen tulee
valehtelen valkoisesti
uskon, mikä tuntuu uskottavammalle ja hyödylliselle

Lapsi minussa itkee hiljaa
valittaa vaalijaansa - kummastelee kovuuttani.

Lapsen lailla jouluun mennä haluaisin.

Jolunlapsen luona oisko hilkjaista ja riidatonta?

Seimen luona polvistuissa saako olla - olla vaan?
Saanko valheineni tulla?
Voinko jättää julkisivun?
Naamioni nostaa?
Olla kuten ennen, essu revenneenä?

Pelkään tulla ilman meikkinaamaa, kuvakulmaa sopivaa!

Ei oo kameroita olkivuoteella.
Mainokset ei kilpaa kehu, aasin majaa matalaa.

ALENNUKSEEN ALEMMAKSI ALENTAA EI VOI!

Tähdet samat tuhat vuotta
tuikkineetko ois ne suotta?
Elää sana!
Jouluyö on nytkin pyhä!
Joulunlapsi kutsuu yhä!
Lapsen luona kiire katoo
ilman tuloslaskelmaa ja palkkaa
ahdistuksen painotaakkaa
luona Lapsen olla saamme.

Lapsen lailla itkeä kuin silloin ennen,
essu revenneenä
päätä painaa syliin lämpöiseen,
missä sormet sotkee leittipäätä.
Siinä olla haluaisin!

Tie on tuttu - yksinkertainen.
Aivan kuten silloin ennen.
"Ja tapahtui niinä päivinä..."
tiedämme sen.

- Airi Pöykkö, Runoja


Kiihreellä kasvaa.
Kiihreellä kehittyy.
Eipä juuri mikhään.
Rauhaa, rakkautta ja ravintoa
ja aikahnaan met korjaama hyvvää satoa,
jos hyvin käy.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Aurinko yöhön arpeutuu

Kierto
Aurinko laskunsa aloittaa
taivaanrannan taa.
Kulta ja purppura hehkuu
luonto levähtää.
Aurinko yöhön arpeutuu.
Aamu on uusi.
Hehkusta heijastus
helminä hauraan huomenen
haastaa
päivähän päin.
Nousevi tuulien takaa
aamujen alta
valovuosien valta.
Keräten kouraansa kuuran ja laavan.
Tihkuen timantin tulta
pudoten päivään
iloiten iltaan
tarmolla tehden tilaa
armolle yön.

- Airi Pöykkö, Runoja


Älä jätä elämän ja kuoleman välille roikkuhmaan.
Älä jätä elämänlaidalle kurkkimaan.
Äläkä elämän reunapientareelle nukkumaan.
Elämä anna minun elää ja kuolla kunnolla.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


OHITUS

Vaihtuu vuosi
yön yli aika kulkee
vuosikymmen
vuosisata
siinä menee ihan hiljaa
huomaamatta
häiriöksi ei havaita
hetkeä hiljaa etenevää
vuosien ohitusta
taakse jättää jääneet
alleen sulkee tulevat
aina kulkee ohitus vuosien
mukana ihmisiä
vuosinensa
vaivoinensa
viisaana varmana varjostaan
seuraajastaan vierellään
hellitä ei varjo hetkeksikään
joskus ois helpotus huomata
varjonsa vaipuvan viereltään
kadottaa kuvansa kokonaan
nousta vois notkeasti nauramaan
tehdä tyhjäksi tyhmyyksiään
kauniisti kaikkea kumartamaan
vaan katsot kuvaasi ihminen
vuosien voimat varjoosi vakoo
pakoon et pääse
vuodet vain hiljaa takoo

- Airi Pöykkö, Runoja


Tulikos oiken tunnemyrsky?
Ei taatusti mithään hättää.
Tuntteet ei ole vaarallisia.
Net käyttää meitä ja meän elämää,
sen verran ja niinko met annama niitten niin tehä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Rentukka

Lempeesti lahjansa
leivonen laulaa.
usvien alta nostavi
ruoho jo kaulaa.
Lämpö on voittanu huurteen vallan.
Päivä sai hehkuun rentukan kullan.
Ihminen aikoo
lantaa jo taikoo
tyhjäksi tykkää
Luojan työtä.
Vauhdittaa voisinko viljan vuotta,
talvet tuivertaa ihan suotta?
Rentukka nauraa
heinää jo kaulaa.
Opi ei ihminen samaa
talvoi on kesän rakentajana.

