Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen Älä nujerru


Timantit liikkeellä

Kirjan luvut 201 - 300

Täällä jatkuu kirjan kirjotus luvusta 201 lähtien, tervetuloa rakhaat ystävät!

Luvut 1 - 100 täällä
ja sitte luvut 101 - 200 täällä
ja luvut 201 - 300 täällä.

Aika ajoin luen äähneen valhmiit luvut videolle, linkit löytyy luettujen kohtien perästä.

Otsikkoluettelo 100:n luvun välein kunkin sivun lopussa.


201. Justse punanen lanka

Ehämmie tiä tilantheita
enkä toellisuuksia,
en ainakhaan,
enkä varsinkhaan etukätheen,
elämä yllättää,
mutta mullon joku
näkymätön punanen lanka,
jota en tarkemmin tiä,
mutta tunnistan sen,
tiän, mitä tehä millonki.

Vaistoan, onko se lanka lähellä, se oma lanka,
se johattaa minua
ja varsinki jos mulla
rulettaa mukavasti,
tiän, ettoon oikeala tielä
ja jatkan höpöttelyä,
etheenpäin köpöttelyä,
puuhastelen ja hypistelen
sitä salhaista lankaa.

Josse minun lanka hukkuu,
pysähyn ja kuulostelen
ja kohta taas näen sen
ja taas menhään.

Muksaa iltaa t. hilkkapien 1.10.22 klo 19:48


Sivujen alkuun tästä


202. Himphampun tekijä täälä höpisee

Kirjotan kirjaa,
välilä itkettää,
usseimiten naurattaa
ja aina saan energiaa.

Sie sanot,
onko tuo ees harrastus,
hahhahhahhaa,
naurama yhessä
ja mie osaltani
jatkan höpinääni
ihmiskunnan yhtenä osana
niinko tuo syksynlehti
tekkee osansa
kose lentelee
pitkin nurmikoita
ja lopulta maatuu.


Sivujen alkuun tästä


203. Hilkka hilpeän aamujulistus

Ohase seki jotakiko ei tartte puolustaa eikä pittää niitä meän ihmisten kehittelemiä korttitaloja pystössä, se on toelaki jotaki.

Minun ei tartte todistaa siskojen eikä veljien puolesta eikä rinnala. En tunnusta mithän virallista vakkaumusta enkä uskoa, en valtiotakhaan eikä multa kukhan semmosia kysykhään, eipä sillä.

Eilinen on eilistä, tänhän uus aamu ja valittavana monta valintaa, mutta johatus näyttää, elämä kertoo sitte, mitä elämä tuo ja pyytää ja sitä sitte kuuntehleen herkälä korvala ja sitte vaan höpöttelheen. Tämä onnea on, joo, mie sanon, tämä onnea on.

Katon ja ihmettelenko maailman systeemit ryskää ja ihmiskunta ja maailma uuistuu.

Sori vaan, oon rouvva hulda huoleton, täälä skriivailee rouva hilkka hilpeä, toimiva ja ihan ittevarmasti onnellinen pösilö.

Siis ohammulla usko ja mulla on luottamus, kaikheus hoitaa homman ja hyvin meile käy ja tapahtuu, jee ja jes.

Ja mikähän julistus tämäki muka taasson, aamujulistus teile rakhaat some-kaverit ja tämei oo pakkopullaa niinko ei mikhän somessa, mahtavaa, ihan mahtavaa.

Kiittävin kannustavin kunnioittavin ja rakastavin terfeisin hilkkapien, ystävänne samasta ihmeellisestä kauhniista kaikheuesta.


Sivujen alkuun tästä


204. Tämä runo vielä jälelä on

Se koijju kasuaa vieläki sielä,
pöytä kantaa kattaukset,
kirjahylly kirjat
ja tuo rippiristi
kertoo sinusta
ja vaikkei äänesti ennää kaijju,
mie muistan sinua aina,
kiitos kiitos kiitos.

- hilkkapien


Sivujen alkuun tästä


205. Mikä täälä kilahtellee

Ja taas ja taas,
nonyhän mä vasta hokasin,
ääni tullee just siittäkö
pääsin tähän konheele
ja pikkuideat alko
tipahella peräjälkheen
ideoitten aarrearkhuun.

Net meni kylpöhmään
ja kypsyhmään sinne
ja saa jäähäkki sinne,
ei oo hoppua.
Net saa rauhassa kasvaa
ja vahvistua sielä
muheviks ja mahtaviks,
ihaniks ideoiks.
Tai sitte net haihtuu
maailman tuuhliin.

Raakihleet tahtoo ussein
olla kulmikhaita,
kovia, kuivia, teräviä,
tärkeileviä, kärkeileviä,
ilkeitä, jopa myrkyllisiä,
hahhahhaa,
joten heips vaan rakhaat
maailman ihmiset,
täälolhan
ja iloittaan elämästä,
hyä päivä päivä tulossa!

- hilkkapien 3.11.22 klo 9:02


Sivujen alkuun tästä


206. Hyä uni

Mioon joen ihminen.
Mulle kelpaa paremmin
tuo Laanaoja
ja sen heijjastukset,
ko laaja meren selkä.

Sekihän tullee mulle
sieltäko olin pikkuläppi.
Uiton vene putputti joela,
läpit kurpo veessä,
pyykkipata höyrys rannassa
ja net ihmeeliset tuoksut.

Ja miepä muistelen tähän
sitä jonku tietäjän lausumaa:
Kotosin Väylän varresta,
niinko ihminen
hyästä unesta.

- hilkkapien


Sivujen alkuun tästä


207. Hei kaikki

Hei rakhaat sielut tällä ja tuola puolen ajan, rakastava kunnioitukseni teile kaikile!

Äiti, sinua mie muistinko teetin valokuvia ja aattelin, ettei mithän järkeä. Sieki tehit ja vaikket ois voinu ekkä saanu tehä, sie tehit vain.

Isä, sinua muistanko puhuttaan halloweenistä, sie uhkasitko istutit aitapenssaita, että jossemmä hoijja sitä aitaa, sittekko soot kuollu, niin tuut kummittelheen. Eipä oo näkyny kummitus-issää eikä kyllä aitapensas-aitaakhaan, myit koko talon aikoihnaan. Ihan mahtavaako myit ja tehit, niinko itte halusit, se tuntuu minusta niin parhhaalta.

Niin ja mahtavaa -sannaa ruukasit isä sanoa mulle ja näytit peukkua, jos tykkäsit jostaki minun touhusta, erityiskiitos siittä ja sitä mie käytän vieläki, kuvittelen sinut kannustaan minua, jee.

Helenasisko, sinua muistanko pähkäilen tämän harmaan pitkän tukan kans. Sulla oli musta tukka, jota sain harjata, voi son yks ihanimmistä muistoista. Soot ollu minun syämmessä jo kohta 60 vuotta ja täälä mie vaan jatkan höpöttelyä.

Pirkko sinua, parasta ystävää, niinko nimittelimä toisia, sinua muistanko jotaki tapahtuu tai Lapin reissuila. Ajoima pyörilä, keitimä juustokeittoa, maalattiin liiteriä ja perathiin kaloja. Solit ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuinko tulin Ouhluun 33v sitte. Kiitos.

Helmimummo, sulle sanon, kuka keksi sen matonkutheitten leikkaamisen, soli sinun loppuelämän intohimo, vaikka tyttäret piilotti sulta saksekki joskus. Pöykönmummo, sulle kerron, että mullaki on peikonlehti.

Nytton vainajain päivä, pyhäin päivä ja äskön sytytin kynttilän ja nyt mie sammutan sen. On syksy ja talvi tulossa ja kaikki hyvin.

- hilkkapien 5.11.22 klo 9:05


Sivujen alkuun tästä


208. Hoppu kotia

Helsinki on kaunis
ja niin on Ouluki
eikä maailmassole mikhän
sitä, miltä nyt näyttää
eikä miten meile sanothaan.

Ihmiskunta on
just nyt menossa
täyttäpäätä
neulansilmän läpi.

Ihmetelhäänkös porukalla
meän ja maailman
uuistumista.
Piethän paita puhthaana
ja mieli kirkhaana,
otama huiveista kiini
ja toisista kans.

Rauhaa ja rakhautta
ja sielunvoimia
rakhaat namuskaiset,
vasta jälkheemppäin
met ymmärrämä,
soli vain koti-ikävää.

- hilkkapien 7.11.22 klo 6:01


Sivujen alkuun tästä


209. Hei haloo

Tunnelin päässä näkkyy valo.
Sei ole mihinkhään sammunu.
Älä usko semmosta,
son pelottelua.

Älä kuuntele viestejä,
jokka tuo pahhaaoloa,
sei auta eikä edistä
yhthään mithään.

Valon näkeminen on valinta.


Sivujen alkuun tästä


210. Se jokin meilä on

Meisson se,
mikä ilmottaa,
se, joka tietää,
tämä on oiken,
tuo on totta,
se on hyä asia.

Sen voi sammuttaa
ja sen voi hiljentää.
Sitä voi harjottaa
ja sillain vahvistaa.

Kuule, se jokin meilon.


Sivujen alkuun tästä


211. Ei mithän ihanampaa

Ko ihminen,
joka ottaa oman paikan.

Tekkee sen,
mitä tehä pittää,
tajuaa, mikon tilanne
ja homman nimi
ja rakastaa ja luottaa.


