VÄSKYN POHJALTA
Kerrään ja kärrään tänne
nyppyä, nukkaa, fläkkiä,
arpanoppaa, namipallaa,
loitsua, riimilihhaa,
kirjettä, tartar-tarinaa,
selontekoa, kitteytystä,
runoa, päiväkirjan sivua,
välähystä, julistusta,
kuitit samassa läjässä,
nästyyki nurkkassa,
rakhauen suunnassa,
numeroituna
ja päivättynä.
Oulussa 23.1.2024
omalta elämältä
toimeksisaahneena
Hilkka Laronia
#väskynpohjalta 38
https://www.laronia.com/runo3.html
Minun koti on pyhä
Mie ja naapurit
olhan pyhia.
Koko iso kerrostalo
on pyhiä kotia täynä.
Minun ruumis on pyhä,
minun temppeli ja kirkko
ja Jumalan valtakunta.
Kaikkien ruuhmiit on pyhiä.
Sitä voi aatella mitä vain.
Kirjottaa kans mitä vain.
Elämä on niin iso mysteeri.
Elämä on onnen aikaa.
Ei meän ongelmat mithän
kuokkaviehraita ole,
non pyhiä käypäläisiä,
joita kylilä kulkee.
Ilmavirta viskuttellee
hellästi korfaan ja
ohimennen virhauttaa
mielen puhthaaksi.
Pyhhyys on parantava
luonnonvoima,
määrittelemätön,
aina uus ja tuore.
#väskynpohjalta 38
https://www.laronia.com/runo3.html
Seinässä on aina reikä
Aina on joku konsti
jatkaa etheenpäin,
ottaa uus askel.
Entä tämä, että
älä istu ja oota,
hommaa se kuponki,
niin Jumala
antaa lottovoiton.
Seuraama johatusta,
seinässä on aina reikä.
- hilkkapien 13.3.24 klo 19:55
#väskynpohjalta 37
https://www.laronia.com/runo3.html
Foobikko
Mullon hallintofobia
ja muitaki fobioita
ja vähäuskosuutta,
kuten tiättä.
Virkamiehet eijjoo
mulle taihfaan mannaa,
no ei politiikotkaan
eikä lääkärit
senkhän vertaa.
En usko ismeihin,
en luota ideologioihin,
en ees lokalisaatioon
ja voi voi saatikka
vappaaehtois-
hyväntekeväisyys-
järjestöihin.
No huh huh
ja just siksi ylläpiän
vieläki näitä sivuja
ja paasaan millon mitäki,
ja kuutioin elämää.
Ja kaikesta huolimatta
mullon satumainen tuuri,
oon tässä ja saan olla
pösilö ja elossa.
Oih taihfaitten maalarit,
kiitän teitä ja kaikkia,
ja nyt pesukone pääle
ja Herttulin kans
kävehleen.
- hilkkapien 12.3.24 klo 12:32
#väskynpohjalta 36
https://www.laronia.com/runo3.html
Heräny
Tuo epämääränen,
epätäyellinen tyyppi,
ei kummonen eläjä,
ei suosittu
eikä oikeassa.
Ei mishään paikassa,
ei mishään ajassa
ja aina kaikkialla,
kaikkien kans
ja kaikissa.
Näkkee laihlaan,
puhhuu omihaan,
aattelee ratohjaan,
kulkee latuhjaan
ja poikkeaa tieltä.
Ottaa vasthaan,
mitä elämä suo
ja on valmis
luophuun kaikesta,
saman tien.
#väskynpohjalta 35
https://www.laronia.com/runo3.html
Silirimpsis ja sileä tie
Maat ja taihfaat myllää
laajemmin ja syvemmin,
ko ossaama kuvitellakhaan,
kaikki uuistuu.
Maailma on remontissa,
vanhaa kaotethaan
ja uutta luuhaan
ja meile käy hyvin.
Meisson ikiaikanen voima,
jostei pelimiehet tiä
eikä valtamediat kerro,
meisson peri-voima.
Sei toivo eikä vaaji,
ei yhthään mithään,
son rakhaus,
pelkästhään rakhaus.
t. hilkkapien 9.3.24 klo 10:37
#väskynpohjalta 34
https://www.laronia.com/runo3.html
Hyyää yötä
No nyt vanhat ja nuoret
ja tuohreet typyt
ja kaikki henkilöt,
elukat, maa, taivas,
kivet, kannot
ja juomaveet,
ilta on vielä nuori,
ehtii tiskit tiskata
ja parit runot lausua
ennen tuutulaulua,
ootta rakhaita,
siuhnausta,
hyvääyötä maailma,
nähdään
henkimaailmoissa,
ämmilä kiittää
ja kuittaa, pus pus.
#väskynpohjalta 33
https://www.laronia.com/runo3.html
Vuohen elämää
Kukkulan päälä
vuohi nyhtää ruohoa,
nostaa pään,
kattoo sukuaan,
kattoo kotirinnettä,
siinä on se, mitä se tietää,
siinä on se, mitä sillä on,
se ynähtää,
nyhtää ruohotupsun,
nousee päivä,
laskee päivä.
t. hilkka 7.3.24 klo 8:10
#väskynpohjalta 32
https://www.laronia.com/runo3.html
Ilosta huomenta
Älä lähe laukale,
älä lepyttele itteä
äläkä maailmaa,
älä jolkkaroi elämässä,
älä ettäänny maailmasta
hienoilla kutsumuksilla,
älä yhthään milhän aikheela,
ei ylä ala sivu eikä taka
ajeeraksia eikä ajatuksia,
ei vasemman eikä keskustan,
ei väärän eikä oikean
ei puun takkaa eikä minkhän
hyvän tekemisen nimissä,
kato vain etheenpäin,
pysy omala tielästi,
mene ohi, yli, ali ja läpi,
keskity ja tehe,
nauti ja iloitte,
huomenta rakas,
olet vappaa!
t. hilkkapien 6.3.2024
#väskynpohjalta 31
https://www.laronia.com/runo3.html
Ole se tie
Näe maailma
kauhniina,
muistot ihanina,
ja tehe itte ittestä
tie tuntemattomhiin
mahollisuukshiin.
t. hilkkapien 6.3.24
#väskynpohjalta 30
https://www.laronia.com/runo3.html
Vastaus löytyy
Politiikkojen valehtelusta,
ja medioitten agitoinnista,
tekemättömistä töistä,
kansan pelottelusta,
hiljaa oottamisesta,
kuusta ja auringosta
vai kahesta auringosta?