- Airi Pöykkö, Runoja


Leikimäkös semmosta,
että sie leikisti kysyt, mitä mulle kuuluu.
Mie vastaan sitte oikeasti.
Mie kuljen ajatuksen tyköä toisen tykö.
Ja siinä kulkiessa ja kirjottaessa ja puhuessa
mie yritän hyväksikäyttää sinua,
että sie käyttäsit minua hyväksi,
että ees vähänkkään hyvvää saisima aikhaan.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kitkijä

Taloni pihalla kitken.
Katselen puiden kasvua.
Rannalla kaloja pyydystän.
Soutelen venholla vedessä.
Langoissa lavertelee,
kuvastimessa kummittelee.
Mieleni myksistyy.
Aivoni alkavat arvailla.
Kummat kuvat!
Tummat tuvat?
Omani muuttuvat oudoiksi.
Mihin minulta katosi kasvot?

- Airi Pöykkö, Runoja


Mitäpä met rikkihnäiset ja särkyhneet.
Emmä met jaksa, emmä tohi emmäkä ehi.
Emmä met voi emmäkä saata.
Ko meän häätyy niin paljon.
Yrittää. Yrittää korjata.
Hyväksy tämä hajoamisprosessin koko kommeus. Ja loppuu hoppu.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ROSKAT

siivoan petini periä
puhdistan pihani roskista
oman pienen pihan
yksityisen ihan

ystäväni suuressa talossa
ei voi syksyä sovittaa
sielunsa sanoihin
kätensä kuvioihin

hänen silmänsä näkevät
kellastuneet lehdet
mielessä liikkuu
syksyn kiikku

hänen kätensä kiristyvät
sormet puristavat toisiaan
ei tule siistiä
missä voisi viihtyä

pitää olla syksyn roskia
joihin voi käsin koskea
joihin voi kaipauksen kadottaa

ilo lähestyy puhdasta pihaa
siellä on sille tehty tilaa

- Airi Pöykkö, Runoja


Kiitos lissää, niin kauan ko elämää riittää.
Kiitos joka hetki lissää elämää, niin kauan ko elämää riittää.
Kiitos lissää täyttä elämää, jotta ko aikani on täynnä, on elämäni täynnä tätä ommaa pikkuelämää.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ihmisen juuret
maassahan ne
ilmaa puhallettu pullolleen
ohutta sinistä savua
samanväriseksi ympättyä
ilmaa
ihmisen ilmaa

- Airi Pöykkö, Runoja


Antakaa minun olla.
Anna, Rakas Hilkka Anneli Laronia, ittesti olla.
Ole oma ittesti niinko tuo takapihan kuusi.
Kuusi ei kysele tyhjiä eikä sykkyröi mittään.
Sillä on hyvä itsetunto.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


saahan sitä sanoa
osata oikeaan aikaan
sedän selän takana

- Airi Pöykkö, Runoja


Elämä, ota minua äkkiä niskasta kiinni!
Anna mulle aikaa. Anna äkkiä.
Anna lissää voimia. Anna paljon voimia.
Piä minusta lujasti kiinni.
Sitte mie naurasin syämen pohjasta.
Ees vähän heti huomenna.
Sitte mie, sitte mie jos
sitten jos ja jos jos j o s
mutta mitä ne ihmisekki sanos
jos ja se ainaki.
Sitte mieki ottasin sinua,
minun ommaa elämää, kiinni.
Ainaki vähän.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


miehelle ja naiselle on annettu
onnen avaimet
avain sopii vain yhtäaikaa aukaisten.