Sivujen alkuun tästä


212. Ilman kumpaakhaan

Jos sullon hyyää,
sullon pahhaaki.
Jos teet hyyää,
teet pahhaaki.
Jossoot hyä, soot pahaki.
Hyvässä viihtyy paha.
Hyvän ja pahan
lantisson kaks puolta,
kumpi ja kampi.

Josseijjois kumpaakhaan,
ei hyyää eikä pahhaa,
sitähän henggittäs syvhään,
nauras ja laulas täysilä
aamusta ilthaan
ja kaikki leviäis
niinko jokisten evhäät.
Kaikki joustas äärettömhiin.
Siinä sitois pihala
ja huntteerais
niinko se havukkalainen.

Ilman hyyää ja pahhaa
moraali ja omatunto
kouliintus ja alkas
ymmärttään elämää
ja antas pluvan
mettittyä ja tonkia
niinko villisian.

Ilman kumpaakhaan
olo kävis keveäksi,
nousisima korkheuksiin,
näkisimä laajasti ja kauas,
opisima lenthään
niinko lokki-joonatanit
- ja avaruuet alkas puhua.


Sivujen alkuun tästä


213. Ko alat väsyä, lakkaa tehtailemasta auktoriteetteja

Älä usko mihinkhään yhtheen asiaan, lausseesseen tai ihmisseen, vaikka soisit sie itte tai sois sinun oma ajatus.

Yks auktoriteetillinen sana voi jo syyllistää, pelotella tai sekottaa pään ja saa tekheen hulluja.

Älä usko pikku-muuttujia, niihin sekoaa ja uppoaa.

Älä sekota tätä virhheitten tekemisseen, virheitä saa ja pittää tehä. Koko ajan.

Kattele ja kuuntele kaikkea, mikä tuottaa energiaa, iloa ja vaphaata virtaavuutta, mutta älä liittouvvu minkhän kans.

Älä ole mithän vasthaan äläkä minkhän puolesta. Älä väittele, puolustele, älä taistele äläkä väännä, anna asioitten olla. Älä parantele maailmaa.

Ei meän tartte olla minkhän puolesta eikä mithän vasthaaan, ei tietää oikeaa eikä väärää, riittääkö ellää kysymysten kans, elämä näyttää ja kertoo aikahnaan.

Jako pää kirkastuu, alkaa paita puhistua ja sielu vahvistua ja sie itte niitten mukana.

Hahhahhaa mitä mie paasaan, rauha kanssanne, hajjaantukkaa, leikkikää ja laulakaa vaphaasti, kaikki hyvin.

- Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


214. Olhan ittenäisiä

Olhaan ittenäisii,
piethään ittestä kii,
piethään toisista nii,
kovasti ja lujasti.

Olhan ittellisiä.
Tietosia ittestä.
Itteohjautuvia.
Vahvaminäsiä ja itteppäisiä.

Niinko Antti Rokka.
Ei kumarreta hierarkioita,
ei auktoriteettejä.
Olhan mitä olhan.
Ja tehhään kaikhemme.
Annama kaikkemme.

Olhan hyviä.
Ei tartte kiillottaa kilpeä.
Ei kumistella onttoja ihmissuhteita.
Ei teeskennellä,
ei mielistellä,
ei nöyristellä.
Puhuthaan suohraan.

Ei uuvuta,
ei upota tekemissiin.
Sanoma - ei.
Suojaama ittemmä.

Emmä anna kiusaajien
jatkaa onnetonta touhuansa.
Emmä anna pelotella itteä.
Emmä pelottele ittekhään itteä.

Sanoma, ei.
Ei se nuin ole.
Ei piä paikkaansa.

Ja mie sanon, memmole mithän
Naton vaivaisukkoja
emmäkä Eurostoliiton uhriakkoja,
memmä niitä tartte.

Mooma ittenäisiä suomalaisia.
Omana ittenä omala paikala.
Vahvasti ittessä,
vaikka mitä tapahtus,
vaikka kuinka pelottas.
Olhan ittemmä ja heikkojen puolta.

Selkä suorassa,
pää pystyssä,
syän auki
ja vieläki net mettät kasuaa
ja joet virtaa
korkean taihfaan alla.

Ilosin, rakastavin ja ittellisin
terfeisin Hilkka Laronia
Oulussa 6.12.2022



Sivujen alkuun tästä


215. Tontut ja hengget tanssii ja pussaa

Mulle käy syähmeenko aattelenko ihmiset pettyy ja kärsii, on vihasia ja katkeria, kuinka heissä se pieni lapsi itkee.

Eijjole minun käessä se, mitä maailmassa tapahtuu, ei tieto eikä valta ole mulla eikä monellakhaan meilä tavalisilla, mutta kuinka monet meistä surree ja hättäilee.

Mie joskus minun maailmassa lipsahin maailhmaan, jossa tuntheet niinko siirty erihleen, en koe ennää olevani valvollinen enkä vashuussa semmosesta, mikä ei oikeasti ole minun käessä ja minun tuntheet saa tulla ja mennä.

Ja vaikka mulle käy syähmeen, en jää siihen säähliin, sääli ei sovi mulle, son vallankäyttöä toisen ihmisen pään yläpuolella. Jokhaisella on oma elämänsä ja oikeus siihen niinko yks ystävä äskön sano mulle.

Joku niinko Afganistanin sota oli aikoihnaan tehä minut hulluksi, pelkäsin ja kärsin, ennää en anna mielen sykkyröijjä sotien kans, en harhmaan tallouen enkä julkisen terfeyenhuollon enkä sähkö-politiikan kans.

En kannata Natoa enkä Eurostoliittoa ja äänestän Valta Kuuluu Kansalle tai Vapauden Liittoa, jos äänestykseen menhään.

Digitaalinen henkilötunnus soppii minun maailhmaan, uskon hyvhään.

Kärsivä lähimmäinen saa sympatian multa, mutten jää surehmaan, sei ainakhaan minun kohala rakenna mithän eikä ainakhaan rakhautta. Eikössitä sanota, arvaa oma tilasti, anna arvo toiselekki.

Tontut ja maailman hengget tuo meile ajatuksia ja innostuksia, leikkii meän kans, pussaa poskele ja tahtoo tanssiin, itte sitä pittää aatella, miten itte tekkee ja miten suhtautuu.

Elämä tanssii meän syämmen läpi ja keikka on lyhyt, en anna hallitusten enkä maailman tallouen viä minun elämisen voimia.

Vai eikait sitä tarttis julkikirjottaa, mutta mie kirjotin nyt, kirjottaminen auttaa minun hoksaihleen ja kasvattaa minun ilovoimia.

Kiitos elämä tähänastisesta, uutta, mitäse onkhaan, se saa tulle, olen valmis, joka päivä ja joka hetki oon valmmis.

- Hilkka Laronia, Oulussa, omassa työhuohneess 10.12.22 klo 10:14


Sivujen alkuun tästä


216. Sananvoimaa

Jovainson, joo kyllä son
ihan merkillistä
sanojen kans,
ko käyn läpi
omia ja äitin runoja.

Joka ikinen sana on
yks maailma
ja palan toistaki.

Ja sanojen väli,
siinon aina
ainaki yks kylä.

Siinä sitä päivästä toisheen
maailmojen äärellä
pähkäilee ja mutisee,
ja vaikkei ookhaan mikhän
tarkka ihminen
eikä kirjailijaa kait
ikinä nähnykhään.

Sanat on toela mahtavaa tavaraa.

- hilkkapien 2.3.23 klo 18:06


Sivujen alkuun tästä


217. Kasvokkain toellisuuen kans

Elän kaiken läpi
ja kaikki ellää minun läpi
ja kaikesta on jääny ja jää
minhuun jälki.

Juicen sanoin:
paljon ois tytössä
penkomista.

Mutta maailmat uuistuu,
tottuuet vaihtuu
ja Juice kuoli
enkä miekhän ennää ole
sitä, mitä eilen.

Annan olheitten olla,
uuen tulla ja sitte mennä,
määrittelemättä ja kritisoimatta.

Jatkan rohkeasti matkaa
vaphaasti omin askelin
ilman päämääriä ja viishauksia
yhessä kaikkien ja kaiken kans.

Luotan ihmiskunnan huomisheen
ja uskon kaikheuksien suohjaan
ikiaikasuuksien viitta hartioilla
kasvokkain toellisuuen kans,
joka muuttuu koko ajan.


Sivujen alkuun tästä


218. Avvoin valtakirja ittele

Seison itteni rinnalla, piän itteä käestä ja elämä johattaa minua, tuli mitä tuli ja mie suostun kaikhiin elämän tanssipyyntöihin.

Elämä vie ja mie tassaan sen kans, soljun tuntemattomien tapahtumien virrassa, myönnyn ja taivun loputtomasti muuttuhviin tottuukshiin ja tosiasioihin.

En tarraa tarinoihin, en ropottele rooleissa, en osallistu näytelmäesityksiin, en sovita itteäni ennalta sovittuihin vuoropuheluihin enkä sekota päätäni kritisoimalla, tuomittemalla, syyllistymällä tai selittelemällä.

Kuuntelen ommaa elämän laulua, havannoin maailman henkiä ja minun oma henki neuvvoo minua järkähtämättä ja varsinki elämän kovissa virtapaikoissa ja kivisissä karikoissa. Henki sannoo ja mie kuuntelen.

