Kukapa muu muka ko sie itse
Päivitetty elämä näkyy pään asennossa, kävelytyylissä, tekemisen tempossa. Se näkyy asenteissa, kiinnostuksen kohteissa, valinnoissa ja näkemiskyvyssä. Suosittelen kaikille: selvitä pääsi ja päivitä itsesi tähän päivään! Kukapa muu muka kuin sinä itse!
Lämpimästi tervetuloa sivuilleni! Nämä ovat minun verkkosivuni ja tämä on minun elämääni! Kaikki näillä sivuillani vahvistakoon, ravitkoon ja valaiskoon minua ja jos tahdot, niin myös sinua ja olkoon tämä kaikki suhdettamme ylläpitävää höpinää!
Olen itse näideni sivujen Webmaster ja Web-disinger ja päivitän ja koodaan itse sivuni ja sitä samaa teen omalle elämälleni ja tahdonpa tai en, tulos näkyy kauas. Itseäni saan paljosta kiittää!
Hilkka Laronia
Met tiämä kumpiki sen
Ilman sopimuksia
Ilman sanoja
Ittesthään selvästi
Ilman uusia tai vanhoja opetuksia
Ilman mittään kenenkkään viisasteluja
Met tiämä sen
Met tunnema ittessämme
Mikä on totta ja oiken
Tiämä, mikkä on puhtaita ajatuksia
Tunnistama oikeuenmukasuuen
Näemä kauhniin
Tajuama hyvyyden
Jokhainen tunnistaa
Ihan kaikki tajuaa totuudellisuuen
Meissä toimii peri-ihmisyys
Met tiämä, mikä on oiken, hyvvää ja kaunista
Met tiämä kumpiki sen
Ota yhteyttä, jos itte haluat:
hilkka@laronia.com
Etusivulle!
Lyhyt keikka ikuisuudesta
Hei me lennetään
Aattele sie oikeasti, että met lennämä
Lennämä vappaassa pudotuksessa
Aatteleppa vielä, että tämon kohta ohi
Anna rakas ihminen pallaa!
Hengitä, putoa todellisuuteen ja lennä
Putoa todellisuuteen, katsele ympärillesi ja lennä
Poistu kritiikin ja kontrollin helvetistä, päästä ilo irti, lennä
Älä tuhlaa ajallista aikaasi, nauti, leiki ja lennä
Hyväksy kaikki, rakasta kaikkea, anna mielesi rauhoittua ja lennä
Pysy reaalitodellisuudessa niin paljon kuin ikinä voit ja lennä
Älä luovuta, se on aina liian aikaista, lennä
Lennä, äläkä koskaan milloinkaan lakkaa lentämästä, lennä
Keikka on lyhyt ja nopeasti ohi, nauti, tee kaikkesi ja lennä
Hilkka Laronia
Ota yhteyttä, jos itte haluat:
hilkka@laronia.com
Etusivulle!
Pelastan itse itseni!
Lakkaan kiillottamasta kilpeäni, heitän koko kilven menemään. En yritä kynnet verillä availla näkemiäni elämän umpisolmuja. Lakkaan vastustamasta maailman pöljyyttä. Luovun kamppailustani laiskuutta, likaisuutta, ajattelemattomuutta ja huolimattomuutta vastaan. En yritä muuttaa milloin mitäkin ja kierrän kaukaa oikeassa-olemisen-riemun.
Ei mitään ohjeita, ei taikatemppuja, ei menetelmiä, ei tekniikoita, vaan otan kaksin käsin kiinni omasta elämästäni ja alan hommiin. Annan palaa, annan elämän kertoa! Annan itse itseni elää elämääni!
Ratkaisen oman hyvinvointini niin pitkälle kuin se on minulle mahdollista. Putoan jumalalliseen elämääni, sellaisena kuin se on ja sellaisena kuin itse olen!
Olemme pieniä ja keskeneräisiä emmekä muutenkaan mitään elämää suurempia ja joka aamu aloitamme alusta. Elän tätä päivää ja nautin täysillä kaikesta siitä, mitä elämäni milloinkin on ja tuottaa - ja annan maailman parantua!
Tämä kaikki edellyttää sitä, että uskallan aidosti kiinnostua itsestäni. Tunnistan itseni. Tunnustan oman elämäni kaikkine tuntoineen ja kokemuksineen. Otan kunnolla kiinni itsestäni ja innostun elämästäni ja löydän paineettoman ja luonnollisen suhteen kaikkeuteen.
Pelastan itseni ja anna maailman parantua omalta osaltani ja kohdaltani!
Hilkka Laronia
Ota yhteyttä, jos itte haluat:
hilkka@laronia.com
Etusivulle!
Oodi näile sivuile ja meile ittele!
Voimistakoon nämä sivut meitä
ja valaiskoon meitä ja elämäämme.
Notkistakoon nämä sivut kulkuamme joustavaksi,
ettemme kovin kolhisi itseämme ja muita.
Rakentakoon nämä sivut meitä
ja omaa suhdettamme itseemme ja omaan elämäämme.
Auttakoon nämä sivut meitä päivittämään itse itsemme tähän hetkeen.