Vai siittäkö, ko heti
ovesta vasemmalla
istuu isä ja kaiken
maailman kamuset
ja peukuttaa
ja mie otan takin
ja jatkan matkaa,
menen, tehen ja olen
ja maailma nauraa
ja näyttää kauhniilta.
t. hilkkapien 6.3.24
#väskynpohjalta 29
https://www.laronia.com/runo3.html
Hyyää yötä ja huomenta
Kiitos ja kuittaus
ja päivät kuluvat,
teretulemas
uus päivä
ja uus yö
ja tiskikone;
pai pai peipit,
nähhäänkös
maailman turuila
ja henkimaailmoissa?
#väskynpohjalta 28
https://www.laronia.com/runo3.html
Tyhmentymisporttaali
Paa kaikki asiat
paremmuusjärjestykseen
ja sillai luo hierarkia,
arvojärjestys, jolla otat
ja hylkäät asioita,
jolla kappeutat ajattelua,
pysyt itteltäki piilossa
tunnelukkojen takana.
Paremmuusjärjestyksen
kautta eläessä jää
paljon asioita sivhuun
ja laaja-alanen ymmärrys
kehittymättä ja syntymättä.
#väskynpohjalta 27
https://www.laronia.com/runo3.html
Met ajoima Valtakatua
Ajoin ruuhkassa
Valtakatua pitkin
kohti rautasiltaa,
yhessä muitten kans.
Aika heviä,
ko aattellee,
kaikila kohtalonsa
kannettavana.
Sielä vain ajelima,
tosi ihanaa,
rakastettavvaa,
läsnä autonsa kans.
Valhmiina ajhaan
keskittynheenä
ja tasavertasena,
ihmeellistä.
t. hilkkapien 1.3.24
#väskynpohjalta 26
https://www.laronia.com/runo3.html
Ylevero pakko maksaa ja somet kerjää rahhaa
Jäin nauhraanko yks Taija lopetti puhelunsa:
"Pakko oli soittaakko ei jaksa someja eikä juutuupeja, ko non niin köyhiä, kaikki on yhtä rahan kerjäämistä.
Ilmanen fb-versio ei ilmota kommentteja, näyttää parin kolmen kaverin kuukauen vanhoja postauksia, jos ees niitä, ko on niin paljon mainoksia.
Tai alottaa jonku jutun, jonka lopun saat nähä vain maksamalla.
X:ssäki luokitelhaan, rajotelhaan ja piilotelhaan ihan niinko kaikisssa muissaki.
Juutuupissa pakko kattoa mainoksia ja koko ajan houkutelhaan maksaan, ettei mainoksia tai sitte vasta näyttävät koko videon.
Entäs vaikka telegrammin ryhmät, höö, niissä saman henkiset niin yhtä poikaa, että hävettää kuunnellakki, ylimielisesti pilkathaan ulkopuolisia. Olhan niin parempiako muut.
Ja kaikkiaan, kaikki on jo sanottu monheen kerthan, samat haastateltavat ja samat sensuurit, joitten taka on jo nähty, turhaa yksityiskohtien toistoa.
Somet ei oijoo ennää kummempiako ylet ja hesarit, omat agendat kaikila.
Mutta yksinkertastaminen eijjoo paha, elämää on muualaki, ko medioissa, eikö vain, soitelhaan!"
Hauskaa päivää teilekki! t. hilkkapien 1.3.2024
#väskynpohjalta 25
https://www.laronia.com/runo3.html
Kenes kans sie kahvisti juot
Ja kenen kans et milhän ekkä mishään taphauksessa juo.
Mullon mielessä ihmiset, joitten kans mullon yhteistyö vähentyny tai loppunu, ainaki tältä hetkeltä ja tykkään, ettemmä oiken tulheet toihmeen keskenämme, puolin tai toisin.
Omalta kohaltani hahmotan selvästi, että näen heissä jokhaisessa samoja ominaislaatujako näen ittessäki.
Naurattaako huomaan iloittevani kaikista piirtheistä, jokka löyän heistä ja ittestä, vaikkei net niin hauskoja tai ylpeyen aihheita ookhaan.
Ehkä non piirheitä, jokka ehkä löysin just heän kautta, ehkä vain heän ansiosta ja mie piän, että kaikkia piirheitä met tarttema, niitten käyttö vain on taitolaji.
Mie koen ihanaa hillitöntä tasa-arvoa ihmisten kans ja tykkään kaikista, mutta kaikkien kans minusta ei oo tekheen kahvikuppia lähempää tai enempää yhteistyötä eli kahvit voin jua kenen kans vain.
Lopuksi kiitos ja voih, kuinka kiitollinen oonkhaan kaikista kohtaamisista, oon tarvinu kaikkia ja kaikkea oon tarvinu ja kaikissa on ollu hohtoa ja kultareunus jossaki mielessä tai kohassa.
Ja se, mikä on ollu vaikeaa, son antanu vahvuutta tai vaikka avanu minun pikkusia pösilön silmiä.
Kukkikhoon kaikki kukat, tämoli tämmönen halki poikki pinhoon -kuutiointi, että pois tieltä lumikolat ja pakkasherrat enkä oo itte yhthään parempi ihminen, en sitä oo sanomassa, ei toinen parempi toista.
Kaikki mennee oiken ja kaikki hyvin ihan jumalallisessa tapahtumien kulun järjestyksessä, pus pus ystävät tai vaikkettä oiskhaan!
#väskynpohjalta 24
https://www.laronia.com/runo3.html
Mistä näitä sanoja tullee
Jumalan tyköäkö,
ko se iso kirja sannoo,
sana oli Jumalan tykönä?
Eikö, että alussa oli sana,
Jumala loi sanan
ja sana oli Jumala?
Sana on niin iso asia
ja minun pitäs vaijjeta.
Paitsi, jos mie luon
Jumalan luomilla sanoilla
sitä hyyää, kaunista
ja oikeuenmukasta maailmaa?
Vai luonkos mie yhessä
Jumalan kans Jumalaa!!?
Entä loiko Jumala rumat,
väärät ja kielletyt sanat?
Muttei suuret sanat
suuta halkase,
ruukas äiti kuitata
läppien hankalat porinat,
joten päätän kyselyni tähän.
#väskynpohjalta 23
https://www.laronia.com/runo3.html
Ei rakhautta kummempaa
Kuinkhan tärkeää
son keskittyä
omhiin ja maailman
kärsimyksiin ja viljellä
"ei kurjuutta kummempaa"
asennetta ja puhetta?
Mithän tapahtus, jos
viljelis kaikenkattavasti
hauskoja ja rakastavia sanoja?
