Kirjan luvut 201 - 300
Täällä jatkuu kirjan kirjotus luvusta 201 lähtien, tervetuloa rakhaat ystävät!
Luvut 1 - 100
täällä
ja sitte luvut 101 - 200
täällä
ja luvut 201 - 300
täällä.
Aika ajoin luen äähneen valhmiit luvut videolle, linkit löytyy luettujen kohtien perästä.
Otsikkoluettelo 100:n luvun välein kunkin sivun lopussa.
201. Justse punanen lanka
Ehämmie tiä tilantheita
enkä toellisuuksia,
en ainakhaan,
enkä varsinkhaan etukätheen,
elämä yllättää,
mutta mullon joku
näkymätön punanen lanka,
jota en tarkemmin tiä,
mutta tunnistan sen,
tiän, mitä tehä millonki.
Vaistoan, onko se lanka
lähellä, se oma lanka,
se johattaa minua
ja varsinki jos mulla
rulettaa mukavasti,
tiän, ettoon oikeala tielä
ja jatkan höpöttelyä,
etheenpäin köpöttelyä,
puuhastelen ja hypistelen
sitä salhaista lankaa.
Josse minun lanka hukkuu,
pysähyn ja kuulostelen
ja kohta taas näen sen
ja taas menhään.
Muksaa iltaa t. hilkkapien 1.10.22 klo 19:48
Sivujen alkuun tästä
202. Himphampun tekijä täälä höpisee
Kirjotan kirjaa,
välilä itkettää,
usseimiten naurattaa
ja aina saan energiaa.
Sie sanot,
onko tuo ees harrastus,
hahhahhahhaa,
naurama yhessä
ja mie osaltani
jatkan höpinääni
ihmiskunnan yhtenä osana
niinko tuo syksynlehti
tekkee osansa
kose lentelee
pitkin nurmikoita
ja lopulta maatuu.
Sivujen alkuun tästä
203. Hilkka hilpeän aamujulistus
Ohase seki jotakiko ei tartte puolustaa eikä pittää niitä meän ihmisten kehittelemiä korttitaloja pystössä, se on toelaki jotaki.
Minun ei tartte todistaa siskojen eikä veljien puolesta eikä rinnala.
En tunnusta mithän virallista vakkaumusta enkä uskoa, en valtiotakhaan eikä multa kukhan semmosia kysykhään, eipä sillä.
Eilinen on eilistä, tänhän uus aamu ja valittavana monta valintaa, mutta johatus näyttää, elämä kertoo sitte, mitä elämä tuo ja pyytää ja sitä sitte kuuntehleen herkälä korvala ja sitte vaan höpöttelheen.
Tämä onnea on, joo, mie sanon, tämä onnea on.
Katon ja ihmettelenko maailman systeemit ryskää ja ihmiskunta ja maailma uuistuu.
Sori vaan, oon rouvva hulda huoleton, täälä skriivailee rouva hilkka hilpeä, toimiva ja ihan ittevarmasti onnellinen pösilö.
Siis ohammulla usko ja mulla on luottamus, kaikheus hoitaa homman ja hyvin meile käy ja tapahtuu, jee ja jes.
Ja mikähän julistus tämäki muka taasson, aamujulistus teile rakhaat some-kaverit ja tämei oo pakkopullaa niinko ei mikhän somessa, mahtavaa, ihan mahtavaa.
Kiittävin kannustavin kunnioittavin ja rakastavin terfeisin hilkkapien, ystävänne samasta ihmeellisestä kauhniista kaikheuesta.
Sivujen alkuun tästä
204. Tämä runo vielä jälelä on
Se koijju kasuaa vieläki sielä,
pöytä kantaa kattaukset,
kirjahylly kirjat
ja tuo rippiristi
kertoo sinusta
ja vaikkei äänesti ennää kaijju,
mie muistan sinua aina,
kiitos kiitos kiitos.
- hilkkapien
Sivujen alkuun tästä
205. Mikä täälä kilahtellee
Ja taas ja taas,
nonyhän mä vasta hokasin,
ääni tullee just siittäkö
pääsin tähän konheele
ja pikkuideat alko
tipahella peräjälkheen
ideoitten aarrearkhuun.