Kaikilla ikiomilla ihmisen oikeuksillamme.
Olkoon nämä sivut myös suhdettamme ylläpitävää höpinää.
Ihanaa, että olet olemassa!
Mehän ollaan repaleisia pösilöitä kaikki
me ihmiset elämän,
timantit ikuiset!
Olkoon meillä jokaisella omat pössiytemme.
Jokainen keksiköön ja löytäköön itse omat pössiytensä.
Eikä me olla oma pöyssiytemme, olemme enemmän ja jotain muuta.
Ja olkoon nämä sivut ja kaikki nämä opit ja neuvomiset iloksi meille.
Olkoon tämä kaikki teksti ja kuvat kaikinpuoliseksi onneksemme.
Ja pääasiassa mulle ittelle!
Mie en ole mikkään neuvvomaan kettään.
Kovin paljon olen käsittänyt väärin.
Ehkä olen käsittänyt kaiken ihan väärin. En tiedä.
Usein umpierehtynyt, hairahtunut, langgennut, pudonnut ja tärähtänyt.
Soppeutunut, vastustanut ja yrittänyt liikaa. Ja liian vähän.
Olen loukannut itseä ja loukannut muita.
Ja kaikesta huolimatta kaikki hyvin.
En ole pahoillani.
Olen iloinen.
Ja vajavainen ja vajavaisesti iloinen.
Olen vajavainen ja just siksi täydellinen.
Ja tällä täydellisellä rakkaudella ryyditän elämäni matkaa.
Kaikki hyvin, yksinkertaisesti hyvin.
Hengitämä kuulkaa kaikki.
Hengitämä porukalla.
Hengitämä vain hetki kerrallansa.
Hengitämä hetkestä toisseen.
Ja piämä pään pinnalla.
Henggitämä kaikki yhessä just tätä nimenomaista hetkeä.
Ja pysymä tässä ajassa ja reaalitodellisuudessa.
Elämä kaikki yhdessä tätä hetkeä saman taivaan alla!
Oih, mie uskon tapahtumien kulun jumalallisseen viissautteen.
Uskon, että nämä sivut vahvistavat toimivaa vastuullista aikuista minussa.
Ja ihana Pikku-Hilkka, olet rakastettu ja hyväksytty.
Olet hyvä kaikkine omine toiveinesi ja tarpeinesi.
Ooiih, solet maailman paras Hilkka Anneli Laronia.
Niin siis, elämä on kuin onkin, no voi hyvä tavaton, elämä on ihanaa!
No annama syämmen laulaa ja elämän koskettaa!
Hilkka Laronia
t. Hilkka Laronia, suurpösilö-kukkapurkki-kimppu-ämmi
Etusivulle!
Lähtötason määritys taas kerran!
30.9.2014 klo 8.38
Edelleen teen ja pidän näitä sivujani täyestä syämmestäni ja innostani ja teen valmennustani siten kuin itse näen nämä hommat mielekkäiksi itselleni.
Ooooh siis niin kauan kuin nautin tästä ja homma tuntuu hauskalta, iloiselta, kiintoisalta ja energisoivalta omaa oloani ajatellen je elämääni eläessäni jatkan näitten rakhaitten höpinäsivujeni kans. Mitä sulle kuuluu, mitä sie jatkat vai jatkatko, voitko sie hyvin rakas ystäväin tästä samasta maailmasta?
Tutkin ja tiedän itse mitä haluan. Teen niinkuin itse haluan, itse valitsemassani tärkeysjärjestyksessä, pravoo ja eläköön! t. Hilkka Laronia juhliin lähtiessä!
Etusivulle!
19.4.2017 klo 10.18 - Kesyttääkö feispuukkaaminen minut
Miehän nyt kesytän Herttaa, ideani on tietenki, että se ellää minun johdolla ja on sopiva koira mulle ja siittä on jo kauan nähny, että se yrittää koko ajan tehä oiken ja olla oiken, mulle, minun mielestä hyvin, no siittä tullee maailman paras ja viishain kunnon hurtta, mulle.
No miehän olen paukuttanu julki meän yhteisiä asioita ja murhettani siittä, että molhan rahakeskeisiä ja olhan kovia ja julmia ja hyväksymättömiä toisiamme kohthaan, mutta samala kesyttäny itteäni yrittämällä puhua niistä näkökulmista ja niilä sanoilla ja käsitteillä, joila niitä asioita käsitelhään ja ymmärrettään.
Muka maailmanparantaja on itte näkemänsä maailman tai maailman unen tai maailman käsityksensä uhri tai vanki. Vankilan vartijaki on vanki eikä kovin taijja vanggit eikä maailmat parantua, jos vankilassa häärii?
Kiinnittämällä kiinnostukseni yhteissiin asioihin, mediaan, valtioon, hallitukseen, pakolaissiin, ydinvoihmaan, Kelhaan ja Verottajjaan, mie jään niitten jargonian pyöritykseen, minun on sillon puhuttava niilä käsitteillä, millä niistä ja niitten kans puhuttaan.