- Airi Pöykkö, Runoja


Rakastan.
Oishan se ko oppis rakhauet.
Ois kokohnaan rakkautta.
Mie suren. Muullosten molen suruton.
Mie sanon, kirjotan ja piän puhheita.
Oishan se ko oppis kaiken. Ossais kaiken.
- ja ois kuollu tai jumala.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


puiston penkillä
aurinko asettuu arpeen
hiukan vielä punoittavaan
turhaan saatuun viiltoon
katselin vain sivusta
sanoin sovinnosta
"sopimatonta"
silloin sivalsi
katumatta
katsomatta katosi sivaltaja
kovan kuorensa kanssa
puiden pehmeään pimentoon

- Airi Pöykkö, Runoja


Ja nyt met manathaan.
Nytton itkun ja mannausten aika.
Älä eristä itteä omista tuntteista.
Älä mene viisastelujen,
viisaitten oppiesti
suoraviivasuuksiesti kanssa väliin
ja halpaan ja helppoon.
Anna väkevien sanojen nyt tulla mielestä
ja suusta ulos ja pois,
etteivät kipuina kolottas ruumisparkaa!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ITSE

vuodet ohittavat toisensa
ihminen on unohtanut
ohituksen itsessään
viinan ja värin voimalla
sotkee solujaan
käskee kasvojaan
komentaa kukkasiakin
katoaa
keskeneräisenä kuoppaansa

- Airi Pöykkö, Runoja


Anna puutetta täydellisyyteni täydellistämiseen.
Anna suhteellisuuden tajua pikkusieluisuuteeni.
Anna kirkkautta sekopäisyyden hetkiini.
Anna ylevyyttä matalamielisyyteeni.
Kiitos erehdyksistä ja harhautumista.
Anna minun kaatua, ryömiä, kontata, jotta pysysin elävänä kuolemaan asti.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


ennen oli - oli
hyvä kun joskus
ehtii muistelemaan
ennen olleita
menneitä
kiireessä kuvattuja
epäselviä otoksia

Kaukaa katsottuna
komeita kuvia

- Airi Pöykkö, Runoja


Emmie ikävöi yksin.
Enkä mie juokse yksin.
Kavereille kans.
Met höntitämä kaikki toisiama minkä kerkiämä.
Ja lujaa menne kaikilla.
- ja ikävää riittää.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kuvalelu tuottaa tarujaan
istumme vierekkäin
lennämme lorujen laidoilla
kaukaa kurkistelemme
toisiamme

- Airi Pöykkö, Runoja


Ehottomasti mie pyhitän tämänki päivän epäoikeuenmukaisuuelle.
Mie ajan oikeuenmukasuutta ja tasa-arvoa.
Ajan koko maailman hyvvää.
Kato ko mie näen niin paljon huonoa ja seki pittää ajjaa pois!
- Mihis me pantas se kaikki huono ja paha.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kuvalelu kolon kaunistaa.
Iso mies sen omistaa.
Näkee kauas maailmaa.
Tuntee tunteen tulisen
näkee naisen napaisen.

Lelu vaatii leikkijän
leikki lapsen luokseen.
Kuvalelun leikki kuvat
ehtymättömät ovat.
Sodat siellä soditaan
matkat matkataan.

Aika kuluu katsellessa
rypyt pinnan patinoi.
Istuessa illat itkee
kutsuu aamut astujaa.
Sattuu suvet sopivasti.
Kasvaa lapset kaunihisti.
Kolo hiljaa tyhjenee.
Kuvalelu vilisee.
Vaihtaa lasit iso mies.
Missä perhe?
Painaa pientä nappulaa
etsii lasten kanavaa.
Itkee hiljaa iso mies.
Kuvalelu kolon koristaa.

- Airi Pöykkö, Runoja


Supisuomalainen.
Supijumalainen.
Supitavallinen naarassusi.
- Vaihevuosien ämmäenergia tekkee naisesta ihmisen. Äijistä kans?

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


kuvan katson teeveestä
sen synniksi lukevat
pahaksi panettelevat
panettelu: ei paha
synninsanoja: hyvä
mikä synti?
kenen sanat?
Kuka tuomion tulkiksi tulisi?