Net meni kylpöhmään
ja kypsyhmään sinne
ja saa jäähäkki sinne,
ei oo hoppua.
Net saa rauhassa kasvaa
ja vahvistua sielä
muheviks ja mahtaviks,
ihaniks ideoiks.
Tai sitte net haihtuu
maailman tuuhliin.
Raakihleet tahtoo ussein
olla kulmikhaita,
kovia, kuivia, teräviä,
tärkeileviä, kärkeileviä,
ilkeitä, jopa myrkyllisiä,
hahhahhaa,
joten heips vaan rakhaat
maailman ihmiset,
täälolhan
ja iloittaan elämästä,
hyä päivä päivä tulossa!
- hilkkapien 3.11.22 klo 9:02
Sivujen alkuun tästä
206. Hyä uni
Mioon joen ihminen.
Mulle kelpaa paremmin
tuo Laanaoja
ja sen heijjastukset,
ko laaja meren selkä.
Sekihän tullee mulle
sieltäko olin pikkuläppi.
Uiton vene putputti joela,
läpit kurpo veessä,
pyykkipata höyrys rannassa
ja net ihmeeliset tuoksut.
Ja miepä muistelen tähän
sitä jonku tietäjän lausumaa:
Kotosin Väylän varresta,
niinko ihminen
hyästä unesta.
- hilkkapien
Sivujen alkuun tästä
207. Hei kaikki
Hei rakhaat sielut tällä ja tuola puolen ajan, rakastava kunnioitukseni teile kaikile!
Äiti, sinua mie muistinko teetin valokuvia ja aattelin, ettei mithän järkeä. Sieki tehit ja vaikket ois voinu ekkä saanu tehä, sie tehit vain.
Isä, sinua muistanko puhuttaan halloweenistä, sie uhkasitko istutit aitapenssaita, että jossemmä hoijja sitä aitaa, sittekko soot kuollu, niin tuut kummittelheen. Eipä oo näkyny kummitus-issää eikä kyllä aitapensas-aitaakhaan, myit koko talon aikoihnaan. Ihan mahtavaako myit ja tehit, niinko itte halusit, se tuntuu minusta niin parhhaalta.
Niin ja mahtavaa -sannaa ruukasit isä sanoa mulle ja näytit peukkua, jos tykkäsit jostaki minun touhusta, erityiskiitos siittä ja sitä mie käytän vieläki, kuvittelen sinut kannustaan minua, jee.
Helenasisko, sinua muistanko pähkäilen tämän harmaan pitkän tukan kans. Sulla oli musta tukka, jota sain harjata, voi son yks ihanimmistä muistoista. Soot ollu minun syämmessä jo kohta 60 vuotta ja täälä mie vaan jatkan höpöttelyä.
Pirkko sinua, parasta ystävää, niinko nimittelimä toisia, sinua muistanko jotaki tapahtuu tai Lapin reissuila. Ajoima pyörilä, keitimä juustokeittoa, maalattiin liiteriä ja perathiin kaloja. Solit ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuinko tulin Ouhluun 33v sitte. Kiitos.
Helmimummo, sulle sanon, kuka keksi sen matonkutheitten leikkaamisen, soli sinun loppuelämän intohimo, vaikka tyttäret piilotti sulta saksekki joskus. Pöykönmummo, sulle kerron, että mullaki on peikonlehti.
Nytton vainajain päivä, pyhäin päivä ja äskön sytytin kynttilän ja nyt mie sammutan sen. On syksy ja talvi tulossa ja kaikki hyvin.
- hilkkapien 5.11.22 klo 9:05
Sivujen alkuun tästä
208. Hoppu kotia
Helsinki on kaunis
ja niin on Ouluki
eikä maailmassole mikhän
sitä, miltä nyt näyttää
eikä miten meile sanothaan.
Ihmiskunta on
just nyt menossa
täyttäpäätä
neulansilmän läpi.
Ihmetelhäänkös porukalla
meän ja maailman
uuistumista.
Piethän paita puhthaana
ja mieli kirkhaana,
otama huiveista kiini
ja toisista kans.
Rauhaa ja rakhautta
ja sielunvoimia
rakhaat namuskaiset,
vasta jälkheemppäin
met ymmärrämä,
soli vain koti-ikävää.