Levähän ajatuksettomassa ajattomuuessa ja hiljasessa yksinäisyyessä, vaikka maailma kuinka huutas ja melskais ympärillä.

Olen ilonen ja valpas, lempeän ittevarma ja äärettömän hyväksyvä itteä ja ohikulkijoita kohthaan.

En vaai itteltä enkä kelthän mithään, tehen mitä tehen, vapaehtosesti ja ymmärrän, kuinka mooma kaikki yhtä, täälä hyässä, kauhniissa ja oikeuenmukasessa maailmassa.

Mie kulen ommaa elämän tietä ja juon kaikki elämäni maljat, onnea rakas matkhaan!

- hilkkapien 17.9.23


Sivujen alkuun tästä


219. Kiitos

Laulu sannoo,
helppo tie eijjoo hyvä tie.
Hyvä sittekko
surua ja tuskaa on riittäny,
mutta oonksmie kaikesta
tarpheeks kiittäny,
siks mie kiitän nyt.


Sivujen alkuun tästä


220. Hyvä kolminaisuus

Älä piä muita jumalia,
ko tottuuentunto,
suhteellisuuentaju
ja liikkuva ajattelu.


Sivujen alkuun tästä


221. Ikikultanen hetki

Elämälle kiitos
elämisen voimista,
sillainko non ja itte oon,
niinko voikukka kukkii
asfaltin raossa
ja kiittää elämästä
ikikultasen hetken
valona vainen.


Sivujen alkuun tästä


222. Elämässä

Kaikki on ja tapahtuu
niinkö näen ja koen
siinä mihin tartun
mihin osun
mikä ossuu
yhessä kaikheuen kans
niinko mettän puut
ja taihfaan linnut,
laihlaan kukin,
elämässä.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



223. Kehityskaari

Ihminen, länsimaahlainen
pesi potut pusseihin
kuori maijjot purkkeihin
tappo veet pulloihin
sijotti voimat pillereihin
tiivisti terffeyet piikkeihin
kävi koulut, opit oppi
teki töitä kovasti
tehosti ja paransi
kylvi sottaa
pyyhki ottaa
ei jaksanu ennää
putos polvihleen
pani maata, pitkähleen
käänty, kyljehleen
luovutti, luopu, kaikesta
hyväksy, kaiken
unohti, menheet, täysin
nukahti syvästi
uus aamu sarasti
ja ihminen heräs.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



224. Älä aliarvioi ykspuoliseksi ohjelmoitua

Otan kantaa joka asihaan
sammaa vaajin muiltaki
lissään perhhään hästäkin
puhun ja perustelen
arvioin ja arvostelen
tiän ja ossaan
menheet ja tulevat
mielipitheissä löytyy
aina taistelemassa
aina oikeassa
puolesta tai vasthaan.

Ymmärtäminen hukassa
käsittäminen takussa
ei viisastumisaikaa
ei jären käytöstä taikaa
ei suhteellisuuen tajua
suut ja silmät täynä
puhasta aatheellista faktaa.

Kähisenkö kuiva koijju
ritisen ja rätisen
kovetun ja oksat katkeilee
kimpoilen joka tuulen följhyyn
tai joka följystä irti
ei yhteyttä maahan
etin turvaa
pelkään eksymistä
ja kesken kaiken
vesi ja sammal tuoksuu
ja oksilta kuuluu laulu.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



225. Joka päivä ja joka ikinen yö

Kaaosta ja sekamelskaa,
iloa ja kipua,
totta ja kuvittelua
ja niitten yhistelmiä
ja elämänlaki sannoo:
kaikki tähet ja auringot
loistaa alvarhiinsa
meän ympärillä,
niinko ihmisekki,
elävät ja kuohleet,
täälä ajattomassa
iäisyyessä
ja joka päivä
ja joka ikinen yö
on kaikkea kaunista
ja totta ja ihanaa.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



226. Synnyinoikeus

Kaikkien läppien
synnyinoikeus
on saaha rakastaa
kaikkia.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



227. Tarkastaja

Mie vain tulin tarkisthaan,
ettemmioo sitonu
piikkilankaa
oman syämmen ympärille.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



228. Itku

Itku pelastaa paljon,
voitelee sielua
kokehmaan ja kestähmään
ja silmät vuotaa
ylimääräset pois.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



229. Kiihreellinen oivallus

Voiko mie nyt heti hoksaisin,
etten vasta lopussa älyäis,
että miehän kiiristelin
turhien kysymysten kans
läpi koko pitkän elämän.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



230. Elämän leikki

Elämä on leikkimistä
varten meile annettu,
omaksi luvattu
ja tutuksi havaittu
ja nytton puut puhunu,
tuulet on tarinansa tarinoinu,
jälelä on vain toellisuus
eikä leikkiä voi jättää kesken,
leikkiä pittää
tuntemattohmaan lophuun asti.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



231. Kysymysten tuolla puolen

Elämä vastaa paremmin,
ko met ikinä
ossaama kysyäkhään;
emmäkä met tiä
vasthauksia etukätheen,
ko vasta jälkikätheen,
mutta sillon meilon
jo uuet vasthaukset
ja koko ajan
elämä tarjoaa
parastaan.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



232. Ohutnahkainen tyttö

Se tullee vasthaan
ilman askelmerkkejä,
kävelee tyhjän pääle
ja mennee heikole jääle.

Se ellää reunailmiöissä,
mahollisuuksissa,
ideoissa ja asioissa,
ja son tyttö, joka löytyy
marginaalista.

Ei se vempuloi
eikä manipuloi,
ei haali seuraajia
eikä sitä kannatte uskoa.

Se samanen tyttö on tuntenu
olemattomuuen ja toiseuen,
häpeän ja kipeän,
menettämisen pelon
ja yksin jäämisen kauhun.

Se tyär on nähty,
ja son nähny paljon
ja son sinisilmänen
ja vieläki ripasilla
ohuen nahkasa kans
ja tietää, ettei tiä.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



233. Määrätietonen ihminen

Sillon hallussa määrät ja mitat,
muttei se näe merkkejä,
ei kuule viestejä,
ei hoksaakko elämä sannoo,
vink vink, täälä, kato tänne,
täältä se sinun satheenkaari lähtee.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



234. Viiminen kortti

Oulussa 28.10.2023

Rakas Vilhelmiina ystäväni!
(Ei oikea nimi)

Täälä meän tavalisessa maailmassa
sie rakas Vilhelmiina et ennää
tartte ekkä lue minun kortteja,
niin olkhoon tämä viiminen kortti,
jonka mie sulle lähetän
ja tästä lähtien mulle riittäkhöön,
että minun henki
tervehtii sinun henkeä
ilman aihneellisia osotuksia.

Voi rakas ihana tärkeä Vilhelmiina,
kyllä met jaksoima itkeä
ja melkein joka asiaa
ja vielä useammin met nauroima
ja höpötimä asioita toisile.

Mie nytki vähän itken,
mutta enämpi mie iloitten
ja rakastavasti aattelen:
elämälle jättikiitos,
ko solet rakas Vilhelmiina
ollu olemassa mulle
ja jo sieltä nuoruuesta lähtien.

Nyt mooma vanhoja naisia,
sie sielä kaukana ja mie täälä
ja henggessä ja syämmessä
mie porisen sulle
ja varsinkiko näen
kauhneutta, ihania kukkia
tai kuulen klassista musiikkia.

Haikea ja hellän keveä silitys
ja lämmin ja saatteleva hallaus
rakas Vilhelmiinapien sulle,
kaikki hyvin.

Rakhauella t. Hilkkapien ja Hertta-koira



Te sielä rakhaan Vilhelmiinan lähellä,
sukulaiset, ystävät ja naapurit
ja tet kaikki sielä hoitopaikassa,
mie kiitän teitä
ja tiän, että tet teettä kaikki
parhhaanne mukhaan
ossaanne Vilhelmiinan elämässä
ja joka päivä taivas antaa
jonku valon, joka näkkee
ja viishaasti johtaa
teitä ja meitä.

Hyvvää voimallista syystalvea,
voikaa hyvin;
jokhainen päivä on yks
kallisarvonen elämä
joka ihmiselle.

Rakhauella Hilkka Laronia

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



235. Suoruus

Son lääke, son terapiaa,
son tärkeää ja mahtavaa,
muttei päin naamaa
toisile paiskottuna,
ei toisia määrittelevänä,
parasta son itheensä käytettynä,
ittensä havainnointtiin.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



236. Rakhauesta sanoihin

Tasa-arvo on aivan hullu sana - jossoot tasa-arvonen, sie annat kaikelle saman arvon, annat sammaa saman verran tarpheista, tilantheista ja tosiasioista riippumatta, ilman mithän suhteellisuueen tajua.

Sanat on vaikeita, minun ei pitäs puhua mithän, en kuitenkhaan saa sanotuksi sitä jotaki minun aitoa ja oikeaa, syvintä. Mutta mie puhun kuiteski ja kirjotan kuiteski.

Julistan ja pälätän niin kauanko sanat ja sanominen ja sanoila leikkiminen innostaa, antaa voimaa jotenki, että täältä pessee yhä vieläki kaiken maailman aivotteluja ja mitenkäs muutenko käyttämällä sanoja, haa, minua.

