Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen Älä nujerru


Timantit liikkeellä

Kirjan luvut 201 - 300

Täällä jatkuu kirjan kirjotus luvusta 201 lähtien, tervetuloa rakhaat ystävät!

Luvut 1 - 100 täällä
ja sitte luvut 101 - 200 täällä
ja luvut 201 - 300 täällä.

Aika ajoin luen äähneen valhmiit luvut videolle, linkit löytyy luettujen kohtien perästä.

Otsikkoluettelo 100:n luvun välein kunkin sivun lopussa.


201. Justse punanen lanka

Ehämmie tiä tilantheita
enkä toellisuuksia,
en ainakhaan,
enkä varsinkhaan etukätheen,
elämä yllättää,
mutta mullon joku
näkymätön punanen lanka,
jota en tarkemmin tiä,
mutta tunnistan sen,
tiän, mitä tehä millonki.

Vaistoan, onko se lanka lähellä, se oma lanka,
se johattaa minua
ja varsinki jos mulla
rulettaa mukavasti,
tiän, ettoon oikeala tielä
ja jatkan höpöttelyä,
etheenpäin köpöttelyä,
puuhastelen ja hypistelen
sitä salhaista lankaa.

Josse minun lanka hukkuu,
pysähyn ja kuulostelen
ja kohta taas näen sen
ja taas menhään.

Muksaa iltaa t. hilkkapien 1.10.22 klo 19:48


Sivujen alkuun tästä


202. Himphampun tekijä täälä höpisee

Kirjotan kirjaa,
välilä itkettää,
usseimiten naurattaa
ja aina saan energiaa.

Sie sanot,
onko tuo ees harrastus,
hahhahhahhaa,
naurama yhessä
ja mie osaltani
jatkan höpinääni
ihmiskunnan yhtenä osana
niinko tuo syksynlehti
tekkee osansa
kose lentelee
pitkin nurmikoita
ja lopulta maatuu.


Sivujen alkuun tästä


203. Hilkka hilpeän aamujulistus

Ohase seki jotakiko ei tartte puolustaa eikä pittää niitä meän ihmisten kehittelemiä korttitaloja pystössä, se on toelaki jotaki.

Minun ei tartte todistaa siskojen eikä veljien puolesta eikä rinnala. En tunnusta mithän virallista vakkaumusta enkä uskoa, en valtiotakhaan eikä multa kukhan semmosia kysykhään, eipä sillä.

Eilinen on eilistä, tänhän uus aamu ja valittavana monta valintaa, mutta johatus näyttää, elämä kertoo sitte, mitä elämä tuo ja pyytää ja sitä sitte kuuntehleen herkälä korvala ja sitte vaan höpöttelheen. Tämä onnea on, joo, mie sanon, tämä onnea on.

Katon ja ihmettelenko maailman systeemit ryskää ja ihmiskunta ja maailma uuistuu.

Sori vaan, oon rouvva hulda huoleton, täälä skriivailee rouva hilkka hilpeä, toimiva ja ihan ittevarmasti onnellinen pösilö.

Siis ohammulla usko ja mulla on luottamus, kaikheus hoitaa homman ja hyvin meile käy ja tapahtuu, jee ja jes.

Ja mikähän julistus tämäki muka taasson, aamujulistus teile rakhaat some-kaverit ja tämei oo pakkopullaa niinko ei mikhän somessa, mahtavaa, ihan mahtavaa.

Kiittävin kannustavin kunnioittavin ja rakastavin terfeisin hilkkapien, ystävänne samasta ihmeellisestä kauhniista kaikheuesta.


Sivujen alkuun tästä


204. Tämä runo vielä jälelä on

Se koijju kasuaa vieläki sielä,
pöytä kantaa kattaukset,
kirjahylly kirjat
ja tuo rippiristi
kertoo sinusta
ja vaikkei äänesti ennää kaijju,
mie muistan sinua aina,
kiitos kiitos kiitos.