- hilkkapien 7.11.22 klo 6:01
Sivujen alkuun tästä
209. Hei haloo
Tunnelin päässä näkkyy valo.
Sei ole mihinkhään sammunu.
Älä usko semmosta,
son pelottelua.
Älä kuuntele viestejä,
jokka tuo pahhaaoloa,
sei auta eikä edistä
yhthään mithään.
Valon näkeminen on valinta.
Sivujen alkuun tästä
210. Se jokin meilä on
Meisson se,
mikä ilmottaa,
se, joka tietää,
tämä on oiken,
tuo on totta,
se on hyä asia.
Sen voi sammuttaa
ja sen voi hiljentää.
Sitä voi harjottaa
ja sillain vahvistaa.
Kuule, se jokin meilon.
Sivujen alkuun tästä
211. Ei mithän ihanampaa
Ko ihminen,
joka ottaa oman paikan.
Tekkee sen,
mitä tehä pittää,
tajuaa, mikon tilanne
ja homman nimi
ja rakastaa ja luottaa.
Sivujen alkuun tästä
212. Ilman kumpaakhaan
Jos sullon hyyää,
sullon pahhaaki.
Jos teet hyyää,
teet pahhaaki.
Jossoot hyä, soot pahaki.
Hyvässä viihtyy paha.
Hyvän ja pahan
lantisson kaks puolta,
kumpi ja kampi.
Josseijjois kumpaakhaan,
ei hyyää eikä pahhaa,
sitähän henggittäs syvhään,
nauras ja laulas täysilä
aamusta ilthaan
ja kaikki leviäis
niinko jokisten evhäät.
Kaikki joustas äärettömhiin.
Siinä sitois pihala
ja huntteerais
niinko se havukkalainen.
Ilman hyyää ja pahhaa
moraali ja omatunto
kouliintus ja alkas
ymmärttään elämää
ja antas pluvan
mettittyä ja tonkia
niinko villisian.
Ilman kumpaakhaan
olo kävis keveäksi,
nousisima korkheuksiin,
näkisimä laajasti ja kauas,
opisima lenthään
niinko lokki-joonatanit
- ja avaruuet alkas puhua.
Sivujen alkuun tästä
213. Ko alat väsyä, lakkaa tehtailemasta auktoriteetteja
Älä usko mihinkhään yhtheen asiaan, lausseesseen tai ihmisseen, vaikka soisit sie itte tai sois sinun oma ajatus.
Yks auktoriteetillinen sana voi jo syyllistää, pelotella tai sekottaa pään ja saa tekheen hulluja.
Älä usko pikku-muuttujia, niihin sekoaa ja uppoaa.
Älä sekota tätä virhheitten tekemisseen, virheitä saa ja pittää tehä. Koko ajan.
Kattele ja kuuntele kaikkea, mikä tuottaa energiaa, iloa ja vaphaata virtaavuutta, mutta älä liittouvvu minkhän kans.
Älä ole mithän vasthaan äläkä minkhän puolesta. Älä väittele, puolustele, älä taistele äläkä väännä, anna asioitten olla. Älä parantele maailmaa.
Ei meän tartte olla minkhän puolesta eikä mithän vasthaaan, ei tietää oikeaa eikä väärää, riittääkö ellää kysymysten kans, elämä näyttää ja kertoo aikahnaan.
Jako pää kirkastuu, alkaa paita puhistua ja sielu vahvistua ja sie itte niitten mukana.
Hahhahhaa mitä mie paasaan, rauha kanssanne, hajjaantukkaa, leikkikää ja laulakaa vaphaasti, kaikki hyvin.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
214. Olhan ittenäisiä
Olhaan ittenäisii,
piethään ittestä kii,
piethään toisista nii,
kovasti ja lujasti.
Olhan ittellisiä.
Tietosia ittestä.
Itteohjautuvia.
Vahvaminäsiä ja itteppäisiä.
Niinko Antti Rokka.
Ei kumarreta hierarkioita,
ei auktoriteettejä.
Olhan mitä olhan.
Ja tehhään kaikhemme.
Annama kaikkemme.
Olhan hyviä.
Ei tartte kiillottaa kilpeä.
Ei kumistella onttoja ihmissuhteita.