- hilkkapien

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



237. Iloset veijarit

Kulima Hertta-koiran kans
parkkipaikan läpi
ja nuori mies
tuli vasthaan,
mie sanoin, terve,
se vastas,
moooi, iloset veijarit
ja iloset veijarit sai
hyäntuulen
evhäät koko päiväksi.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



238. Ihmisläpile suotu

Horjua ja vaeltaa sain
ei kilpailla lain,
ellää itte vain
ja vahvistua ain
ja kesken kaiken
kuulen, ko elämä laulaa
ja tuntuu ja näkkyy,
kuinka kaunista ja hellää
kaikki on.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



239. Eikä hinnasta tinggitä

Elä ja retosta,
näytä ylävitosta,
oppirahat maksa,
isoks kasva
ja jos elämätön elämä
velkoo illoin,
sano mulle silloin,
ei piä pölätä
ei piättää, ei pimittää,
älä elämääs kiellä,
se lahjaks miellä.

Ko kohale sattuu,
älä käännä selkää,
se pittää sietää,
viestiks tietää,
vollottaa ja vallottaa,
tutkia ja vääntää
ja hyväks kääntää.

Koko elämä sylhiin nostaa
pussata moiskhauttaa,
hengittää syvhään,
aina keksiä jotaki,
rakastaa hyväksi,
ja ymmärtää syvästi,
son tässä.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



240. Rauha

Loihe vaka vanha väinämöinen,
lausu taatto iän-ikunen,
laulo kokehneet urohot,
tulkaa koltiaiset kotia,
memmä tartte sotia,
laskekaa läpit asheet,
tiputtakkaa kinthaat
vai pittääkös äitien karehtua.

Antakaa elämän tapahtua,
sotahullujen tukehtua,
herrojen valthaansa läkähtyä,
täälä rauhan ranta siintää,
uus aika kartat piirtää,
ilon kyynelheet silmissä kiiltää.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



241. Väärän ohjelmoinnin merkit

Ei seesty taivas,
ei kirkastu mieli,
ei parane olo,
ei korjaannu maailma,
ei, vaikka koko ajan
pyörit ja päsmäröit
maailman kärsimyksissä.

Puuttuu tothuus ja pyhhyys,
puuttuu kaikkinainen kohtuus,
puuttuu rohkeus hellittää,
puuttuu luottamus,
puuttuu kyky olla hiljaa,
antaa antheeks
ja ymmärtää.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



242. Latteat sanat muuttuu toeksi

Vihan renkhaat
leviää ympärhiinsä,
kasvattaa pelkoa,
mustaa mieltä,
kirvelee kieltä,
nävertää nahkaa
korventaa mahhaa,
särkee päätä.

Viha ja pelko tarttuu
sielusta siehluun,
roiskuu rakhaitten pääle,
kylvää kuolemaa.

Armo kuiskaa ja toistaa,
herrää ja herkisty,
hengitä ja rakasta,
älä itteäs pakasta,
tehe se poikkeus,
voita se vaikeus,
koe se oikeus,
jonka anto kaikheus.

Anna antheeks,
ota opiks ja kiitä,
siittä se lähtee,
eikä oo sitä tähtee,
joka sen sulta kieltää.

Armo käy oikeuesta,
ja latteat sanat
muuttuu toeksi.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



243. Hankala tyyppi

Harva meistä syntyy
hyvin istuhviin nahkoihin,
kaikki ei pysy nahoissaan,
monet ei meinaa milhään
mahtua nahkoihinsa,
monia kiristää ja hermostuttaa,
puristaa ja ärsyttää kaikki,
monet meiston kovin hankalia
muttei siittä piä kethän syyttää,
hankalia tyyppejä pittää
hellästi vain rakastaa.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



244. Äläpä

Annappa olla,
anna minun olla,
antakaapa minun ellää
lupia kysymättä,
eikö annappa, hilkka,
itte ittesti olla.

Kato tuotaki takapihan kuusta,
sei tyhjiä sykkyröi,
se vain ittetuntosesti kasvaa
ja elämäänsä elämöi,
kuohleenaki se ojentaa
oksat ylöspäin.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



245. Elämän palkka

Elämä niinkö tietön taipale
evhäänä kärsivällisyys
matkalippuna luottamus
ohjenuorana tothuus
lepopaikkana kauhneus
pakkona hengitys
hintana sielun singutus
lahjana tajunnan laajennus
palkkana kuulua luomakunthaan.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



246. Uus maailma on jo täälä

Emmä met vanhan maailman uhrit
emme met jaksa emmäkä ehi,
emmä tohi emmäkä saata,
ko meän häätyy ja pittää itte
osata, tietää ja taitaa kaikki.

Kärsimystä riittää,
kroppa kiristyy,
nuttu virttyy,
vauhti kiihtyy,
silmät vässyy,
syän hyytyy,
ajatus uupuu,
mieli luutuu
ja kiven takkaa
löytyy mytty.

Enkeli kokoaa uupuhneen,
pessee ja pussaa,
silittää unheen
ja sinä yönä kuulen
oman elämän laulun.

Laulu valasee kaiken
enkä oo varjo
oman elämän eessä,
oon se valo,
joka mie oon.

Valon maailmassa
mie uskallan ja luotan
niinko taihvaassa,
jossei uhriutumisen vaaraa,
ei loputtomia vaatimuksia,
ei pelkoa, ei vihhaa,
ei hyyää, ei pahhaa
vain olemisen riemua,
ja mie mie ja sie sie
ja kaikkien laulut soi yhtheen.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



247. Uuen maailman ihminen

Just ennen sarastusta,
värit net käy yhä mustemmiks,
mediat yhä sakeammiks
ja agendat yhä paksummiks.

Luontoäiti kerrää lehet pois,
niinko niitei ollukhaan ois,
niinko kessää ei tullukhaan ois,
emmäkä muistoihin vaipua voi,
banjot vain soi
ja meät mitathaan.

Valo tullee pohjolasta,
uus tuntemattomien
mahollisuuksien
valtava maailma
valtaa allaa,
aivanko sallaa.

Syntyy inhimillinen,
monipuolinen,
sosiaalinen
uuen maailman ihminen,
nauraa ja laulaa,
eikä kaunista eikä rummaa,
ko kaikkea hyvvää,
hellää ja syvvää.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



248. Törmäys

Eppäs tiiä, minkä löysin,
löysin pienen vellinkisen,
eppäs tiiä, mitä sattu,
yhtenä iltana kaupasta tulon jälkhen,
ennen pyykkikonheen tyhjäystä,
kiihreessä kiihreesti itte
itteni sekopääksi
sumuttanheena ja eksynheenä
törmäsin päistikkaa itheeni.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



249. Ajatusten tekijöitä

Ajatus on ensimmäine teko
ja sen voi tehä
selvä ja seko.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



250. Elämä onkuin onki valintaa

Pakko vaikkei taho
pakko pakottaa
pakko vääntää ja puurtaa
pakko syä pakkopullaa
pakko höntittyä ja totella
pakko kahjoa uskoskella
pakko toisia usutella
ja joka ikisen pakon eessä
vaphaus valita.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



251. Reilun pelin voima

Tothuus on täällä tänhäänki
ja aina ja kaikkialla
ja koko ajan näkösällä
ja met tunnistama
sen ittessämme.

Emmäkä met tanssi niinko
maailma meile rummuttaa,
vaan tanssaama oman
tothuuen tahthiin.

Mitä enämpi kulen
oman tothuuen kans,
sen reilumpi peli,
rennompi ote,
selkeämpi pää
ja parempi mieli.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



252. Esivalta arestissa röskytä rös

Rump rump rellaa,
reka reka rellaa,
tothuutta rällää,
rauhaa rillaa,
rakhautta riittää
ja vastoinpäin
ja päinvastoin,
ahnestippa kallista röörää,
röskytä rös.

Jatkuppa tottuus-sekarlo,
se myöthän käy,
se myöthän käy,
esivalta arestissa,
röskytä rös.

Rump rump rellaa,
reka reka rellaa,
ikiaikaisesta
ikiaikasheen
jatkuppa tottuus-sekarlo,
se myöthän käy,
röskytä rös.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



253. Uhrilamphaat

Uhriutumisen mestarit,
kiltteyestä kipeät,
teeskentellee
ja tärkeilee,
kiillottaa kilpeä,
pissaa omhaan silhmään,
sorkkii ja sorsii
itteä ja muita
ja rinnassa syän
koko ajan tietää,
sinua ei korvaa mikhän.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



254. Hengitä sisko

Joo, son semmonen rätinki,
että mooma kaikki
keskeneräsiä,
keskenkasvusia,
kasvu kesken,
valhmiit on hauassa,
met elossa
ja ilossa,
hengitä sisko,
mie luotan sinhuun.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



255. Herättelen ja arvostelen

Kurottelen ja varottelen,
piättelen ja pukkaan,
pukitan ja pakitan,
pingon ja singun
ja aina voitan itteni,
närästää suuhun asti.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



256. Pyyhin pöytää

Kuinka ihminen voikhan
ikävöijjä kotia,
kaivata toista ihmistä,
toivoa jotaki jota
vasten nojata,
vähän levähtää.

Yhtenä päivänä
mie pyyhin pöytää,
istahan toolile
ja nojjaan käshiin,
annan tuntheen tulla.