- hilkkapien


Sivujen alkuun tästä


205. Mikä täälä kilahtellee

Ja taas ja taas,
nonyhän mä vasta hokasin,
ääni tullee just siittäkö
pääsin tähän konheele
ja pikkuideat alko
tipahella peräjälkheen
ideoitten aarrearkhuun.

Net meni kylpöhmään
ja kypsyhmään sinne
ja saa jäähäkki sinne,
ei oo hoppua.
Net saa rauhassa kasvaa
ja vahvistua sielä
muheviks ja mahtaviks,
ihaniks ideoiks.
Tai sitte net haihtuu
maailman tuuhliin.

Raakihleet tahtoo ussein
olla kulmikhaita,
kovia, kuivia, teräviä,
tärkeileviä, kärkeileviä,
ilkeitä, jopa myrkyllisiä,
hahhahhaa,
joten heips vaan rakhaat
maailman ihmiset,
täälolhan
ja iloittaan elämästä,
hyä päivä päivä tulossa!

- hilkkapien 3.11.22 klo 9:02


Sivujen alkuun tästä


206. Hyä uni

Mioon joen ihminen.
Mulle kelpaa paremmin
tuo Laanaoja
ja sen heijjastukset,
ko laaja meren selkä.

Sekihän tullee mulle
sieltäko olin pikkuläppi.
Uiton vene putputti joela,
läpit kurpo veessä,
pyykkipata höyrys rannassa
ja net ihmeeliset tuoksut.

Ja miepä muistelen tähän
sitä jonku tietäjän lausumaa:
Kotosin Väylän varresta,
niinko ihminen
hyästä unesta.

- hilkkapien


Sivujen alkuun tästä


207. Hei kaikki

Hei rakhaat sielut tällä ja tuola puolen ajan, rakastava kunnioitukseni teile kaikile!

Äiti, sinua mie muistinko teetin valokuvia ja aattelin, ettei mithän järkeä. Sieki tehit ja vaikket ois voinu ekkä saanu tehä, sie tehit vain.

Isä, sinua muistanko puhuttaan halloweenistä, sie uhkasitko istutit aitapenssaita, että jossemmä hoijja sitä aitaa, sittekko soot kuollu, niin tuut kummittelheen. Eipä oo näkyny kummitus-issää eikä kyllä aitapensas-aitaakhaan, myit koko talon aikoihnaan. Ihan mahtavaako myit ja tehit, niinko itte halusit, se tuntuu minusta niin parhhaalta.

Niin ja mahtavaa -sannaa ruukasit isä sanoa mulle ja näytit peukkua, jos tykkäsit jostaki minun touhusta, erityiskiitos siittä ja sitä mie käytän vieläki, kuvittelen sinut kannustaan minua, jee.

Helenasisko, sinua muistanko pähkäilen tämän harmaan pitkän tukan kans. Sulla oli musta tukka, jota sain harjata, voi son yks ihanimmistä muistoista. Soot ollu minun syämmessä jo kohta 60 vuotta ja täälä mie vaan jatkan höpöttelyä.

Pirkko sinua, parasta ystävää, niinko nimittelimä toisia, sinua muistanko jotaki tapahtuu tai Lapin reissuila. Ajoima pyörilä, keitimä juustokeittoa, maalattiin liiteriä ja perathiin kaloja. Solit ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuinko tulin Ouhluun 33v sitte. Kiitos.

Helmimummo, sulle sanon, kuka keksi sen matonkutheitten leikkaamisen, soli sinun loppuelämän intohimo, vaikka tyttäret piilotti sulta saksekki joskus. Pöykönmummo, sulle kerron, että mullaki on peikonlehti.

Nytton vainajain päivä, pyhäin päivä ja äskön sytytin kynttilän ja nyt mie sammutan sen. On syksy ja talvi tulossa ja kaikki hyvin.