#väskynpohjalta 22
https://www.laronia.com/runo3.html
Rohkeutta se vaatii
Luopua tutusta kuormasta,
itheen kompuroimisesta,
muitten kyttäämisestä
ja maailman parantamisesta.
Hyväksyä kaiken,
ellää vaphaasti,
puhua avvoimesti,
nostaa lippu korkeale
ja huutaa täysilä,
mie elän - ja kas kas,
elämä vastaa,
hengitä ja lennä,
aukase silmät ja elä,
kohtaa pettymykset,
lennä ja hengitä,
keskity ja ole selkeä,
pysy totteuuessa
ja elä toellisuuessa,
hengitä ja rakasta.
#väskynpohjalta 21
https://www.laronia.com/runo3.html
Valitusluukule tuli lappu
Uhri syyttää itteä ja toisia
ja maailmanjärjestyksiä
omasta pahasta mielestä
ja huonosta elämästä.
Syyttelijä on itte omien
syytöstensä ensimmäinen uhri,
oman uhriutumis-venheensä
kaleeriorja ja panttivanki.
Syyttäminen on uhriutumista
ja valittaminen uhrin vikinää.
Uhriutumisen seuraus on kärsimys,
surku-kukkanen, jonka uhri itte
ittellensä luo ja suo.
Vain uhri voi itte itteänsä auttaa,
luopua uhriutumisleikeistä
ja uhritarinoista ja rooleista.
Uhriutuminen eijjoo armolahja
eikä mikhän estä meitä
lopettamasta uhriutumista.
Uhriutumis-esitysten luukulta
löytyy kääntölappu:
Näytelmä on päättyny,
tämon leikin loppu,
syyttelydraamoissa
pyöriskelystä on luovuttu,
uhrin hahmo vappautettu,
uhriviitat lumputettu
eikä osallistumismaksuja
palhauteta, kaikki ooma
osallissia draamankaahreen
ja kaikki maksaa täyen hinnan.
Kiitos esityksistä,
non ollu tarpheen,
matka jatkuu.
#väskynpohjalta 20
https://www.laronia.com/runo3.html
Hyä elämä
Josson paha mieli
ja huono elämä,
mikä estää
kuvittelemasta
ittele parempi elämä
ja elämästä siinä.
#väskynpohjalta 19
https://www.laronia.com/runo3.html
Ei hyyää eikä huonoa
Voima aina
havannoijja asioita
arvostelematta niitä
hyviksi tai huonoiksi
ja jos valita pittää,
kuuntelema itteä;
meisson aisti,
joka tietää,
mikon totta ja oiken.
Väskyn pohjalta 18
https://www.laronia.com/runo3.html
Älä mee vanhhaan
Joka hetki
maailma uuistuu,
älä hilkkapieni vänkää
eilisin sanoin ja kuvin.
Väskyn pohjalta 17
https://www.laronia.com/runo3.html
Onneen eijjoo auvvaimia
Eikä tosi häthään
oikeaa puhelinnumeroa,
on vain omat tuntheet,
tosi maailma
ja omat valinnat.
Kasva, myönny ja muutu,
muuttuhneena meet läpi;
haa, nethän sannoo,
että kamelit kulkee
neulansilmistä
ja onni on vain yks tapa
edetä kuoppasilla elämänteilä.
- hilkkapien 15.2.2024
Väskyn pohjalta 16
https://www.laronia.com/runo3.html
Elähmään eijjole ratkasua
Hengitä ja hyväksy
ja ole vain se ja sitä,
mitä sie itte halvaat olla
- ja nauti ja touhua omiasti.
t. hilkkapien 15.2.2024
Väskyn pohjalta 15
https://www.laronia.com/runo3.html
Ilo olla ystäväsi
On ilo olla ystävästi
Vanha ja kulunu
Niinko nämät rakhaat maatuskat
Ja sie niinko kirjat ja musiikki
Laulu ja leikki
Olkhon ystävyytemme
Niinko lintu pikkuriikki
Villi ja vappaa
Hyppelee ja nappaa
Hyälä mielelä
Kauhniila ajatuksilla
Tuntheilla kaikila
Kylän raitilla ja mielen maltilla
Hyviä tekkee ja totta puhhuu
Hah ja hah ja huhhuu
Tämä elämältä maistuu
t hilkkapien ja herttuli
Väskyn pohjalta 14
https://www.laronia.com/runo3.html
Ennoo enkä haluakkaan olla mikhän
Koko ajan erilainen kiellethään, kaikki epäselvä siivothaan piihloon tai väitethään tutkituksi tai turvallisuuen nimissä määritelhään joksiki, pesthään pois tai ainaki yritethään pestä pois.
Piethän toisia tyhminä, että tyhmemmät ja vääräoppiset ei erehtys niin neuvothaan ja paasathaan, miten asiat oikeasti on.
Ooksie heränny, ookko uskossa, ookko Jeesuksen seuraaja, skeptikko tai epäilijä, kysseenalaistaja, oot luvattoman kamala ja uhka yhteiskunnalle.
Villit ja vaphaat viis veisaa järjestelmistä, ismeistä, opeista ja ellää ja nauttii vain?
Totena väitethään, että ennenko kuolet, sitte ainaki alat uskoa jumahliin.
Niin ja seko heilä joilaki on se ainoa oikea uskonto, ihmettelen semmosta. En halua, että minua sanothan kristityksi tai miksikhään.
Oon vain mie, elämän läppi, yks pieni jumalan valtakunta, josson kaikkea, mitä elämä tarttee, joka leikkii ja ellää ommaa jumalan valtakuntaa.
Siis elämä on joku niinko jumala, jos sillain näkkee, mie näen niin.
En välitä kieltää, en väitellä enkä taistella, oon huono keskustelheen oikeaoppisten kans, mutta jotaki tämmöstä sanosin sanojille, jos ossaisin paremmin sanoa, hahahhahaa minua.
t. hilkkapien ja ihanaa päivää kaikile, pus pus pai pai!
Väskyn pohjalta 13
https://www.laronia.com/runo3.html
Ystävyyessä
Ystävyyessä saa
sanoa äähneen
keskeneräsiä ja lapsellisia
sanoja ja ajatuksia.
Väskyn pohjalta 12
https://www.laronia.com/runo3.html
Minun ystävyyteni
Jokhaisella on oma ystävyytensä, minun ystävyys eijjole kauppatavaraa eikä mikhän kakku eikä sitä jaeta eikä sitä niitetä eikä ees kerätä kasoihin.