- Airi Pöykkö, Runoja


Kaunis, tyylikäs nyky-Suomi.
Hieno, siisti, kiiltävä, puhdas ja komea.
Avotakka, Kotivinkki ja Kodinkuvalehti.
Mie rakastan Kansanradiota.
Sieltä mie kuulinki, että ikkunat voi jättää pesemättä.
Jätä pesemättä, niin net alkaa pestä itte ittensä.
- Tiibetiläisiä vainotaan. Lähi-idän rauhanneuvottelut edistyvät 40:ttä vuotta. Maailmassa on 21 miljoonaa pakolaista. Kaksikymmentäyksi miljoonaa pakolaista.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!

Etusivulle!

Keskusteluja äitin kans osa 18

Uskot vain

Vyöryy vapauttajien varjot.
Väriskaala on täydellinen.
"Uskot vain"
silloin huolesi hautautuvat
huutoon.
Saat siunaavat suojukset
korvillesi.
Kuulet kruunustasi
joka loistaa korkealla.
Katselet kauniita värikuvia.
Mustavalkoisten kohdalla suljet
silmäsi ja hymyilet kuvion mukaan.
Mitä tiukemmin pidät silmäsi
suljettuna
sitä kirkkaampi kruunu
päähäsi painetaan.
"Uskot vain".
Ainoastaan nyökäytys ja
huoltesi huuto raikuu!

- Airi Pöykkö, Runoja


Elämä minut tiellä pittää.
Jonain päivänä tieltä pois laittaa.
Älä elämä anna minun unohtaa sitä tosiasiaa,
että minunki matkalipussa on määräpäivä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


surun saapuessa
ei ole valmista petiä
täytyy ottaa viereen

se ei maksa majasta
eikä kysele kuulumisia

- Airi Pöykkö, Runoja


Väsymys ja pöönaut on veljeksiä.
Minun tykönä ne yritti käyä oikein taloksi.
Mutta onneksi elämä on virta eikä talo.
Se virta vei minut pois.
Sulavasti ja soljuvasti.
Veljekset ei päässeet käsiksi minhuun.
Siskokset, kiire ja hätä kävivät kans.
Tervetuloa siskot ja veljet tänne vappaasseen virtaan.
Hymmyihlään ko tavathaan.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kissankello

Taivas on tavoittamattomissa.
Nupit nousevat nopeasti ja korkealle.
Totuus unohtuu kivenkoloon.
Nupit nauravat nokkelasti
nojaten teräspylväisiin.
Ruostumatonta terästä
ajatonta ajatuksille
teräsajatuksille vuodetonta.
Kissankello nousee ilman tukea
sineten kiven.
Taivaan sini hehkuttaa
kissankellon kantta
antaen kivelle kauneuden.

- Airi Pöykkö, Runoja


Onko sulla tutkinto.
Olekko oikealla vai vasemmallako sie olet.
Kuulukko sie kirkkoon ja aayyhyn.
Ooksie maalainen tai ees mukana.
Josset sie julista itteästi kristityksi tai joksiki meikäläiseksi,
sie olet ulkopuolinen.
Älkää silti minua nimitelkö, antakaa minun tehä se itte!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kukkaset kummulla

Kerran kesässä koristan
hautakummun.
Koko kesän
näkevät minun siellä käyneen.
Olisinhan kertonut kuulumisia
kuunnellut alkuni avauksia.
En tiennyt
kukaan ei kertonut ajan kulumisesta.

- Airi Pöykkö, Runoja


Mikäs se tuossa.
Pikkuideahan se siinä ottaa ensi askelia.
Voi ossaisimpa olla hellävarainen sen lähheisyyessä.
Ei passaa ees nimetä sitä.
Ei puhuta siittä vielä mithään.
Ootama ko se vahvistuu ja vähän kasvaa.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Itku

Vedet putoavat poskilleni.
Haluaisin pois päivästä.
Ilta pelottaa.
Yöhön ei ole aikaa varattuna.

- Airi Pöykkö, Runoja


Ei ole elämä pelkkää kurjuutta ollu.
Eikä pelkkää huonoa.
Aina on pehmusteet mukana tullu.
Ei ole elämä pelkkää kurjuutta ollu.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kysyjä

Miksi tuulee ja taivas tummuu?
Miksei kivi kilpaa juokse?
Ain ton tuullut ja tummunut taivas.
Liikkumaton kivi on.
Kysyy lapsi
vastaa vanha.