Annan itteni kokea
sitä pahinta tunnetta,
en anna ajatusten viä,
pallaan tuntheesseen,
hengitän sen kans
en hoputa enkä haasta,
vain tunnen sitä ittessä,
tunnistan sen energiaa.

Tunne kasvaa,
itken sitä,
piän siittä kiinni,
olen hiljaa, tunne on,
löysään hellästi,
jätän siihen,
mie nousen ylös
ja pyyhin pöyän.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



257. Arjen siuhnaus

Sillonko on se pahin,
arki pehmentää,
suojaa ja siunaa,
pittää liikheessä,
antaa aikaa tajuta,
maailma ei pysähtyny,
vaikka minun maailma särky.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



258. Oma oikea

Rakhaat minun
olot ja tunnot,
kiitosko näytättä valoa
minun oikehaan.


Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



259. Mitä miolinkhaan hakemassa

Sitä saa, mitä tillaa
ja anovalle annethaan,
turha äitile kaunaa kantaa,
ihmisistä ärsyyntyä,
loputtomasti loukhaantua,
pelätä ja vastustaa.

Tulis vain ymmärtää,
mitä tuli tilattua,
mitta-tilhauksena anottua,
mitä kaikkea mie oonkhaan
tullu täältä hakheen,
ko tänne synnyin.

Täälä ellää ja erehtyä,
vaikeukshiin perehtyä,
harmaat kivet selvittää,
itte ovet aukasta ja sulkea,
valosat polut itte kulkea.

Tätä kaikkea mie oon
aina halunu täälä tehä
ja tähet vain loistaa
koko ajan kaiken yllä.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



260. Raukat nälishään

Rakhauen nälkä
kirvelee mahhaa,
korventaa rintaa,
polttaa nahkaa,
särkee päätä,
sekottaa mielen,
ja kärjistää kielen
äkäsen hillittömäksi
ilkeyeksi viattomille,
jokka vielä äkäsemmin
jakkaa ilkeyttä seuraaville
ja seuraavat seuraaville,
kunnes vasthaanottajaksi
sattuu toimiva ja vastuullinen
rakastava aikunen ihminen.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



261. Olhan ittenäisiä

Olhaan ittenäisii,
piethään ittestä kii,
piethään toisista nii,
kovasti ja lujasti.

Olhan ittellisiä.
Tietosia ittestä.
Itteohjautuvia.
Vahvaminäsiä ja itteppäisiä.

Niinko Antti Rokka.
Ei kumarreta hierarkioita,
ei auktoriteettejä.
Olhan mitä olhan.
Ja tehhään kaikhemme.
Annama kaikkemme.

Olhan hyviä.
Ei tartte kiillottaa kilpeä.
Ei kumistella onttoja ihmissuhteita.
Ei teeskennellä,
ei mielistellä,
ei nöyristellä.
Puhuthaan suohraan.

Ei uuvuta,
ei upota tekemissiin.
Sanoma - ei.
Suojaama ittemmä.

Emmä anna kiusaajien
jatkaa onnetonta touhuansa.
Emmä anna pelotella itteä.
Emmä pelottele ittekhään itteä.

Sanoma, ei.
Ei se nuin ole.
Ei piä paikkaansa.

Ja mie sanon, memmole mithän
Naton vaivaisukkoja
emmäkä Eurostoliiton uhriakkoja,
memmä niitä tartte.

Mooma ittenäisiä suomalaisia.
Omana ittenä omala paikala.
Vahvasti ittessä,
vaikka mitä tapahtus,
vaikka kuinka pelottas.
Olhan ittemmä ja heikkojen puolta.

Selkä suorassa,
pää pystyssä,
syän auki
ja vieläki net mettät kasuaa
ja joet virtaa
korkean taihfaan alla.

Ilosin, rakastavin ja ittellisin
terfeisin Hilkka Laronia

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



262. Eihän täälä pärjääkkö rakastamalla

Ja innostumalla siittä, mikä itteä innostaa.

Mie eppäilen, että on paljon aitoja ilosia lahjakkaita uppeita ihmisiä, jokkei kato uutisia - eikä ees someta, ei ne jouvva eikä niitä kiinosta, non tavalisia ihania ihmisiä, jokka ilosina ja ylpeinä ellää ommaa elämäänsä ja son hienoa, heän varassa tämä maailma makkaa tai pyörii.

Tiättäkös kamuset, moon niin vanha, että oon nähny, kuinka asiat kuitenki järjestyy ja kaikki tämä tarvittaan, mitä nytki tapahtuu, siksi sanon, kaikki hyvin.

Vaikken usko pflunssapiikkeihin enkä hiilidioksiidiongelhmiin, mie uskon, että kaiken pittää mennäkki just näin. Iloittema menehmään jokhainen omalla lailla.

Jos sie saat rauhaa ja turvaa jostaki, mikäs mie oon sanhoon, että väärä käsitys, sie teet niinko teet, omale elämälle saa tehä, mitä itte haluaa.

Rakas namuskapäiväkirja, oon hoksanu, että turha keskustella täälä somessa, erimieliset ei halua ymmärtää, suuttuvat, ärsyyntyvät, loukkaantuvat, vastaväittävät ja harvoin yrittävät ymmärtää, mitä sie yrität sanoa.

Ja samanmielisten kans on hauska koohkata, mutten käsitä, mikä järki liittyä kuoroksi jeesustelheenko olhan itte hyviä ja oikeassa, päivittelheen kiihkeänä asioita, jokka on jo täysin selviä kaikile siinä samanmielisten ryhmässä tai kuplassa.

Usseinkhaan somekeskustelut ei oo aitoa keskustelua eikä itte se juttu, vaan se, että ihmiset voi itte sanoa.

Someissa voi kattoa muitten tuotantoja ja tuotoksia. Ja itte somettaa ja tuottaa ja tehä niitä freistauksia ja omia julkasuja. Ihan niinko avoin ja uudistuva ihminen ussein haluaa tehä.

En pilkkaa enkä vitsailekko sanon, kaikki hyvin, mie uskon, että tämä hetki on elämän paras hetki, muuta meilei ees oo, just nyt elämä tarjoaa ihan parastaan.

Eikä mullole mithän huumorintajua, en ossaa vitsailla enkä pilkkaa ikinä kethän, näin tosikko ei ossaa. Mutta nautin ja iloitten teistä ja kaikesta.

Maailma on auki ja met marssaama maailman halki niin kauanko tätä keikkaa täälä maailmassa riittää, kiitos matkaseurasta, rauha kanssanne!

Näessie!

t. Hilkka ja Hertta

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



263. Tanssia ilman puita ja hellaa

Olhan armollisia
olhan arvollisia
lisäarvollisia
kisakelposia
jonkulaisia kelvollisia
ihan sama minkä mitalisia
ystäväkeskeisiä
kuulevia ja näkeviä
sometreffailijoita
liveseurustelijoita
itteä hemmottelevia
tonttuja pussailevia
ja muistama itteksheen
tanssahella
vaikka puuttuu puut ja hella
hyä päivä tulossa
pus pus kamusein
kauhnoiset komeat!

t. hilkkapien

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



264. Joulutoivotus

Sulle sen henkistä
ja sen mielistä ja semmosta
ja sen olosta ja sen näköstä
jouluaattoa ja jouluako
soot ja sie haluat
ja sillainko sinun
elämälle on mahollista.

Mie toivon
syämmen lempeää lämpöä
mielen rauhaa
valoa ja kirkhautta
aattelun vaphautta
tekojen rakhautta
yltympärhiinsä
ja sillainko elämä suo ja luo.

Otamakos nyt pikkukupit
joulukahvia
mulle Lidlin luomu murukahvia
niinko muullostenki
laitankos sullekki
rakas ihminen soot.

- hilkkapien

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



265. Mahollisuuksien vuosi kakstuhatta kakskymmentäneljä

Jossullon voimia,
anna toisilekki
ja jossullon rauhaa,
rakasta vihollisia.

Älä vaiha ommaa tottuutta
sulle tyhjänpäiväsheen
ja ittelesti sisällöttömhään.

Älä ota vasthaan sitä,
mikei kiinosta eikä innosta,
ei milliäkhään semmosta,
mikeijjoo hauskaa.

Jako ei-hauska ossuu kohale,
älä jää siihen,
ohita se,
ohi vaan ja kato
tulehvaan hetkheen
ja ala tekheen
jotaki kivvaa,
sullon lupa siihen.

Siirrä ittesti
semmosenhaan
ja siinä tilassako oot,
uutheen tilhaan,
sinne, mitä itte
haluat, ihahnaan
ihanien asioitten maailhmaan.

Meisson salasia voimia,
kantavia energioita,
uutheen lähtemistä
ja meisson yhä
luottavaisempi ihminen.

Mooma taihvaasta saatu,
mahtavasti kerätty,
ehtymätön eväskori,
jollon somat ja omat
käet ja ketarat
omaksi ja rakhaitten
onneksi ja siuhnaukseksi
ja koko maailman ravinnoksi.

Senkalu viekhöön,
kyllä meän häätyy vielä
tohtia ja toittaa,
suu ja silmät reuolhaan,
syynätä ja höröstellä
omia ja maailman
mahollisuuksia
ja tehä sitte se,
mitä itte haluama tehä.