Minun ystävyys on täysin ykspuolista eikä mithän vuorovaikutusleikkiä, ettäkö sie sanot näin, mie sanon nuin, eihei, minun ystävyytteessä voi tänä vuona sanoa hei ja ens vuona toinen vastata, jos niin tapahtuu ja jossei ikinä vastaa, ei haittaa.
MInun ystävyyessä ei loukkaannuta eikä olle vihassa eikä mene välit poikki.
Minun ystävyyeessä olhan ja elettään ihan vaphaasti ja voi olla onnessansa tai murhheen murtama, ihan miten vain, kaikki soppii, ystävyys silti kukkoistaa ja hyvin voi, ei koskhaan pahoin voi.
MInun ystävyyeessä ei pelata siis ihmissuhepeliä, ei tartte kysellä, ookkos minun ystävä vai eikkös sole minun ystävä, olhan vaan aina vaan ystäviä, sillainko olhaan ja semmosinako olhaan.
Minun ystävyyteni on ykspuolista ja ykssuuntasta ja kahenkeskistäki son. Ei siinä lasketa eikä oteta lukhuun, onkos muita ystäviä, montako ystävää, samase sille, vaikkois tai eijjois.
Ja nyt se jutun juurisyy on ja tullee tässä: mie olen ihan itte itteni paras ystävä, jee ja elämä on pelikenttänä tällä ystävyyssuhteella, elämä ja koko maapallo.
Jee ystäväni hmta dida hmta, sinun kanssas käsityksin hmta dida hmta, anna pallaa ja mee ja tee, niinkos itte haluat, niin mieki tehen ja olen sinun ystävästi, sie saat olla mitä haluat.
En halua yhtään ystävyysvallaa enkä yhtään ystävyysorjaa, jonka pitäs jotenki jotaki, ehei, mie luon itte elämääni enkä toelakkaan kanna enkä ylläpiä ystävyyssuhteita mielessäni enkä syämmessäni, kaikki oletta minun ystäviä, kiitos siittä rakhaat ystävät!
Isolla ystävyyellä rakastava hilkkapien!
Väskyn pohjalta 11
https://www.laronia.com/runo3.html
Huomenta
Ihanan sujuvaa,
hyvin kulkevaa,
urhean taitavaa,
pystössä pysyvien
rakhaitten kavereitten
torstaita.
Koska luistelhaan,
ihan muuten vaan,
no tietenki talvella.
Ilosin pakkasterfeisin
ja siuhnauksin Hilkkapien
Väskyn pohjalta 10
https://www.laronia.com/runo3.html
Ihmisyytheen kuuluu monenlaista
Koko aamun suunnistin sönköttään yhtä juttua, huitasen nyt tähän vähän enkä halua ärsyttää, vaikka minua itteä vähän ärsyttää.
En tykkää, että yksinhuoltajuutta piethään helposti niinko vammana tai ihmislaatuna. Yksinhuoltajien tallousongelmat ei ole sen kummempiako muittenkhaan tallousongelmat.
Sitte vanhojen äitien kans yhteistyökö läpit käyttää niitä hyväksi. Voi voi, kyllä äitien pitäs aukasta suu, jossei jaksa.
Ylleistäminen on syntiä ja nuita kahta juttua oon nyt saanu kuullakseni ja niissois syytä vähän miettiä leimaamisen ja just ylleistämisen kannalta.
No nyt häätyy mennä tekheen tonnikalarisottoako on tiistai, heips ja hallaus eikä toinen ihminen parempiko toinen, sori jossei tästä saa selvää.
t. Tämä yks, jolla vahva ja pitkä ja onnellinen ja hyvä kokemus yksinhuoltajuuesta ja vanhana äitinä elämisestä, hahahhaa en tiä, miten tuon ois muotoillu.
Väskyn pohjalta 9
https://www.laronia.com/runo3.html
Ole oman elämäsi herra
Elämä testaa ja kouluttaa
ihan suorin sanoin ja teoin,
aukase silmät ja kato,
näe, koe ja tutki.
Vahvista ja kohota
itteä ja ommaa oloa,
satsaa omhaan olhoon,
olon puottaminen on helppoa,
kohottaminen vaatii vaivaa.
Älä kärsi,
kruunua ei ole eikä tule,
löyvvä kipeä kohtasti,
lohuta pikkuhetki
ja unoha siihen.
Matka on pitkä,
keskitä omat voimat,
hengitä,
tunnista ja hyväksy,
jatka matkaa,
ole oman elämäsi herra.
Oulussa 7.2.24 klo 18:45
Väskyn pohjalta 8
https://www.laronia.com/runo3.html
Merkityksellinen
Met annama itte merkityksen
kaikelle, halusimapa tai emmä.
Se, mille memmä anna merkitystä,
sitä meilei oo eikä meihin tuu
eikä sitä oo meän maailmassa.
Elän kivasti ja aattelen
mulle merkityksellisiä ajatuksia.
Ei, ei, eikö häätyy vielä mennä
kaiken vanhan tuole puolen,
muuten tehen ja luon sitä
yhtä ja sammaa vanhaa.
Muuttaa tuntemattohmaan
mahollisuuksien maailhmaan
ja sielon se, mitä haluan.
Se, mihin uskon,
mikon minusta oiken,
hyyää ja kaunista.
Oulussa 26.1.24 klo 16:22
Väskyn pohjalta 7
https://www.laronia.com/runo3.html
Ihmisyys meissä
Ihmisyys pääsee
toela voihmaansa,
ko tajuama
lakata olemasta
jotaki.
Oulussa 25.1.24 klo 18:27
Väskyn pohjalta 6
https://www.laronia.com/runo3.html
Koijju kuurassa
Oksilla valon luphaus
ja mulla uskon humhaus,
kaikki on hyvin,
kaikki on oiken hyvin.
Oulussa 25.1.24 klo 16:43
Väskyn pohjalta 5
https://www.laronia.com/runo3.html
Iltapäivän ihme
Tyytymättömyyet meni
Näytönpaikat saman tien
Ärsykheet samat sanat
Suoritusvaatimukset hei hei
Tässä ja nyt
Just nyt
Valo taittu
Lempeän lämpimäksi
Oulussa 25.1.24 klo 16:22
Väskyn pohjalta 4
https://www.laronia.com/runo3.html
Vahvistu ain
Sie vahvene vain,
ei turhaa se lain,
mie tietää sain,
takkaa pitkäin matkain
junat puksuttain
nujertunheita kuljettain
kanssa vahvain
ja toihveikkain
kokoaa rohkeutta kassoittain
ja jatkaa matkaa laulain
ja iloa syähmiin kasvattain.