Ei teeskennellä,
ei mielistellä,
ei nöyristellä.
Puhuthaan suohraan.
Ei uuvuta,
ei upota tekemissiin.
Sanoma - ei.
Suojaama ittemmä.
Emmä anna kiusaajien
jatkaa onnetonta touhuansa.
Emmä anna pelotella itteä.
Emmä pelottele ittekhään itteä.
Sanoma, ei.
Ei se nuin ole.
Ei piä paikkaansa.
Ja mie sanon, memmole mithän
Naton vaivaisukkoja
emmäkä Eurostoliiton uhriakkoja,
memmä niitä tartte.
Mooma ittenäisiä suomalaisia.
Omana ittenä omala paikala.
Vahvasti ittessä,
vaikka mitä tapahtus,
vaikka kuinka pelottas.
Olhan ittemmä ja heikkojen puolta.
Selkä suorassa,
pää pystyssä,
syän auki
ja vieläki net mettät kasuaa
ja joet virtaa
korkean taihfaan alla.
Ilosin, rakastavin ja ittellisin
terfeisin Hilkka Laronia
Oulussa 6.12.2022
Sivujen alkuun tästä
Sivujen alkuun tästä
215. Tontut ja hengget tanssii ja pussailee
Mulle käy syähmeenko aattelenko ihmiset pettyy ja kärsii, on vihasia ja katkeria, kuinka heissä se pieni lapsi itkee.
Eijjole minun käessä se, mitä maailmassa tapahtuu, ei tieto eikä valta ole mulla eikä monellakhaan meilä tavalisilla, mutta kuinka monet meistä surree ja hättäilee.
Mie joskus minun maailmassa lipsahin maailhmaan, jossa tuntheet niinko siirty erihleen, en koe ennää olevani valvollinen enkä vashuussa semmosesta, mikä ei oikeasti ole minun käessä ja minun tuntheet saa tulla ja mennä.
Ja vaikka mulle käy syähmeen, en jää siihen säähliin, sääli ei sovi mulle, son vallankäyttöä toisen ihmisen pään yläpuolella. Jokhaisella on oma elämänsä ja oikeus siihen niinko yks ystävä äskön sano mulle.
Joku niinko Afganistanin sota oli aikoihnaan tehä minut hulluksi, pelkäsin ja kärsin, ennää en anna mielen sykkyröijjä sotien kans, en harhmaan tallouen enkä julkisen terfeyenhuollon enkä sähkö-politiikan kans.
En kannata Natoa enkä Eurostoliittoa ja äänestän Valta Kuuluu Kansalle tai Vapauden Liittoa, jos äänestykseen menhään.
Digitaalinen henkilötunnus soppii minun maailhmaan, uskon hyvhään.
Kärsivä lähimmäinen saa sympatian multa, mutten jää surehmaan, sei ainakhaan minun kohala rakenna mithän eikä ainakhaan rakhautta. Eikössitä sanota, arvaa oma tilasti, anna arvo toiselekki.
Tontut ja maailman hengget tuo meile ajatuksia ja innostuksia, leikkii meän kans, pussaa poskele ja tahtoo tanssiin, itte sitä pittää aatella, miten itte tekkee ja miten suhtautuu.
Elämä tanssii meän syämmen läpi ja keikka on lyhyt, en anna hallitusten enkä maailman tallouen viä minun elämisen voimia.
Vai eikait sitä tarttis julkikirjottaa, mutta mie kirjotin nyt, kirjottaminen auttaa minun hoksaihleen ja kasvattaa minun ilovoimia.
Kiitos elämä tähänastisesta, uutta, mitäse onkhaan, se saa tulle, olen valmis, joka päivä ja joka hetki oon valmmis.
- Hilkka Laronia, Oulussa, omassa työhuohneess 10.12.22 klo 10:14
Sivujen alkuun tästä
216. Sananvoimaa
Jovainson, joo kyllä son
ihan merkillistä
sanojen kans,
ko käyn läpi
omia ja äitin runoja.
Joka ikinen sana on
yks maailma
ja palan toistaki.
Ja sanojen väli,
siinon aina
ainaki yks kylä.