Kohta lapsi vastaa
ihmetellen uudestaan
kiven kummaa kauneutta.

Vaihtuu värit taivaan kannen
tuuli taskuja tapailee.
Kivi katsoo nyt kysyjää:
tummuu taivas ja yhä tuulee.

- Airi Pöykkö, Runoja


Mie oikasen ko kissa itteni.
Oikasen selän.
Olen notkea. Ja keveä.
Joustan.
Hymmyilen.
Mutta emmie tänhään.
Ei tänä ittekeskeisyyen, tärkeilyn ja ittesäälin päivänä.
Vielä vähän kurjuutta, kiitos.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Sävel

En anna peukaloitteni
painua sormien syleilyyn
enkä varpaitteni kurkistella toisiaan.
Eihän kukaan tuskaani tarvitse.
Kenelle sitä kaupittelisin?
Ystäväni kyllästyisi
esittelyvaiheessa.
Rakkaimpani raottaisi
säälin ovea.
Sukulaiseni saisivat
suuren uutisen.
Lehteen jos kirjoittaisin?
Kivaksi kaskuksi kokisivat.
Siispä suruni savuan.
Tuskani tuhisen
ja kyyneleeni kannan
yön syliin yksikseni
usvan hartioille
maaemon helmaan.
Huomaan hauraan
sävelen hiljaa soivan.
Unohduksen urut aloittavat.

- Airi Pöykkö, Runoja


Nämon runoja.
Runoja, joista ei monipoika unelmoi.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Lasinen ilta

Iltaa istuessa
silmä viiltää muistoihin.
Nousi muinoin aurinko aamuisin.
Linnut taivaan kaaren alla lenteli.
Veden pintaa rengas kuvioi.
Kunnes tuli poltti pehmoinen.
Syntyi silta lasinen.
Minä sillan alle jäin.

- Airi Pöykkö, Runoja


Nyt mie kiitän sinua.
Kiitos ja tervetuloa.
Tervetuloa ja ole vappaa, hyvä, rakas ja paras.
Mie en sinua enkä sinun oikeita enkä sinun asioita voi tietää.
Oi, meän viissauet tekkee pahhaa jälkeä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Sunnuntaiaamu

Me kaikki, kahdeksan jalkaa
istumme tässä
keinumassa.
Kahdelle soittaa heinäsirkka
kaksi lämmöstä iloitsee.
Poppeli poskille painaa
lehtikuvion.
Vuosien vauhti vaipuu.
Huojuu pihapuu.

Aika antaa armahdusta.

- Airi Pöykkö, Runoja


Tässä iässä maailma on täynnä asioita.
Puututtavia asioita.
Parannettavia.
Hoidettavia.
Pitää vaikuttaa.
Toivoisinpa tosiaan herääväni!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Me olemme luoneet tämän maan.

Me olemme luoneet tämän maan.
Ja antaneet lapsillemme kasvualustan jolta he
huutavat ja tappelevat
eivätkä osaa tehdä työtä
jota heillä ei ole.

He tuskastuvat olemaan ja lähtevät pois.

Me levittelemme käsiämme ja vaikeroimme
ja syyttelemme toisiamme
olosuhteita ja atomeja.
Myrkkyjä valelemme marttyyrin kruunuumme.
Sädekehää kurkoitamme kapakoiden kimmellyksessä.
Viinalla vingutamme vanhoja lauluja lapsista.

Isänmaasta ei tiedetä.

Tiedetään ulkolaisten hotellien ja pordellien alanumerotkin.
Ne tiedetään.
Ja viedään
miljoonia markkoja maksuksi mademoisille ja gigoloille.
Avusta armahtaa kuorettunutta kaipausta
kiellettyihin touhuihin
joihin aivotkin ovat valahtaneet.
Tullaan köyhinä kotiin.
Parantumaan levosta ja rauhasta.
Lapsemme ammentavat kasvutarpeitaan murinoista ja
mörinöistä.
Ei voida puihua huulilla
joita hävettää pitää kasvoissaan.
Ei mielellään kiikutella lasta käsillä
jotka kähmivät kiellettyjä.