Oulussa 24.1.24
Väskyn pohjalta 3
https://www.laronia.com/runo3.html
Itte tehyt kartat ja merkitykset
Meile on tuttua
suon silmäkheet
ja vaarojen kaaret,
keijjuna kiiämä
ja peikkona uima
suuret veet.
Meile soppii kyynelheet,
rakhaus ja vaphaus,
pitkät selitykset
ja äksyt kitteytykset.
Itte met tehemä kartat
ja siinä laajat aavat
uuen merkityksen saavat.
Oulussa 24.1.24
Väskyn pohjalta 2
https://www.laronia.com/runo3.html
Raksu-muru-peipi-söpikset
Hei kaikile rakhaile tällä ja tuola puolen ajan, menninkäiset, keijjut ja taivas ja maa ja kuu, mie alan nyt kirjottaan tänne sitä, mitä millonki ossuu kätheen käsilaukun pohjalta.
Nojjaan teihin kaikhiin tai lennän rähmälleniko kukhan ei alakhaan minun muusaksi eikä tuekhaan minua ja siinäki tapahtumien kulussa on taas jotaki oikeaa ja uutta ihmeteltävvää.
Kirjotan seku-vain-päiväkirjaa, ilman yläajatusten rajotuksia, siis mitä sattuu ja että jää niinko käsikirjotuksiksi mulle ittelekki, että mitä mie oiken meinaan ja mitä haluan tehä, jee, ihanaa, elämä on ihanaa!
Numeroin juoksevasti
tarinaa, runoa,
kirjettä ja kitteytystä,
päiväkirjan sivua...
- Oulu 23.1.24 klo 11:30 Hilkka Laronia
Väskyn pohjalta 1
https://www.laronia.com/runo3.html
VÄSKYN POHJALTAA alkaa 23.1.24 tästä ylöspäin
______________________
*******************************
Käsivarren lapissa Enontekiöllä vaaranlaijjoilla ja lapinmökissä kirjotettuja lurituksia:
Kesä 2021
25.7.21
Kuvvaan kaikki kukat ja runssauet,
mitä täällä näen
eli luon väärää kuvvaa,
oikeasti täälon karua
ja kaikki kasvaa hithaasti,
vaikka kaikki kukkiiki nopeasti,
niin ja vaaroista ei saa näkymäkuviako,
tunturikoijjut kasvaa ylös asti
niinko aikoihnaan
niitten Jukolan veljesten tukkapehkot.
24.7.21
Mutta saunan ja paan pesän sytytys,
son mystillistä ihan,
monta kertaa poikki pihan,
ko ei se meinaa syttyä,
päivän jännittävin kohta,
nyt, nyt vai nytse sytty.
24.7.21
Suuhun tuli joitaki makeaa,
kohta älysin,
hikihänse valluu suuhun asti,
mutta feispuukkasin silti kuvan,
siis haa,
tämon sitä,
sitä, missei mithän järkeä
ja sielu ja ruumis iloittee ja kiittää.
23.7.21
Täälähän ei tapahu mithään
ja tapahtuu kuitenki,
tuijjotan ja vahtaan seku vain
puita ja mitä vain,
ilman tavotteitta,
ilman muotovaatimuksia,
kaikki on,
kaikki on hyvin ja oiken.
22.7.21
Kiitos päivästä,
pörriäiset surraa,
viileää näin illasta,
melkonen tuuli,
son luoteispohjasesta.
Ja kuinka joka päivä arvokas päivä.
21.7.21
No kukasse sieltä vaaran takkaa kiikkuu,
keijjut liikkuu,
menninkäiset nukkuu,
mökkitonttu nurkassa tuhisee,
liiteritonttu halkojen päällä pöhisee,
saunatonttu vesipaan kannen päällä
lämmitystä oottelee,
mökin kaminassa iloset tulet
hyvässä henggessä humisee.
No aamuaurinko se sieltä kiikkuu
ja maapallon, siivu kerralhaan herättellee,
kaikki hyvin,
hyä päivä tulossa.
20.7.21
Onnea toivon, onnea oivaa,
elämänrataa tasaista, loivaa.
Onnea toivon, onnea syvää,
elämälles pysyväistä hyvää.
- muistikirjaloru
17.7.21
Ihanaa päivää kaikile
tänne saman taihvaan alle
ja sinne jäi taas rakas ihana lapinmökki
ja muuten, sivumennen sanoen,
ohimennen, yhtäkkiä,
elämä kertoki jo,
kohta taas nähhään ja syänmerkki.
16.7.21
Täälon näitä vanhan ajan astioita.
Matin kans aina puhuttaan,
että tämä kaikki jääko meistä aika jättää
ja joka kertako lähemä,
lähettään sillä mielin,
että ei ennää tulla.
Sillonko isä sairastu,
tänne ei tultu
ja sillonki oli jo tapana sanoa lähtiessä,
että kaikki sillain,
ettei ehkä tulla ennää.
16.7.21
Hei ihanuuet,
mikä meininki teilä sielä,
siis täälä kaikki kohihlaan,
+14 ja tuulee lännestä 9 m/s,
nyt kuppi kahvia,
sitte taas tervehtiin menninkäisiä
keijjuja ja mätiköitten henkiä,
niiltä saahmaan evhäitä talveksi matkhaan
sinne alas Oulun rakhaasseen kottiin.
ja ihmiset sielä, non niinko
enkeleitä minun ympärillä.
Tai voinhan mie vielä pari kertaa
tullakki tänne
ennenko talvi sauttaa lapinmökin
ja mökkitien ennen muuta
eikä meilä lasketa,
mutta silti
tämä taitaa olla 3. kerta
n.5 päivän reissuja,
no eiköhän sole taas reppu täynä rusinoita,
ko hallat ja ruskat tullee.
15.7.21
Näessie,
aurinkokosse sieltä
sätheittään meile suo.
15.7.21
Turvallista kotimatkaa
toivottelima toisile,
siis mulla liiterin ovesta
tuulenpuuska hyphäytti saranan paikalttaan,
mutta onneksi, jeee, Matti oli tulossa
Kilpisjärveltä kalasta
ja nyt ovi korjattu
ja siis kaatamalla sato.
Ollu kalaonneaki.
14.7.21
Ja miehän luin äitin päiväkirjat
ko äiti kuoli yhtäkkiä
kesken kaiken
ja isä pyysi lukkeen
ko kukhaan muu ei niitä kyeny
tai suostunu lukkeen.
No ja nuori hyvin elävästi kirjottava äiti
kuvvaa rehellisesti ja tarkasta
sitäki kohtaako alko oottaan minua.