- Hilkka Laronia, Oulu 27.12.23 klo 14:14

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



266. Kronologisesti pätevöityny puhhuu nyt alusta lophuun

Reaalitoellisuus tai joku menestys tai menestymättömyys tai ongelma tai ulkonen tosiasia on turha näkökulma suvun kesken, kuten nyt tässä selitän teile.

Suvun kans sanothaan, puhuthaan, kuuhlaan ja kuunnelhaan suohraan syämmestä ja syämmessä ja syämmen kans ilman järjen hiventä tai järellistä vuorovaikutusta.

Alotethaan puhe ja tulhaan saman tien keskeytetyksi ja ainaki kaks puhhuu päälle, ennenkö pääsen puusta pitkhään.

Saan kuulla, että käsitän huonosti, luulen ja teen väärin ja taas olen se harhautunu, niinko aina ennenki, mutta nuot pikkuleivät oli hyviäkö olin pikkuläppi.

Saan kuulla ja nähä ilosia hymyjä ja huolestunutta, kärsimätöntä hämmennystä, riemukhaita kiljahuksia ja äkäsiä karjahteluja ja aina saan kattoa ja halata heitä kaikkia, niin paljonko haluan.

Saan kannustavia katseita, ynähyksiä ja no paljon hallauksia.

Saan itkeä, niellä kyyneileitä ja ylleensä aina rohkasun, siehän itket aina.

Jouvvun joskus seisohmaan ja muka kuuntehleen jotaki luentoa, kuinka minun pitäs tehä ja vielä asioista, joita en muka jo tietäs.

Niin ja uuen nimityksen ikäluokalleni tai menneisyyestäni tai tietämyksistäni, ko oon kronologinen ihme eikö kronologisesti pätevöityny soli.

Ja kuinka minun syän laulaa ja kiittää, ootta niin rakhaita. Rakastan olla teän kans, viihyn teän kans.

Ja jos minun rakhaus vääristyy vieläki joskus huolien tai pelkojen kans, niin piän porinatuokion itteni kans ja a vot, mie ymmärrän ja siis rauhotun.

Niinko luovutan äitiyttä tai sisaruksellisuutta tai sukulaisuutta joilekki jumalille tai viisasteluille ja sillain palhautan itteni järkhiini ja omhaan voihmaani.

Niin ja aina ja kuinka ussein joku heistä antaa kullanarvosen tievon tai neuvvon tai lähtee vaikka johonki kaveriksi tai ihan jotaki vaan, voi kuinka rakhaita ne onkhaan joka iikka, ilonitkut.

Siinäpä kökkäjäisten ja juhlien seasssa tai sivussa uuet sukupolvet otethaan vasthaan, heän kans leikithään ja kuinka pien läpit kasuaakhaan ja saa henkisen evhäänsä, jota sitte setvivät loppuikänsä.

Täyttä elämää, ruukasi eeltä menny paras ystäväni Pirkko aina sanoa ja sitä mie toivon teile kaikile, täyttä elämää!

Onnea ja siuhnausta, iloa ja leikkiä ja sitä kaikkea mitä haluatta ja jos sitä vähänkhään aattelema, sen met saama, armon vuona 2024, eiks vaan!

Kiittävin ja kunnioittavin terfeisin, kiitoksin ja uuen vuen toivotuksin Hilkkapien Ämmi Äiti ja Hertan palvelusväki ja itte Hertta, pus pus maailma.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



267. Vanhan naisen toive

Saisin olla monena,
äänestää ja vaikuttaa,
osallistua hyvän tekhoon,
pysyä kehityksessä,
muuttua paremmaksi,
olla oikealla puolella,
uskoa, totella ja vastustaa.

Nyt toivon,
että herrään,
turhat paihneet
kokhoon kerrään,
tulheen sytytän
ja ilosesti
etheenpäin kävelen
jako aurinkokuntia tervehin,
keskityn siihen,
helou murut.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



268. Kato vain niin näet

Kyllä met voima
valittaa ja vaikertaa,
kaikertaa ja kiukuta,
pilkata, kirota ja haukkua
eikä ratkasun poikastakhaan.

Järjestelmät kyykyttää,
ruoka ja lääkheet myrkyttää,
mediat puijjaa ja riepoo,
nälkä ja vilu sauttaa,
järki karkaa ja taju lähtee.

Samhaan aikhaan
maailma uuistuu,
mahollisuuksia paljastuu
vaston kaikkia meän
tähänastisia olettamuksia,
aikasempia kokemuksia
tai entisiä tietämyksiä,
kato vain niin näet.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



269. Rakhaus syämmessä

Läpit, kaikki läpit, tarttee rauhaa ja oman koin turvaa ja nuoret tarttee tavalista koulua ja työtä, että niistä kasvaa vahvoja oman elämänsä totteuttajia.

Terveys ei ole kontrolleja eikä lisäaihneita ja massatuotettua ruokaa eikä pandemioihin keskittymistä. Terfeys eijjoo lääketehtaitten ohjaamaa autoritääristä koulutusta ja toimintaa. Eikä saihraitten jonotuttamista ja ootattamista.

Missä non net ihmiset, jokka keskittyy jos mihin issoon rahamaailhmaan ja sotimissiin ja syytää rahat kaiken maailman sota- ja lääeketeollisuutteen ja tukkiin ja apurahoihin.

Hullunkurinen Suomi on kaikenmaailman rikhauksiin seonu ja sotkeentunu aurotitäärinen tavalisten ihmisten riistäjä niinko muuki maailma, meilä vaan on vielä järjestelmät pystyssä ja jotenkuten toiminnassa.

Mie uskon ihmiskunthaan ja uskon, että pikkuhiljaa systeemit korjaantuu ja sen näemä taphaus kerralhaan, rahatallous yhessä yössä.

Jos haluama, met voima nähä, kuinka rakentuu maailmaa, jokon on hyvä ja oikeamielinen ja jossa pikkukylät itte tekkee omia juttuja, isot järjestelmät ei päätä meän kaikista asioista sitte ennää. Ja taustalla tapahtuu nytki paljon hyyää ja mahtavaa.

Niin ja läpit on parasta ja heile vain parasta, nyt suomalaisekki läpit on kaiken maailman agendojen kynsissä, mutta eiköhän vain olhan muutosten kynnyksillä, piämä huiveista kiini, hahhaa, mutta läpile siis parasta.

Ihanaa päivää ja rauha kanssanne ja rakastan teitä kaikkia, nyt läppäri kiini ja pus pus ja piämä pään kylmänä ja rakhauen syämmessä enkä lue, mitä läpätin enkä korjaa myöhemmin.

- Hilkka Epäjohonmukasuus

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



270. Käsikirjotus

Ahneus meni nurin,
heitti mukkelismakkelis
kupperiskeikkaa,
hajos ja katos
omhaan mahottomuutheensa.

Jumala oli antanu jokhaiselle
lehmän ja läntin maata
ja sanonu, rakasta.

Kävi niinko tähissä luki,
rikhauet ja rakhauet
meni yhteisheen jakhoon,
maat henkisty,
hengget maallistu
ja ihminen jatko kulkuansa.


Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



271. Iltahämmennystä

Nyt mie taas ihmettelen enkä yhtään käsitä, kuinka monet Jeesukseen uskovat ja vetoavat ihmiset, on niin sotasia; arvostelhaan ja nimittelhään toisia ihmisiä.

Mullei ole uskontoa, mutta uskon silti ihmiskunthaan ja leppään oman tottuuen varassa, mutten ees tiä, mikä ja mitä millonki on ees lähellä tottuutta, mulle riittää joku tottuuellisuus.

Mihisse Ukraina nyt jäi jako Ukraina tuli, jäi pandemia ja kysyn nyt, että mikhän lienee seuraava tauti tai sota, jonka takia käännythään toisia ihmisiä vasthaan, alettaan tuomitteen ja pelottelheen ja uhkaihleen ja siis met tavalisekki keskenhään.

Jättäsimäkö toiset tavaliset ihmiset rauhhaan, yritämä antaa toisilekki oikeus omhaan oikehaan ja tottuutheen ja joku uskomisen vaphaus.

Rakhautta ja rauhottumista ja rauhaa tämä maailma tarttee ja mie aattelen, että se lähtee aina meistä ihmisistä ittestä, ei muita aikusia ihmisiä kannata yrittää kasvattaa tai muuttaa.

Meissä se jumaluus ja voima on, no meissä taviksissa, sillain mie aattelen ja luotan siihen kuulussaan tapahtumien kulun jumalallisseen viishautteen.

Meän maailma on niinko on ja tapahtuu niinko tapahtuu, viha synnyttää ja tekkee kurjaa jälkeä, mutta meilon kaikila oma tie, tothuus ja elämä.

Siuhnausta teän jokhaisen omale tiele ja hyvvää yötä, kaikki tekkee parhhaansa eikä minun tarttekhaanko ihmetellä ja ellää, joten pää tyyhnyyn ja konheen kannet kiini, pus pus murut, kyllä se tästä, pärjäihlään.

- hilkkapien

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



272. Huitojan viesti

Oman hyvvyytensä ja oikeassa olemisensa kans huitoja taistelee jotaki vasthaan ja jonku puolesta.

Hän pelkää oman oikeansa kans ja takia ja puolesta ja hän vihhaa, pilkkaa, nimittellee toisin kokijaa ja näkijää.