Käsitteet kapeuttaa ja siis kesyttää minun ommaa olemista ja elämistä, niitten kans päsmäröimällä mullon käet ja silmät ja suu täynnä erilaisia käsitteillä luotuja kirjotuksia, näkemyksiä ja puhheita ja siinä pinnistelen käsittämisensä rajamailla.
Sanat tarkottaa eri ihmisille eri asioita, jopa sitte käsitteet. Jako se toinenki on kesytetty omhiin ympyröihin, puolueesseen, kannanottoihin, niin eipä siinä juuri saa sielun ravintoa eikä vappaudu omista ajatuksiensa rakennelmista.
Kukhan ei juuri muuta täälä somessa mielipiettäänkö toinen sannoo ja linkittää uutta tai toisenlaista tietoa.
No jestanpoo, mitähän mie selitän, mie siis otan taas loman nuista linkittämisistä, sometan tuola muualla ja tviittailen mitä sielä Twitterissä hoksailen tai haluan, mutta tämä feispuukkaaminen on syvällisempää mulle, olen tullu kesytetyksi täälä.
Ja tämäkihän on kirjotettu mulle ittele, vaikka nojasinki teihin ja kirjotin aivanko teile, ittele tekki kirjotatta ja todisteletta, kuinka viishaita tai tyhmiä ootta, omien pikkupyynteittenne pohjalta ilmenemä kaikki täälä. Muka fiksuja ja filmaattisia tietäjiä kaikin olema?
Enkä puhu oman kilven kiillostuksesta tai omasta oikeasta, vaan kuinka olhan itte sen kullosenki oman käsityksen vankeja.
Olenhan mie yrittäny olla inhimillinen, monipuolinen ja sosiaalinen, lukea ja lukea mitä ihmeellisimpiä juttuja, ehkä viisastunukki, mutten vappautunu enkä niinko syämmenviisastunu, mie luulen.
Kuivalle tietämisille en anna kovinkhaan suurta arvoa, jossei siinole syän matkassa, sielu pitäs olla aina matkassako jotaki sannoo tai tekkee?
Vilpitöntä varauksetonta ommaa ajattelua ja semmosta viatonta ilmasua on vähän, jokku ei uskalla, jokku halua, jokku ei ossaa. Enkä tarkota salhaisuuksien paljastamista.
No kiitos siis kaikile suvaitsevaisuuestanne, kavereita on vielä jälelä, vaikka olen syämmeni pohjasta tuonu julki jos mitä aivoitustani, no jatkethaampa!
- Hilkka Laronia
Ps. Tähän johatti minut Aamulehen kommenttit eilen, "aattelet naivisti", no mikä riemu, yhtäkkiä tipahteli yhet suomut silmistäni ja heräsin yhestä hortteesta ja hoksin ittekki, minun ei tartte yrittää tehä ajatteluani(?) sopivaksi mihinkhään raameihin eikä kelheen, en aijjo muutella itteäni ollakseni keskustelukelponen tai kelvatakseni sanohmaan mielipitteeni, "mä tulen ja menen ja ääneni särähtellee", keskeneräsiä olhan kaikin, jee, hyvä met pikkurepahleet!
Etusivulle!
5.4.2017 klo 6.14
Emmie oiken ennää muistakhaan, mitä kaikkea on ollu, onneksi oli menetelmiä selvitä ja olen ikikiitollinen vanhemmilleni, sisaruksilleni, mummoille, setille ja täteille, serkuille, naapureilla ja se, että ikinä mullei ole ollui näin ihanaa ja helppoako nyt ja läpikki on kopihlaan ja eläköön!
No mie hoksasin terapiassani, josta kans olen ja siittä varsinki olen ikikiitollinen, ettei oikeashaan olekko henggitys, (eikä kelhään muullakkaan ole) mikä mulla on jako se lakkaa, ei minua ennää ole. Minusta on tullu vappaa ja villi, vaikka elänki yksinkertasta ja tavalistaki tavalisempaa pikkuelämääni, mutta aivan onnessani, mulla on kaikki hyvin.
Ja mullon ollu ihmeellinen, aivan satumainen tuuri ja tämä minun kotini on varsinainen ihme elämässäni, en voikko kiittää.
Mutta ärsyynnyn kyllä, jos minua ei nähä minuna, minun elämää luullaan aika ussein muuksikko son ja siis oikeasti, kuka meistä nyt niin kiinostunu ois toisen elämästä, ei kukhan, joku oma lehmä aina ojassa.
Viimeksi hermostuinko, olen ollu kaks kertaa naimisissa ja seki nähhään niin monela lailla. Kuinka kiitänkkään molempia ja se kaikki, mitä niissä on ollu ja mitä olen saanu, voi elämä on ollu niin rikasta ja antosaa.
Höh häätyy minun kiittää häpeääni ja kurjiaki asioita, se on mulle totta, että pimeyteni ja elämäni varjot tuli niissä mulle ittele näkösälle.
Uhriutuminen ja kärsiminen on tuttuja juttuja, mutta nyt olen ylpeä, höh mikä sana, ilonen elämästäni, mikä taphaus, minun ikioma elämä!