Ei äitin miehleen tainu tullakko oli niin nuoriki,
että mie lukisin niitä,
mitä se rakhaalle päiväkirjalleen kirjotti,
mutta kiitos rakas äiti, se oli lahja mullekki...
14.7.21
Kiitos elämälle,
että net yhet oistu tänne,
teki tämän mökin
ja Helmimummo piti pintansa
- ja mie vaan muina naisina
aina kevväisin tuun tänne
ja jännittävintä on,
onko lattia puonu
- tai velipoika, jos tullee ensin,
heti laittaa viestin
- taas yks ihana kesä mökin kans.
Ehkä tämä kestää niin kauanko met täälä käymä,
mutta varsinkiko met niin iloittema tästä mökistä,
tämon niin ihana just näin,
niin siksiköhän hengget huolehtii tästä.
14.7.21
Eihän tämmönen tartte muille ollakkaan hauskaa.
Tulin sisäle,
itikoita suu ja silmät täynä,
huppu tiukasti päässä
ja hiki noroina valluu,
voiskos olla ihanampaa, ei vois.
Herttaki pärjäilee,
mutta on se heikompi lenkki
- ja syynä itikat.
Siis aattelin sanoa,
nyt pääsenki asiaan,
siis puhuin äsken mätiköille ja tunturikoijjuille,
että kuinka kaikki niin hyvin,
jalat kantaa ja pää pellaa.,
Ja että kaiken tarvinu oon entisen,
joten kyllä muistakkaan,
paitsi sillonko katon nuita valokuvia.
Siis kiitos elämäni.
Aatelevin ja rakastavin lappiterffeisin hilkkapien
14.7.21
Suon laita ja lapin taika
ja kaikila keijjuilla uus suovillapaita
ja suet laukkoo suota myöten,
karhut kangasta pitkin,
kukat kukkii kuka mitenki,
aurinko yötä myöten paistaa,
tätä kaikkea ei voi laistaa,
kiittää vain ja ihmetellä
ja kaikki hyvin
ämmillä ja Hertalla pienoisella.
12.7.21
Hyyää yötä
kaikki maailma
tällä ja tuolla puolen ajan.
12.7.21
Kukat ja keijut ja menninkäiset
tanssaa yöttömässä yössä
ja viisveisaa unilukkarien työstä
ja yrityksestä tehä normi-moodia
ko täälon vain lapin ommaa koodia,
nukuthaan talvela!
Ja katahin ulos
ja katahuksen tulos,
liiterin ovi on auki,
no häätyy mennä panheen kiini.
Ettei vaikka joku poroparka
eksy sinne ja ihmettele,
mikä kauhea sarka,
halkoja vain,
ei herkkuja lain.
12.7.21
Nyt pikkuset unilukkarit
maailmoja pitkin kulkee
ja siinä kulkiessaan
jakkaa kauhniit yöunet kaikile,
hyyää yötä!
12.7.21
Nyt rakhaat koivet,
nyt met levähämä,
moon muuten aikasta ylpeä teistä,
siis pitihän meän jo taapertaa hikipäässä,
vaikka oli ajettu satoja kilometrejä,
tämon sitä lapinhulluutta,
joka täälä aina valhmiina oottaa
ja vie mennessään.
1.7.21
Voi kesän kukkeutta,
luonnon ihanuutta,
siuhnausta ja tyytyväisyyttä
on päivämme nämä
ja menestystäki vähän,
rakkautta paljon
ja sanokhoon suojelusenkelisti, mie valvon.
29.6.21
Nämät helle-ronttoset
maastokenkäiset vainenki,
kyllä net nyt pyytää anttheeks
keijjuilta ja menninkäisiltä,
joita ehkä pelottaa,
että mitä ihmeitä tuossa mennee.
29.6.21
Se, että toiset ihmiset ärsyttääkö nei ymmärrä meitä, niin ongelma on meissä ittessä ja syy, miksi sanon tämän, on se, että meän tavisten ei pitäs kähistä keskehnään.
En ymmärrä onko se vastuullisuutta, että kytättään toisia, kaehittaan tai arvostelhaan jopa hulluiksi. Toista elämäänsä elävää pikkuihmistä.
Se semmonen perustuu pelkkoon, jos aatelhaan, että on rakkaus tai pelko, jolla kohtaama maailmaa.
No siis, mitäpä siittä, mullon niin helppoa ollu jo pitkään, että ilonitku tullee, oon niin kiitollinen kaikesta ja some on kans ihanaa mulle.
Eilen oiken läppärin touhusin tämän kännykän kautta nettiin, on niin paljon, mitä voin tehä ja touhuta, kiitos elämä.
29.6.21
Keittiön seinässä on pieni valokuvataulu
rakhaasta Helmimummostani.
Ja tässäkö mie näitä kuviaki höpisen,
teen ittele ihania muistoja,
aktivoin ihania onnellisia tarinoita sieltä kaukaa.
Ja kyllä, kyllä muistan
ja tiän tietenki niitä vähemmän kauhniita
ja toisiaki puolia ja surua, murheita ja hättääki,
niistäki vaikka kirjan kirjottasin,
mutten jaksa enkä viitti vatkuttaa asioita,
joile ei ennää muutenkhaan mithään voi.
Koska seijjoo hyväksi mulle,
ei semmoset ikävät loputtomat muistokertaukset
ei tuo rauhaa minkhään kans
eikä net minun elämää rakenna,
ei ennää yhthään huonoja jankkauksia, jee.
Mutta mie kiitän kaikesta ja ymmärrän,
kuinka kaikki on tuonu minua tähän hiljasseen lapin aahmuun,
tuli humisee pesässä ja Hertta torkkuu vieressä.
Näin vanhanako mie oon, mie vaan kerrään satoa, nautin ihmisistä, maailmasta, elämästäni ja ymmärrän senki, että aikani ajassamme on oikeasti rajallinen.
En jaksa pelätä enkä uskoa mihinkkään pelotteluihin, loputtomhiin, nyt neljänssiin epämäärässiin laineissiin, kaikki on maailmassa hyvin, ihmiset tekkee ongelmia enkä jaksa niihin uskoa, mutta uskokaa tet mitä haluatta.
Minun maailmaa ei mediat eikä politiikot määrää
ja jos määrää, teen sitte niin,
mutten teitä moiti, jos teettä tai puhutta toisin.
Nyt kuppi kahvia, pala taivasta ja mielenrauhaa, rakastavin ja kunnioittavin aamuhöpinöin t. hilkkapien
28.6.21
Ruusuja poimin,
ruusuja kannan,
kauneimman niistä
sulle annan.