Pelkää oman ainoan oikeansa, asemansa ja agendansa menettämistä, hän on riippuvainen siittä.

Yrittää hyvvää hyvvyyttään ja pyhhää hyvvää tarkottaen pelastaa ja herättää toisia ja vaikkei nämät sitä pyyä eikä halua ees kuullakhaan.

Hän ei ymmärrä, miksei häntä kuunnella, miksei uskota.

Huitoja itte pelkää erehystä, pelkää sitä, minkä kokkee vääräksi ja vihhaa sitä jotaki pahhaa.

Hän yrittää ja tarkottaa olla hyvä, mutta on pelon ja vihan väsyttämä ja sokasema vallankäyttäjä.

Juonii ja manipuloi toisia, hylkää ihmisiä, liittoutuu samanmielisten kans toisia ihmisiä vasthaan.

Vihhaaminen, pelkääminen, ärsyyntyminen lähtee tuntheesta, semmonen on tunneohjautuvuutta ja siittä on vaikea olla itte tietonen.

Vihan voimalla ihminen harvoin pääsee sinne, minne hän pyrkii.

Oikeansa puolesta taistelija uhraa, kuluttaa ja sokkeuttaa itteä ja kappeuttaa ommaa ja rakhaittensa elämää.

Hän tölvii ja riistää toisia ihmisiä, ussein tappelee ja syyttelee, että sylki lentää ja hän loukkaa ussein ja ussein tahattomasti.

Maailmojen maaginen uuistuminen ja elämän ihmeellisyys on meilä kaikila ja siinä melskeessä minun on kiittäminen huitojan viestistä.

Huitojan viestille tehen, mitä itte haluan.

- hilkka ite-aattelija

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



273. Itku ja nauru

Erona vetheen veetty
eikö ilhmaan piirretty viiva.

Rajanaapureita,
ohut sumuverho välissä
eikä aina sitäkhään.

Ääriainesta,
rinta rinnan,
sisaruksia ja samiksia.

Ei kummalekhaan
kunnian kukot laula.

Ei toinen parempi toista,
koottu muistojen siruista.

Toinen vuori,
toinen meri.

Kumpiki aina lähelä,
tulossa tai menossa.

Ilmestyy hämärissä
olosuhteissa.

Joka kerta kohatessa
pieni ehheytymisperformanssi.

- hilkkapien 11.1.2024 klo 11:48

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



274. Rauha on jo täälä, osa 1

Tekopyhittynheitä hyväntekijöitä ja hyvvyystaistelijoita maailma täys, mutta aito tottuuellinen onnellinen eläminen on vahvempi voima.

Tarvithan vain vähän kilttejä luottavaisia taviksia uskohmaan, että rauhaa on jo täälä ja rauha on täälä ja siton paljon.

Kohta siis maailman rauha on, kestämä vielä vähän ja huomaama, että taivas on jo käsinkosketeltavana ihmisten ellää omassa koissa terfeenä oman elämänsä totteuttajana.

Tunnoton propaganda manipuloi, lietsoo meät sekopäiksi, tiuhhaan tahtiin vaihtuvat kriisit pelottellee ja saa uskohmaan mitä vain, puolesta ja vasthaan, vaikkemmä tiä, mitä oikeasti on tapahtunu ja tapahtuu.

Met kähisemä tekopyhinä hyvvyyksien puolustajina, tottuustaistelijoina ja oikeuen jakajina, jopa keskehnään toisia vasthaan.

Sen sijhaan, että ottasima ittestä kiini, pitäsimä ittestä ja lähheisistä hyvvää huolta, oisima ilosia ja vilpittömiä pikkutyyppyjä, jokka keskittyy ja tekkee omia pikkusia käytännöllisiä elämänsä tehtäviä.

On kovvaa hommaa pysyä avvoimesti ittessä, ohjautua sisältä päin, kokea ja ellää ommaa rehellistä toellisuutta.

- Hilkka Laronia

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



275. Rauha on jo täälä, osa 2

Joku sano, rauha
on liian iso sana,
toinen sano, rauha
eijjoo maholinen.

Mahollisuuksien
maailmassa rauha on jo.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



276. Rauha on jo täälä, osa 3

Soan ensimmäinen uhri
on tottuus.

Kukhan meistä ei tiä
sotien tottuuksia
eikä niitä lueta uutisissa
eikä kirjoteta kirjoissa.

Rauha rakentuu tosiasioille.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



277. Kaikki kesken

Syyttely on vanhaa maailmaa eikä tuomion kärsiny ole syyllinen, ennää.

Entä het, jokka oottaa tuomiota tai tuomittaanko vai raukeaako koko syytekuvio. Tehhään jopa telkkariohjelmia ja elokuvia ihmisistä, jokkon vasta syytettynä ja kyllä mässäilyä riittää.

Eikä sotea auta syyttely, vaan sen miettiminen, mitä haluama siltä nyt ja alama ees puhuhmaan sanoilla, jokka tarkottaa jotaki. Mikä ihmeen sote. Saihraile ja kippeille pittää saaha apua, hoitoa ja lohtua.

Kuolevia pittää kuunnella ja kunnioittaa, eijjole valhmiita kuvioita eikä sääntöjä, miten kukaki haluaa kuolla, kuolema on yksilöllinen asia. Kuunnelhaan ja opittaan ja oikeasti saatettaan ihmistä.

Asiantuntijoita, oppihneita ja uskovaisia riittää ja jos millä uskonkappahleella millonki lyyhään toista päähän, särethään syämmiä, hyleksittään, arvostelhaan ja syytelhään.

Kesken on kaikki, kesken kaikki jää ja varsinki ihminen, keskeneränen kaikessa viishauessaan.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



278. Kynnyksen yli

Kaunis, kuulas ja kirkas
päivä tulossa
hymy, kyynel ja laulu,
matalaa ja korkeaa
jako päätös on tehty,
son aina hyä päätös.

- hilkkapien

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



279. Kiitos ja ylistys

Aijjettä,
son niin ihanaa,
ko mullon auto,
authoon bensaa
ja pääsen lapinmökile
ja sielä mettätähet kukkii.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



280. Takkuuvarmasti

Uhriutumalla pillaan
entisillä kokemuksilla
tulevia mahollisuuksia.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



281. Mahtikysely

Jos ajatus on energiaa
ja sanoilla vielä isompi mahti,
mitähän tapahtus,
jos emmä inhoais
emmäkä vihhais
yhtikäs kethään.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



282. Vaihtoehto

Rauha on mielen asia,
riittää että kaikki
kohalthaan kattoo tähtiin
ja lakkaa taistelemasta,
rakastaa vain.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



283. Kova luotto

Niin ja älkää pöläkkö,
loppujen lopuks kaikki
mennee vaivihkaa
ja johonmukasesti
koko ajan paremphaan päin.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



284. Meitä kuuhlaan

Maailmankaikheus
kuulee niitä,
jokka luottaa.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



285. Näkemiseste

Sokea viha
estää näkemästä,
mitä on ilmassa,
mitä tapahtuu,
mikä on totta.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



286. Luppaus pimeästä

Mitä pimeämpää,
sen lähempänä valo.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



287. Ilmiselvää

Turha meän on valita puolta
ja jatkuvasti asemoitua uusiks
ko taas joka tuutista
uus pelottelu
uus sota
uus tauti
ja taas kuohlaan kaikki
- ja taas meitä höntitethään.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



288. Rauhan syli on aina auki

Harvon elläin tappaa
lajitovereittaan,
ihmiseltä se seki onnistuu,
järjestelmällisesti.

Monet uskoo politiikkojen
vallanhimosia vihapuhheita,
jokkon just sitä,
mikä johtaa sottiin,
on aina johtanu.

Sota tuhoaa elämää,
särkee ja tappaa
tavalisia ihmisiä,
rakhaita, perheitä,
koteja ja kotiseutuja
ja yhtä aikaa ja aina
rauhan syli on auki.


Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



289. Väli-interferenssi-info

Märisen pikku-ikkut joka päivä. Ainaki kerran päivässä ja siis oikeasti. Itku parantaa minun ittekhäitä lommoja, son ihanaa.

Moon ilonen omasta eämästä. Minun elämä on ollu jo kauan onnekasta, vaikkei puutu surua, ei onnettomia juttuja. On täytheistä, ei puutu mithään.

On ääntä, on hiljasuutta, on ihmisiä ja elläimiä. On kaikki, mitä mie tartten. Saan touhuta elämäni asioita.

Kaikki ellää minun läpi. Elän niinko vuenajat, tapahtumat, sanat ja tuulet ja tuiskut menis minun läpi. Eikö net menneeki minun läpi, son hyvin sanottu. Muttei jää minhuun, non muistoja. En takerru muistoihin.

Säätki kelpaa mulle ja nyt meni pakkanen pilale ja katoilta rysähtellee lumet alas. Pakkasukolle tuli muita hommia ja häipy omile teilheen ja jätti räntämummon tänne heiluhmaan luutansa kans.