Siinä sitä päivästä toisheen
maailmojen äärellä
pähkäilee ja mutisee,
ja vaikkei ookhaan mikhän
tarkka ihminen
eikä kirjailijaa kait
ikinä nähnykhään.
Sanat on toela mahtavaa tavaraa.
- hilkkapien 2.3.23 klo 18:06
Sivujen alkuun tästä
217. Jää jälki
Elän kaiken läpi
kaikki ellää minun läpi
ja ainako ossuu,
jää jälki
ja Juice-poika sanos tähän:
paljon ois tytössä
penkomista.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
218. Äitiporina
Sitä mie vain, äiti, toivon,
että mie seison itteni rinnalla
enkä kethään vasthaan.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
219. Äitiporina
Laulun sanoin,
helppo tie eijjoo hyvä tie.
Hyvä sittekko
surua ja tuskaa on riittäny,
kaikesta oonko tarpheeks kiittäny.
- Hilkka Laronia
Älä piä muita jumaliako
tottuuentunto,
suhteellisuuentaju
ja liikkuva ajattelu.
- Hilkka Laronia
Elämälle kiitos omista voimista.
t. hilkkapien
Hyvä
Jossie katot,
son hyä niin,
niin son hyvä niin
Jaksa vielä vähän
Met valitama ja vaikerrama,
itkemä ja kaikerrama,
pilkkaama, kiroama ja haukuma.
Ilman ratkasun poikastakhaan.
Ooma uhreja ja orjia,
kyykytettyjä,
riepoteltu holhokeiksi,
sensuurit jyrräämiä,
määräyksien kusettamia,
nurkhaan ruletettuja,
niinko laiminlyötyjä kotielläimiä.
Monila kylmä ja nälkä.
Käytämä hyvistelyn, pahistelun,
vihastelun ja säälimisen valtaa,
vaajima toisilta,
komennelhaan toisia.
Mutta ihmiset, jaksama vielä vähän,
meilon oikeus omhaan elähmään,
saama aatella omia ajatuksia
ja puhua ja tehä totta
ihka omista unelmista,
maailma uuistuu,
syntyy uutta, kato niin näet
ja löyvvät, eiksvaan.
Sivujen alkuun tästä
Elämisnäky
Kaikki on näkösällä,
kaikki on hyvin,
kaikki on niinkö näen ja koen
ja kaikki sen kaiken ulkopuolela,
alla, takana, ympärillä, eessä,
siinä kaikessa yhessä,
kaikki kaiken läpi,
yhessä kaikheuen kans.
Nykyihmisen viishaus
Ohhoh ihmistä köpöstä,
minkä teit,
pesi potut pusseihin,
kuori maijjot purkkeihin,
tapoit veet pulloihin;
rikhaat syö ja juo,
köyhiä janottaa
ja ruokajonot kasvaa.
- Hilkka Laronia
Mielipie-estoja
Meilon mielipitheet ymmästämisen eessä.
Hauskaa päivää!
Elämä on kaaosta ja sekotusta,
piä omista voimista kiini
ja nauti!
Läpin oikeus
Läppien
synnyinoikeus
on rakastaa kaikkia.
- Hilkka Laronia
Tarkastaja
Tarkistan vain,
etten oo sitonu
piikkilankaa
oman syämmen
ympärille.
- Hilkka Laronia
Pelastus
Itkulla
pelastaa paljon.
Silmät on luotu
vuottaan
ylimääräset pois.
- Hilkka Laronia
Älyn käyttöohje
voiko nyt
heti älyäisin,
etten vasta
lopuks hoksais,
että raahasin
läpi elämän
tyhjänpäiväsiä
kysymyksiä.
- Hilkka Laronia
Käsikirjotus
Ahneus meni mukkelis makkelis,
lensi kupperiskapperis,
hajos ja katos
ja Jumala anto
lehmän ja läntin maata,
sano, rakastakkaa
ja niin kävi.
Soli päätetty jo
sillonko tähtiä tehthiin.
- Hilkka Laronia
Elämä on leikki
Ei sole poka
ko leikkiä
tämä pikkukeikka
ikkusuuesta.
Sivujen alkuun tästä
Sivujen alkuun tästä
Pää ja syän
Maailma myllää ja myllertää,
tsemppiä kaverit,
piämä pään kylmänä
ja syämmen lämpinä
eikä ämmin höpinöissä
uutta nähtävvää
eikä kyllä muuta tarvitakkaan,
hajjaantukkaa!