- hilkkapien 5.11.22 klo 9:05


Sivujen alkuun tästä


208. Hoppu kotia

Helsinki on kaunis
ja niin on Ouluki
eikä maailmassole mikhän
sitä, miltä nyt näyttää
eikä miten meile sanothaan.

Ihmiskunta on
just nyt menossa
täyttäpäätä
neulansilmän läpi.

Ihmetelhäänkös porukalla
meän ja maailman
uuistumista.
Piethän paita puhthaana
ja mieli kirkhaana,
otama huiveista kiini
ja toisista kans.

Rauhaa ja rakhautta
ja sielunvoimia
rakhaat namuskaiset,
vasta jälkheemppäin
met ymmärrämä,
soli vain koti-ikävää.

- hilkkapien 7.11.22 klo 6:01


Sivujen alkuun tästä


209. Hei haloo

Tunnelin päässä näkkyy valo.
Sei ole mihinkhään sammunu.
Älä usko semmosta,
son pelottelua.

Älä kuuntele viestejä,
jokka tuo pahhaaoloa,
sei auta eikä edistä
yhthään mithään.

Valon näkeminen on valinta.


Sivujen alkuun tästä


210. Se jokin meilä on

Meisson se,
mikä ilmottaa,
se, joka tietää,
tämä on oiken,
tuo on totta,
se on hyä asia.

Sen voi sammuttaa
ja sen voi hiljentää.
Sitä voi harjottaa
ja sillain vahvistaa.

Kuule, se jokin meilon.


Sivujen alkuun tästä


211. Ei mithän ihanampaa

Ko ihminen,
joka ottaa oman paikan.

Tekkee sen,
mitä tehä pittää,
tajuaa, mikon tilanne
ja homman nimi
ja rakastaa ja luottaa.


Sivujen alkuun tästä


212. Ilman kumpaakhaan

Jos sullon hyyää,
sullon pahhaaki.
Jos teet hyyää,
teet pahhaaki.
Jossoot hyä, soot pahaki.
Hyvässä viihtyy paha.
Hyvän ja pahan
lantisson kaks puolta,
kumpi ja kampi.

Josseijjois kumpaakhaan,
ei hyyää eikä pahhaa,
sitähän henggittäs syvhään,
nauras ja laulas täysilä
aamusta ilthaan
ja kaikki leviäis
niinko jokisten evhäät.
Kaikki joustas äärettömhiin.
Siinä sitois pihala
ja huntteerais
niinko se havukkalainen.

Ilman hyyää ja pahhaa
moraali ja omatunto
kouliintus ja alkas
ymmärttään elämää
ja antas pluvan
mettittyä ja tonkia
niinko villisian.

Ilman kumpaakhaan
olo kävis keveäksi,
nousisima korkheuksiin,
näkisimä laajasti ja kauas,
opisima lenthään
niinko lokki-joonatanit
- ja avaruuet alkas puhua.


Sivujen alkuun tästä


213. Älä tehtaile auktoriteetteja

Älä usko mihinkhään yhtheen asiaan, lausseesseen tai ihmisseen, vaikka soisit sie itte tai sois sinun oma ajatus.

Yks auktoriteetillinen sana voi jo syyllistää, pelotella tai sekottaa pään ja saa tekheen hulluja.

Älä usko pikku-muuttujia, niihin sekoaa ja uppoaa.

Älä sekota tätä virhheitten tekemisseen, virheitä saa ja pittää tehä. Koko ajan.

Kattele ja kuuntele kaikkea, mikä tuottaa energiaa, iloa ja vaphaata virtaavuutta, mutta älä liittouvvu minkhän kans.

Älä ole mithän vasthaan äläkä minkhän puolesta. Älä väittele, puolustele, älä taistele äläkä väännä, anna asioitten olla. Älä parantele maailmaa.

Ei meän tartte olla minkhän puolesta eikä mithän vasthaaan, ei tietää oikeaa eikä väärää, riittääkö ellää kysymysten kans, elämä näyttää ja kertoo aikahnaan.

Jako pää kirkastuu, alkaa paita puhistua ja sielu vahvistua ja sie itte niitten mukana.