Niin nyt mie muistanki, mie ussein toivottelen, mitä millonki. Muttako tarkemmin aattelen, emmie toivo mithään. Mulle annethaan se, mikä mulle kuuluu ja paljon enämpiki ja viishaamminko ossaisin ikinä itte pyytääkhään tai toivoa tai toivottaa. En siis pyyä, mie kiitän.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



290. Meisson seki aisti

Se, joka tunnistaa
vaphauen ja rauhan.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



291. Maailman muuttumisleikit

Eikä niissä leikeissä
pelata joko-tai-ajattelulla,
vaan sekä-että-ajattelulla,
mietimäkös sitä.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



292. Testamentin syrjästä

Ei meän vanhojen tartte
itte tehä itteä näkymättömäksi,
ei tartte siivota kaikkea
pois meän omasta elämästä,
ettois siistit jälet,
ko met itte lähemä täältä pois.

Minua ei kiinosta tutkia,
miten korjaisin jälkeni,
ettei jälkheeni jäis mithän,
että katoaisin jäljettömhiin,
ko oon kuollu.

Enkä mie välitä mithään
merkkejä ittestä jättää,
jää, mitä jää
ja siivokhoon net,
jokka sen kattoo asiaksheen.

Eikä minun läpit oota perintöjä,
niilon omat elämänleikkinsä,
enkä miekhään haaveile,
että multa jäis niile jotaki.

Oon tässä Oskarin kans
pari päivää höpissy,
ko sillon loma,
niin se sano,
sie oot ämmi,
reipas vanha nainen, jee.

Niin mie haluanki olla,
oiken tavalinen tättähäärä
köpöttelemässä Hertan kans
tuola kaun laitaa.

Nojoo, en kehtaa nyt
testamenthiini tätä
enämpää syventyä,
ehkä tässä tuli
joku jutun syrjä,
josta voima jatkaa.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



293. Ämmi-graffitti

Ei kiinosta uutiset,
ei terfeysneuvvolat,
ei ravintosuositukset;
rakastan kaikkea ja kaikkia
ja nautin ite-aattelusta,
sometuksista,
ja omasta kuplasta.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



294. Äitile terfeisiä

Mielenterfeys tarttee
ymmärryksen lissäämistä,
muttei se onnistu, jos
elävistä vanhemmista
ei saa puhuakko net ellää
eikä kuohleistako non kuolu,
sano Ruben Stiller.

Äiti,
minun lausheet kantakhoon
ja sanat riittäkhöön,
tässä ja nyt,
hallaus.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



295. Elämän käsikirjan 3. luku

Aatelkaa omintakheisen
monipuolisesti VÄÄRIN
ja tuntekaa itte
ittessänne
omat tuntheenne.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



296. Hokstokhaus

Onnellinen se päivä,
ko hoksaama;
vertailu on helvetti
ja rakhaus paratiisi.


Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



297. Taide kuuluu kaikille

Sitä ei määritä
kaavat eikä tekniikat,
ei teoriat,
ei kilpailut
eikä tutkinnot.

Taitheellinen
ote ja asenne
on ja luo taidetta,
niinko kulkijain jalat
jättää jälet hiekhaan.

Taide on luonnollista
ja son mahollista
kaikile kaikkialla,
sitä saa kaikki
kokea ja tehä
ja se kuuluu kaikille.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



298. Anna kasvurauha

Ei toista piä herätellä,
nykymaailma on tietoa täynä,
hän ei vain kestä enämpää.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



299. Elä rikhauessa

Käytä kaikkea,
mitä sullon,
älä pihtaa,
älä tuhlaa
äläkä turhia kerräile,
anna avaran ikkuisuuen
valasta ja rakastaa
sinua ja rakkaitasti
ja elä siinä.

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



300. Son hyä näin

Elän tuulen helmoissa,
haistan ja maistan,
ja tunnen hiljasuuen
ja vaikenemisen eron.

- Hilkka Laronia

Kirjotan kirjaa Älä nujerru https://www.laronia.com/



____________________



301. Kirjan aihioitten muotoutumista

Kirjhaan on tulossa ehkä 300 lukua ja täälä alaosassa viimiset luvut on ussein kesken ja näkkyy mitä sattuu räpellyksiä, joista kehkeytyy jotaki, kohan kerkiää ja jos niikseen tullee.

Siis teen näitä sivuja html merkeilä, mulleioo mithän valmista ploki-alustaa ja siksi, jos alaosassa jotaki epämäärästä, son ajatusaihioita ja puuttuvia ja keskeneräsiä merkkejä.

Rakhain terhffeisin Hilkka




Sivujen alkuun tästä


Loppusanat

MAHTAVAA sain Älä nujerru -kirjan valhmiiks täällä!

Puoli toista vuotta tässä meni ja onse aika huikeaako mie tehin tämän, sain tehtyä, 300 lukua tai juttua tai runoa tai kitteytystä asien ja ylisen porteilta ja jos mistä.

Ideana oli vaivattomuus, hyvä meininki, vappaa hahmottelu ja innottelu ja sillain se eteni ja onnistu.

Ensin kyselin ympärhiinsä, alanko ja teenkö, kaikkea sitä, aivanko ennois tieny, että sitä voi höpöttää, mitä ikinä itte haluaa, voi kokkeilla, onneksi kokkeilin.

Loppukiri oli vielä aivan mahtava, vaikka itte sanonki ja tet kestittäkö postasin peräjälkheenkö mikäki paviaani, kiitos teile ja somekavereille!

Asettelen ja kirjotan loppusanat vielä, mutta mahtavaa ja totta puhuen pääsen muihin hommiin, tämän on nyt aika sulkeutua ja jää sinne sivuille.

- hilkkapien 21.1.24 ja huh huh!

Ps. 1. Liitin nuot maalaukset julkasuihin ja se vei nyt lopussa aikaako halusin rauhassa tehä nekki ja net jää sinne Taidelaronia sivulle täällä! ja tietenki ihan maahlauksina. Ooooh olipa ihana hommako keksinki tai siis muutamat keksi pyytää, teile varsinki kiitos ja jättisyänmerkit!

Ps. 2. Tupetukset on kesken, seuraama tilannetta.




Sivujen alkuun tästä


SISÄLLYSLUETTELO 201-300

201. Justse punanen lanka
202. Himphampun tekijä täälä höpisee
203. Hilkka hilpeän aamujulistus
204. Tämä runo vielä jälelä on
205. Mikä täälä kilahtellee
206. Hyä uni
207. Hei kaikki
208. Hoppu kotia
209. Hei haloo
210. Se jokin meilä on

211. Ei mithän ihanampaa
212. Ilman kumpaakhaan
213. Ko alat väsyä, lakkaa tehtailemasta auktoriteetteja
214. Olhan ittenäisiä
215. Tontut ja hengget tanssii ja pussaa
216. Sananvoimaa
217. Kasvokkain toellisuuen kans
218. Avvoin valtakirja ittele
219. Kiitos
220. Hyvä kolminaisuus

221. Ikikultanen hetki
222. Elämässä
223. Kehityskaari
224. Älä aliarvioi ykspuoliseksi ohjelmoitua
225. Joka päivä ja joka ikinen yö
226. Synnyinoikeus
227. Tarkastaja
228. Itku
229. Kiihreellinen oivallus
230. Elämän leikki

231. Kysymysten tuolla puolen
232. Ohutnahkainen tyttö
233. Määrätietonen ihminen
234. Viiminen kortti
235. Suoruus
236. Rakhauesta sanoihin
237. Iloset veijarit
238. Ihmisläpile suotu
239. Eikä hinnasta tinggitä
240. Rauha

241. Väärän ohjelmoinnin merkit
242. Latteat sanat muuttuu toeksi
243. Hankala tyyppi
244. Äläpä
245. Elämän palkka
246. Uus maailma on jo täälä
247. Uuen maailman ihminen
248. Törmäys
249. Ajatusten tekijöitä
250. Elämä onkuin onki valintaa


251. Reilun pelin voima
252. Esivalta arestissa röskytä rös
253. Uhrilamphaat
254. Hengitä sisko
255. Herättelen ja arvostelen
256. Pyyhin pöytää
257. Arjen siuhnaus
258. Oma oikea
259. Mitä miolinkhaan hakemassa
260. Raukat nälishään

261. Olhan ittenäisiä
262. Eihän täälä pärjääkkö rakastamalla
263. Tanssia ilman puita ja hellaa
264. Joulutoivotus
265. Mahollisuuksien vuosi kakstuhatta kakskymmentäneljä
266. Kronologisesti pätevöityny puhhuu nyt alusta lophuun
267. Vanhan naisen toive
268. Kato vain niin näet
269. Rakhaus syämmessä
270. Käsikirjotus

271. Iltahämmennystä
272. Huitojan viesti
273. Itku ja nauru
274. Rauha on jo täälä, osa 1
275. Rauha on jo täälä, osa 2
276. Rauha on jo täälä, osa 3
277. Kaikki kesken
278. Kynnyksen yli
279. Kiitos ja ylistys
280. Takkuuvarmasti

281. Mahtikysely
282. Vaihtoehto
283. Kova luotto
284. Meitä kuuhlaan
285. Näkemiseste
286. Luppaus pimeästä
287. Ilmiselvää
288. Rauhan syli on aina auki
289. Väli-interferenssi-info

290. Meisson seki aisti
291. Maailman muuttumisleikit
292. Testamentin syrjästä
293. Ämmi-graffitti
294. Äitile terfeisiä
295. Elämän käsikirjan 3. luku
296. Hokstokhaus
297. Taide kuuluu kaikille
298. Anna kasvurauha
299. Elä rikhauessa
300. Son hyä näin




Sivujen alkuun tästä