Sivujen alkuun tästä
Sivujen alkuun tästä
Elämän vastaus
Elämä vastaa
paremmin
ko ossaama
itte kysyäkhään.
Sivujen alkuun tästä
Sivujen alkuun tästä
oon herkkä torjunnalle,
hylkäämiselle
kysseenalastamisella
ja ulkopuolele jättämiselle
ja siksiki oon ehoton
sananvaphauen kannattaja.
Eikä tätä piä sekottaa
kiusaamisseen
eikä toisten haukkumisseen,
net ei oo sananvappautta
eikä sen käyttämistä.
Saimpa sanoa,
sain sanoa
ja son mulle niin ihanaa,
jee ja jos ihminen
kirjottaa kirjaa
julkisesti netissä,
son kyllä heikoila jäilä
liikkumista,
tässä saa olla
ohuen nahkansa kans
ripasilla.
Sivujen alkuun tästä
Määrätietonen ihminen
Sillon hallussa
määrät ja mitat,
mutta sei näe merkkejä,
ei kuulekko elämä sannoo,
vink vink, täälä, kato tänne.
Sivujen alkuun tästä
Suoruus
Son lääke
ja son terapiaa,
mitä net nyt sitte on,
en tiä,
mutta kuulostaa
minusta oikealta.
Muttei päin naamaa
paiskattuna,
toista määrittelevänä,
Sivujen alkuun tästä
tasa-arvo on aivan hullu sana, jossoot tasa-arvonen, sie annat kaikelle saman arvon. Sanat on niin vaikeita, ettei pitäs puhua mithän.
Mutta mie puhun kuitenki ja kirjotan kuitenki, mie ihan rakastan sanoja ja kaiken maailman aivotteluja.
Sivujen alkuun tästä
iloset veijarit
Sivujen alkuun tästä
lahjoja ja keskusteluja, jokka tyhjäs koko minun pajatson
Sivujen alkuun tästä
Oppirahat maksethaan
etheempäin kasvethaan
ja jos elämätön elämä
velkoo minua illoin
sano mulle silloin
ommaa elämää ei piä
ikinä kieltää
sitä pittää sietää
lahjaks mieltää
laukkoa vasthaan
vallottaa rakastamalla
sylhiin nostaa
lujasti pussata
sen kans matkata
ostaa semmosenhaan
ja täyshinta maksaa.
Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Loihe vanhat väinämöiset
lausumahan
taatot isäinikuiset
laulamahan
kuulkaa unteloiset urohot
tulkaa koltiaiset kotia
memmä tartte ennnää sotia
meilon rauhan ranta
ja läpit piirtää kartan
Sivujen alkuun tästä
- Hilkka Laronia
seestyykösse taivas
kirkastuukos mieli
maailman kärsimyksissä
Sivujen alkuun tästä
Rakhauen nälkä korventaa mielessä,
hellyyen kipheys kirvelee nahassa,
polttaa mahassa ja kärjistyy kielessä,
laajentaa vihan renkhaita.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Harvat meistä syntyy
hyvin istuhviin nahkoihin,
niin monet meiston hankalia,
ei mahu omhiin nahkoihin,
jokhaisella oma kohtalo,
ei siittä piä kethän syyttää.
Sivujen alkuun tästä
Antakaapa minun olla ja ellää,
lupia kyselemättä,
annappa, Hilkka, ittesti olla,
niinko tuo takapihan kuusi,
sei tyhmiä kysele eikä tyhjiä sykkyröi,
ittetuntosesti se kasvaa ja ellää,
kuohleenaki ojentaa oksat ylöspäin.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Elämä on tietön taipale
kulkupelinä kärsivällisyys
matkalippuna luottamus
ohjenuorana kauhneus
lepopaikkana tottuus
pakkona hengitys
hintana sielun singutus
lahjana tajunnan laajennus
palkkana luomakunthaan kuluminen.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Mitäsmet rikkihnäiset ja särkyhneet.
Emmähämmet jaksa emmäkä kerkiä,
emmä ehi emmäkä tohi.
Emmämet voi emmäkä saata.