27.6.21
Kiitos niin kaunis ihana kaikheus.
26.7.21
Hillankukka kaunokainen,
lumivalkoinen,
niin että kameraki häikäistyy
ja soliki ainoa räpsäisy,
joka näky höpsäisy,
muut valoläikkinä vainen,
olkhon siis kaikila juhannus ihanainen.
25.6.21
Runo itikkakavereista
Kyllähän ihmisellä pittää koira olla,
mutten enämpää kavereita tänne tarttis,
muttei yhtään valittamista,
on juhannus ja lapinmaa
ja nyt sisälä mökissä
eikä niitä täälä sisälä niin paljoa.
Sivujen alkuun tästä!
Lappirunoja kesälä 2016
Minun Lappini, kahestoista laulu
Huomenta täältä lapinmökistä ja kyllon Luontoäitin saavissa vettä riittäny ja lissääse vaan kaataa tulehmaan.
Kaikki rajat on ihmisten tekemiä, sannoo se ihana Wardi ja että saihrauttta on 2% sairautta ja 98% ihan kaikkea muuta, keskitymä puhuhmaan siittä muustaki. No se kuuluu tuolta toosasta, mutta totta saarnaa hän, en tiä kuka, päivä vain ja hetki kerralhaan.
Kuulkaas naamakullat tylleröiset nöpöstiinat ja nöpösvillet, sähköt pätkii ja taivas järisee, niinko sano Soile ihanuus. no son pala pilvistä taivasta, mielenrauhaa ja aamukahvit ja muistakaa lukea lupsottaa kaikki ylen ja hesarin älyttömät uutiset ja ihan itte aatella päälle, pelkäähmään ei aleta, meitä höntithään ja kuten sanottu, met aattelema ihan itte.
Oli muka joku ajatus, muttase katos eli ei mithän asiaa, aattelin vain, ilmottaa, että kaikki hyvin täälä yhessä Jumalan valtakunnassa Lapinmökissä ja jos jostaki nyt huomautan Luontoäitille, niin sanon, että piä sie hyvä paras ihana rakas Luotoäiti välilä sieki pieni kahvitauko, ettet liikaa väsy tuon taihvaan kannen kans!
t. Hilkka Anneli Laronia 6.7.2016
Minun Lappini, yhestoista laulu
Mitä meistä jälkheen jää, minkälainen laulu jälkheesti jää, tuli miehleen, ko taas parsin nuita ikiaikasia villasukkahousuja! #lapinmökki #yöasu #mökinvaltaajansuosikit
Yks vunukka ruukaaki kysyä, tullee viehreen ja kyssyy vakavana, vieläkö sää ämmi kuot niitä sinun sukkahousuja. Koko sen elämän son nähnykko mie nuita olen parsinu.
Ennen piin niitä pakkasella, nyt non täälä lapin kesässä täyellinen yöasu yöpaijjan kans.
Ketä kiinostaa, no ei kethään, en sillä selitä, muuten vaan esittelen yhen minun retriiteistä, samojen villahousujen toistuva parsimisretriitti, vai oisko meditaatio.
Maanantaihuomenta urheat söpöt somat siivosileät uuet vanhat nuoret tuohreet naamaväärttit, jokhaiselle sitä mitä itte haluat ja varsinki, mitä sie itte tarttet!
4.7.2016
Minun Lappini, kymmenes laulu
Vielä on jälelä Lidlin murukahvia, vielä on viikko jälellä melkein ja siiittä etheenpäin molen täyttäny kalenteria sinne alas ja lauvvantai on sitte sopiva päivä lähteä täältä minun taihvaasta, rakhaitten sarvikuonojen Ainon 75v ja Kaarlo-setäni 80v synttäreitten kautta Ylitorniolla. Siis viime kesänähän met jo päätimä net juhlat, ruusutarhan keskellä auringon paistaessa terassille, ihana muisto seki!
Sorruin vaan muka hienostelheen ja kysehleen, kelpaakos tullakko on viikkoja täällä haahuillu Lapin perukoilla. Eikä ole sitä ihanaa kansallispukuakkaan, kumma kyllä, matkassa. Siis on vain kohta kaikki vaatheet likasena, aina ei voi voittaa.
Kirjotankos mie tähän, no kirjotan, minun pitäs taas tehä joku kalevalamittanen tai ees tyylinen Ooodi tälle lapinmökille, Yli 40v kylmilhään, vuorilauvvat helmoistaan repsottaa, lattiat natisee aika roimasti, non ihan vinot, saunan lattia halkeilee, sielon siis jälelä ehjiä betonikohtia, hyysikkäki huojuu, mutta niin silti sievää ja jotenki ehjää ja tervettä.
Minun valtaama paratiisihan tämä on, kiitos mökin ylläpitäjille ja mökin omistajille ja menneille polville ja syänmerkit ja snif, sanoista eijjole taaskhaan mihinkkään.
Noko menin aamula sauhnaan, mie itkin taas ensin, se tuoksu, tämä ilo ja kiitollisuus, kuinka elämässä voi olla näin ihania elämän aikoja ja hetkiä.
Ja johonki jo sanoinki, tämä on semmostä mökkeilyä, ettei tänne kukhan voi tulla kylhään, no vunukoitahan molen tänne ruukanu tua, mutta tämä vaatii semmosen mielenlaaun, että taitas hymyt hyytyä jo tuon hetkittäisen ilmatilan takia, sakeana jotaki enämpikö luulis olevan mahollista.
Siis selvästi, mulla oli asiaa, mutta sei ollukhan järjestäytyny mihinkhään suunttaan, niin olkhoompa oodit, rakastakkaa itteänne ja toisianne, elämä on niin lyhyt keikka, että ei mithän muutako rakastamista, son tärkeintä!
t. mökkihöperöhilkkapienonnentyär 3.7.2016
Minun Lappini, Yhdeksäs laulu
Ko mie tuun tänne Lappiin,
mie saan aina niinko ittestä kiini,
näen kuulen haistan maistan paremmin,
pääsen niinko taihvaasseen
niinko se yks Aila takapihahlaan, että voilaa!
Ja äskön hokasinki, etten ole yhtään kertaa pessy silmiklasejani!
Noko vanhoila laseila katoin näitä laseja totesin,
että melkein läpinäkemättömät!
Että onse se Lapintaika toela ihmeellistä!
Vai Lapinhulluus silottanu toellisuuen!