Inho itseä kohtaan vaihdetaan vihaksi lapsille.

Luetaan aikuisten aapisia.
Me luomme tätä maata. Lapsemme asua ja elää.
Olemme siinä sivussa saaneet itsemme isovanhemmiksi
ja turvaksi toisillemme.
Kenen kanssa katselemme naavan naurua pohjoisessa?
Kerrommeko lapsillemme ja lastenlapsillemme
kesäillan hiljaisuudessa totuuksia Suurista Asioista?

Onko meillä suuria asioita?
Sellaisia joista lapsena unelmoimme?
Jotka nyt olemme itse toteuttaneet?

Juuri sellaisen näkee lapsemme tänään tässä maassa.
Olemme unelmiemme olotilassa.
Me olemme luoneet tämän maan.
Se me olemme tehneet.
Yrittäneet ihmiset.

Ilman Luojan läheisyyttä.

- Airi Pöykkö, Runoja


Syän tikitti pika-pika-vauhtia.
Pää krikitti kerkiäksie sika-sika-mihinkkään.
Sieluparka seassa parku ja huusi: pysähy, pysähy.
Käskyjä riitti, mene ja tehe.
Maharaukka rouskutti ja räkätti rahhaa, rahhaa.
Rahat loppu, nyt tuli hoppu ja kaikki on loppu.
Syön komensi kehitä pyhhää, kehitä arkea.
Mihinkäs sinustakkaan on.
Vauhti kasvaa. Jalat vie ja vie.
Ylös ja alas.
Alas ja ulos.
Käsi tekkee ja tekkee.
Pakkaa ja nakkaa.
Tuonki tuosta.
Ja tuo ja tuoki vielä.
Koko ihmisriepu ottaa ja nääntyy.
Elämässä lehti kääntyy.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Pisara

Niin pienen tuokion vaan
ihminen tuntea saa
suurinta mikä onnea on.
Kaksi kun yhtyy ja tajuaa
pisara taivaista tuokio on,
hetkessä kaiken unohtaa.
Etsii, hakee ja yrittää
itselleen hetkiä valmistaa
kaipaa kaikesta ohitusta.
Niin vaikeaa on rakastaa.
Ja antaa suurimman rakkauden
tulvia tuokioineen.
Herra, anna anteeksi
omat valmisteluni.
En osaa kunnolla rakastaa.
Anna minulle voimaa
uskoa Sinun luomistyöhösi.
Olet luonut rakkauden hienoine hetkineen.
"Älä hylkää minua Herra, minun Jumalani.
Älä ole minusta kaukana."

- Airi Pöykkö, Runoja


Kaveria ei jätetä, sano talvisoan miehet.
Tekivät kaikkensa toisen etheen.
Kaikkensa.
Ja memmä meinaa ittemä kanssa pärjätä.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Älkää peljätkö, sanoo Herra.

Älkää peljätkö, sanoo Herra.
Rohkeutta, sitä minussa on.
Uskallusta, sitäkin minussa on.
Älkää peljätkö, sanoo Herra.
Enhän minä pelkää,
minä uskallan ja osaan.
Minulle ei kuulu tuo.
Mikä se on, joka saa minut tekemään tekoja
joita en oikeastaan haluaisi?
Miksi ei ole hiljaa ja kuuntele?
Miksi en keskustele ystävieni kanssa siitä
mistä he haluavat puhua?
Voisinko olla yhden illan aukaisematta
teeveetäja radiota?
Olisiko mahdollista olla vain.

Hiljaisuus ravistelee.
Tulen itseni lähelle.
Joko he näkevät?
Pian aloittavat minusta.
Älkää peljätkö, sanoo Herra.
Entä jos naapurini sattuisi tulemaan, enkä tietäisi
missä tänä iltana on suurimmat murhenäytelmät?

Minuuteni on aina hieman kasvojeni ulkopuolella.
Istutan sen aina sopivasti tilanteen mukaan,
etten poikkeaisi kaavasta.
Joskus se tekee vielä kipeää kun sattuu uusia kuvioita.
Useimmiten se loksahtaa paikoilleen,
enkä tunne mitään.