Hahhahhaa mitä mie paasaan, rauha kanssanne, hajjaantukkaa, leikkikää ja laulakaa vaphaasti, kaikki hyvin.

- Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


Vaatimusten reppu

Vaatimiset kuristaa, nielee, painaa, loukkaa, rasittaa ja väsyttää, puottaa omalta polulta. Non aivanko iso lasti rupisia rapuja repussa, jokkei pysy mishään, net kerkiää ja karkaa sinne ja tänne joka suunthaan. Siinä sitei tiä, hättäiliskö perässä vai heilusko eessä, laukkosko eestaas hulluna hikipäässä etheensattuvia teräviä, painavia, epämääräsiä rapuja kokhoon sinne omhaan vaatimusten rephuun. Mitähän tapahtus, jos laskis repun maahan, heivais helt och hollet koko asian ja käsitheen tietoisuuesta, antas mennä ja tapahtua, kaiken ja koko käsitheen, antas häipyä ja antas elämän itteshään kuttua ja kertoa, ja sehän kertoo vaatimatta ja selittelemättä, elämä aina kertoo, mitä millonki.


Sivujen alkuun tästä


Elämä on leikki, solekko leikkiä tämä pikkukeikka ikkusuuesta.


Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä


Maailma myllää ja myllertää, tsemppiä kaverit, piämä pään kylmänä ja syämmen lämpinä. Ei ämmin höpinöistä taaskhan mithän uutta nähtävvää, hajjaantukkaa ja nähhään taas ens kerrala, rakastavin hallauksin hilkkapien


Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä


Elämä vastaa paremminko ossaama itte kysyäkhään 🤷‍♀️ Haa ja hyvyöt raksut


Sivujen alkuun tästä


Emmie muista miltä täheltä oon tullu

Ei tarvita leimoja eikä luokitteluja. Vielä vähempi diagnooseja, jossei oo lääkäri tekemässä jotaki juttua. Ei tartte omala eikä muitten kohala samastua johonki määritelhmään, ko harva muistaa, miltä täheltä on tänne maailhmaan tullu. Soli tässä, älä ylleistä äläkä leimaa äläkä ainakhaan samaistu määritelhmiin ittestä tai toisista. vap


Sivujen alkuun tästä


oon herkkä torjunnalle, hylkäämiselle kysseenalastamisella ja ulkopuolele jättämiselle ja siksiki oon ehoton sananvaphauen kannattaja. Eikä tätä piä sekottaa kiusaamisseen eikä toisten haukkumisseen, net ei oo sananvappautta eikä sen käyttämistä. Saimpa sanoa, sain sanoa ja son mulle niin ihanaa, jee ja jos ihminen kirjottaa kirjaa julkisesti netissä, son kyllä heikoila jäilä liikkumista, tässä saa olla ohuen nahkansa kans ripasilla.


Sivujen alkuun tästä





Määrätietonen ihminen

Sillon hallussa määrät ja mitat, mutta sei näe merkkejä, ei kuulekko elämä vinkkaa, täälä, kato tänne.


Sivujen alkuun tästä


Suoruus

Son lääke ja son terapiaa, mitä net nyt sitte on, en tiä, mutta kuulostaa minusta oikealta.


Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä


iloset veijarit


Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä








Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä








Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä


____________________



501. Kirjan aihioitten muotoutumista

Kirjhaan on tulossa ehkä 500 lukua ja täälä alaosassa viimiset luvut on ussein kesken ja näkkyy mitä sattuu räpellyksiä, joista kehkeytyy jotaki, kohan kerkiää ja jos niikseen tullee.

Siis teen näitä sivuja html merkeilä, mulleioo mithän valmista ploki-alustaa ja siksi, jos alaosassa jotaki epämäärästä, son ajatusaihioita ja puuttuvia ja keskeneräsiä merkkejä.

Rakhain terhffeisin Hilkka




Sivujen alkuun tästä