Iltahallaus kaikile! t. yks hilkkapien 31.5.2016 klo 17.03
Minun Lappini, kahdeksas laulu
Nyt son kesä Lapissa suloinen
Elokuisella säällä
Laulaa linnutki
Ilosella päällä
Mutta kyllä puitten lehet
Keltaisilta jo paljon näyttää
Korret sammalet pursutki
Väriä jo käyttää
Kiitos sie Lapinmökki pienoinen
Paras taas olet ollu
Muistot kuvat kirjatki
Syämmeni kiitollisuuella täyttää
- Hilkkapien 23.8.2015 klo 6.08
Minun Lappini, seitsemäs laulu
On lauantaiaamu
Ollu aika lämmin yö
Ei ainakhaan pakkasta
Panin pari kalikkaa kamihnaan
Aukasin ration
Sielä Eppu kyssyy, kenelle lauluni teen
Mie kävin panheen ration kiini
Tuli hiljasuus
Olen täälä lapinmökissä
Mätiköitten päälä keltasia koijjunehtiä
Vaivaiskoijjut meni toissapäivänä ruskeiksi
Ja taas tullee lämmin päivä
Niinko minun syän on lämmin
Olen tämän maailman asukas
Niinko met kaikki
Pienet ikiaikaset sielut
Ikiaikasia sieluja, joitten laulu soi
Ja se laulu soi tälle maaimalle
Meän laulut soi hyvin yhtheen
Ainaki ko oikein kuunnelhaan
- Hilkka Laronia 22.8.2015 6.02
Minun Lappini, kuudes laulu
Aurinko kiertyy vaaran takkaa
Valasee kauas avaruutteenki
Valasee
Muuttuu
Poistuu
Niinko tuli
Vesi
Maa
Ilma
Mie
Eikä pisaraakkaan mene hukkaan
- Hilkka Laronia 21.8.2015 klo 7.01
Minun Lappini, viides laulu
Pieni hilkka ämmilöinen
Kattoopi kuluvaa päivää
Ilman mithän huolen häivää
Oi sie ihmeellinen Lapimmaa
Sie mökki ja mätikköinen pihamaa
Sie minunki lauluja kannat
Sie parastas koko ajan annat
Kauhniit on aatostein rannat
Tuollon sarvikuonot
Tuolla vunukat siloset
Tuola markkinat kansainväliset
Nojoo lähti laulu kulkemahan
Näillä heltteisillä elopalkisilla
Laulu kulkekhoon menojansa
Ämmi menkhöön polkujansa
Elon vaphaan onnessansa
Lauluja uusia muassansa
Taskut idea-aihioita pullolansa
Viskoo net pitkin vaaran laitaa
Eikä kule tietä kaitaa
Kulkee niinkuin taitaa
Laulun laulo, näin sen tähän laitto
Ja konheen kannet kiini taitto
-Hilkkapien, 20.8.2015 klo 13.06
Minun Lappini, neljäs laulu
Sininen taivas korkealla
Sammalmättäitä kaikkialla
Vettä ja kylmää sammalien alla
Hilkkapieni mielellä valoisalla
Viikatheen hiijjoo liippasimella
Heinät ja paijjut lähtee loitumalla
Korret korttuu
Varret varttuu
Kaikki molhan saman sinisen taihvaan alla
Samalla suurella elämänlauttasella
Toiset korttuu
Toiset varttuu
Korret ja varret korttuu varttumalla
Viikatheet viuhuu vilahtelemalla
Hilkkapieni mielellä valoisalla
Vettä ja kylmää sammalien alla
Sammalmättäitä kaikkialla
Sininen taivas korkealla
- Hilkkapien 19.8.2015 klo 14 Hellepäivä!
Minun Lappini, kolmas laulu
Heinänkorret huojuu ihan vähän
Aavistuksen verran
Aamuvalossa
Itte aurinko vaaran takana
Vielä hetken
Ympäristövaikutukset ja maisemoinnit
Luoja varjelkhoon minun pientä päätä sanoilta
Ja käsitteiltä
Joita en ees käsitä
Mutta mites mie sitte näitä lauluja laulasin
Runoja punosin
Sanan mahtiahan se mieki käyttelen
Mieki
Tyär pieni revontulten maasta
No porisemalla heinänkorsien kans
Mie
Niin tasavertanen sen aamullisen heinänkorren kans
- Hilkkapien 19.8.2015 klo 8.59 just sillonko aurinko ikkunan takana käänty häikässeen tuosta pöyänlaijjalta minun silhmiin.
Minun Lappini, toinen laulu
Mie panin net äitin ja isän jutut laatikhoon
Ja painoksi pääle mie laitoin ouon painavan kirjan
Työ ja tulevaisuus 1977 - tietoja työmarkkinoista ja palkoista
Eikähän net tiehneet
Monet ammatit kokohnaan kaohneet
Ja rahaki vaihtunu markasta euhroon
Olenkohan mie ittekki vaihtunu
En ainakhaan tieny miekhään 1977
En ois ikinä itte keksiny
Mitä mulle kuuluu nyt
Iloa ilma täynä
Kiitollisuutta elämästä
Minun pieni elämä
Siinähän se ja tässä
Ellää ja muuttaa muotoaan
Niinko tuo mitä näen tuosta ikkunasta
Sininen kirkas taivas
Mätikköinen tummasammalinen maa
Valkosina hohtavat koijjunrungot
Aurinko kiiltää lehillä
Puoli runkoa hohtaa valoa
Toinen puoli tummaa
Jossa vielä tummempia kohtia
Aurinko paistaa kaiken takana
Yllä ja alla
Sammalet ja varvut ja koijjut
viehneet valoa maan allekki
- Hilkkapien 18.8.2015 klo 8.12
Minun Lappini, ensimmäinen laulu
Tänhän se tapahtu
Laphiin tuli kesähelle
Kamarissa mie panin sukukuvat onnistunheesti seihnään
Köökissä siirsin maustehyllyt hellan yläpuolele
Niin että mahtuu kaminan ympärille märät vaatheet kuivahmaan
Sitte mie vain hain vintistä net pienet paperipussit
Joitten pääle molin kirjottanu lapun:
"Hilkka laitto nämät tämän arkun pääle 25.7.2013 klo 16
Äitin ja isän ja minun juttuja
Älä vie muuale!"
Ja nyt molen valhmiina kattohmaan niitä juttuja
Mie alan kirjothaan runoja ja juttuja
Niitten juttujen inspiroimana
Mie kirjottelen näitä täälä lapissa
Ihan niinko isä taivas näyttää ripottelevan tähtiä taihvaalle
Ei mithän erityistä syytä eikä pyrkimystä
Salaperäset on hommailujen tiet
- Hilkkapien 17.8.2015 klo 19.42
Etusivulle!