Ko meän häätyy ja pittää
ja nuttu virttyy ja vauhti kiihtyy
ja kiven katveehsseen mytty hyytyy.
Enkeli tullee ja kokoaa repahleet
pittää sylissä, silittää, pussaa, pessee,
paikkaa ja pannee raasut nukhuun
ja sannoo, soot rakas.
Eikä aamu vaaji mithän,
eikä seuraavakhan aamu ehota mithän,
tullee ilta ja vieläki uusia aamuja
ja yhtenä yönä yks rääpäle muistaa,
on aina halunu laulaa,
alkaa authaan toisia repahleita
ja laulaa.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Eppäs tiiä, minkä löysin.
Löysin pienen vellinkisen.
Eppäs tiiä, mitä sattu.
Yhtenä iltana kaupasta tulon jälkheen.
Ennen pyykkikonheen tyhjäystä.
Kiiheessä kiireesti itteni sekopääksi
sumuttanheena ja eksyttänheenä
törmäsin päistikkaa itheeni.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
ajatus on ensimmäine teko
ja sen voi tehä
järkevä ja seko
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Pakko vaikkei taho
Pakko pakottaa
Pakko vääntää ja puurtaa
Pakko mennä
ja joka ikisen pakon eessä
vaphaus valita.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
kuisus sein nohan kysyä itteltä,
ennenkö totena torila toitotan,
oonko varma, mistä tiän
hölttäsen mennä harhapolkua,
kompastun omhaan viisastelhuun
sekhaannun helphoon solhmuun
sorrun halppaan höntitykseen
ja aina tottuus ihan lähelä
kaikkien näkösällä.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
Mitäs met uhrit ja lamphaat,
teeeskentelyn ja tärkeilyn nimissä
laukoma ittemmä hengiltä
oma elämä elämättä
litissä omien jalkojen alla.
- Hilkka Laronia
Joo, son semmonen rätinki,
että mooma kaikki keskeneräsiä,
keskenkasvusia, kasvu kesken,
epäonnisia ja epävarmoja,
valhmiit on hauassa;
hengitä sisko, hengitä,
mie luotan sinhuun.
- Hilkka Laronia
Teeskentelen ja jäykistelen.
Kiellän, piilotan ja sumutan.
Voitan itteni.
Närästää suuhun asti.
Hilkka Laronia
joihin voin nojata, joita vasten levätä,
sillonko tullee se pahin
sillon on pakot tarpheen
rutiinit pittää liikheelä
maailma ei pysähtyny
vain minun maailma särky
- Hilkka Laronia
Kippis ja kulhaus
rakhaat minun omat
olot ja tuntheet,
kiitosko ohjaatta minua,
kiitosko näytättä valoa
minun oikehaan,
saan jättää nämät nyt tähän.
- Hilkka Laronia
Sitä saa, mitä tillaa
ja anovalle annethaan,
turha äiteile kaunaa kantaa,
loputtomasti loukhaantua,
sillon ei vain ymmärrä,
mitä tuli tilattua,
mitä anottua,
mitä tulit itte hakheen.
- Hilkka Laronia
Rakhauen nälkä korventaa mielessä,
hellyyen kipheys kirvelee nahassa,
polttaa mahassa ja kärjistyy kielessä,
laajentaa vihan renkhaita.
- Hilkka Laronia
Tässä iässä maailma on täynnä
puututtavia asioita,
pittää vaikuttaa,
häätyy tehä ja tietää,
parantaa maailmaa,
toivompa tosiaan herrääväni.
- Hilkka Laronia
Sivujen alkuun tästä
____________________
501. Kirjan aihioitten muotoutumista
Kirjhaan on tulossa ehkä 500 lukua ja täälä alaosassa viimiset luvut on ussein kesken ja näkkyy mitä sattuu räpellyksiä, joista kehkeytyy jotaki, kohan kerkiää ja jos niikseen tullee.
Siis teen näitä sivuja html merkeilä, mulleioo mithän valmista ploki-alustaa ja siksi, jos alaosassa jotaki epämäärästä, son ajatusaihioita ja puuttuvia ja keskeneräsiä merkkejä.
Rakhain terhffeisin Hilkka
Sivujen alkuun tästä