Älkää peljätkö, sanoo Herra.
Tietääköhän Herra, kuinka pelkään?
Olla oma itseni.
Pelkään itseäni ja muita ihmisiä.
Siinä se on!
En voi milloinkaan olla varma miten he haluaisivat
minun toimivan.
Voimani kuluvat kasvojeni kuvioiden asettelemiseen.

Herra, minä pelkään!
Pelkään todella.
Anna minulle Sinun armosi!
Anna minulle rohkeutta
kunnioittaa itseäni sellaisena
miksi minut olet luonut!

- Airi Pöykkö, Runoja


Mie kokkeilin tänä aamuna nousta sängystä sillä lailla,
että mie oikein katoin minun jalkateriä.
Katoin, että jos ne lähtis sammaajalkaa minun elämän kanssa.
Sopiskohan se mulle.
Suostua omhaan elähmään.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Auta minua, Luojani!

Uskallusta hiljaisuuteen.
Voimaa antaa äänien
velloa ohitseni.
Tiedosta tajuamaan turha.
Auta minua
piirtämään omat rajani.
Tajuamaan Sinun rajattomuutesi.

- Airi Pöykkö, Runoja


Eppäs tiiä minkä löysin.
Löysin pienen vellinkisen.
Eppäs tiiä mitä sattu.
Yhtenä iltana kaupasta tulon jälkkeen.
Ennen pyykkikonneen tyhjäystä.
Kiireessä kiireesti
itte itteni sekopääksi
sumuttaneena ja eksyttäneenä.
- törmäsin päistikkaa itteeni.

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Kuule minua Herra

Kuule minua, kuulethan?
Minulla ei mene niinkuin
haluaisin menevän.
Sanani siirrellään
tarkoitukseni tarjotaan takaisin
toisenlaisena.
Turvallista on tietää, että Sinä tiedät.
Muut eivät haluakkaan tietää tarkoituksiani.
Kuule minua, Herra.
Tuntuu, etten jaksa yrittää.
Tiedäthän Sinä sen?
Väsymyksni?
Minulla ei mene niinkuin haluaisin menevän.
Kuuletko Herra?
Olen tottunut huutamaan.
Asettelen itse kuviot palapeliini
ja anon apuasi kootakseni sen.
Palaset kiristävät saumoista
vaikka kuinka huutaisin Sinua!
En saa kootuksi paljojani tässä metelissä.
Voisitko vastata kovemmin.

- Airi Pöykkö, Runoja


Son loppu nyt.
Tämoli viiminen runosti äiti.
Viiminen numeroitu sivu tuossa kansiossa.
154 sivua sie olit siististi konheella kirjottanu.
Mie yritin net kirjaimellisesti kopioijja näihin keskusteluihin.

Sie sanoit ussein, että mie olen niin sinisilmänen.
Olit oikeassa.
En tieny.
En ymmärtäny.
Enkä taijja vieläkhään käsittää paljon mithään.

Olipa kuule aika urakka,
mie yritin kattoa täälä mökilä
vanhoja valokuvia,
muttemmie ennää niitä
jaksanu alkaa itkehmään.

Sie olit mahtava muoriskainen
kultainen ja niin valosa, oiih ja huokaus.

Kaikki hyvin ja miepä jatkan tästä ommaa elämääni.
Kiitos äiti.
Isälekki kiitosko sie minua rohkasit
näitten runojen kans tekheen jotaki.
Nyt tein.
Aijjaijko tyttärenne on ilonen ja ylpeä ittesthään!
Olen ylpeä teistä,
äitipien ja isäpien ja kotipien
minun syämmessä.

Mulla on nyt niinko syvempi elämä, no jotenki niin.
Mullon äiti ja isä ollu hyvä lapsuus,
mie tiän aika paljon, mitä soli.
Mullon rikas menneisyys,
tiän siittäki jotaki,
terve ja voimakas elämä
ja ihan täyellisen taihvaallisen mahtava tulevaisuus.
Jess, olen tyytyväinen ja toiveikas.
Mie elän!

- Hilkka Laronia, Keskusteluja äitin kanssa!


Timantit liikkeellä


Etusivulle!








Etusivulle!