Timantit liikkeellä
Etusivu Valmennan Runoilen Suren Rakastan Olen Älä nujerru


Timantit liikkeellä

Kirjan luvut 201 - 300

Täällä jatkuu kirjan kirjotus luvusta 201 lähtien, tervetuloa rakhaat ystävät!

Luvut 1 - 100 täällä
ja sitte luvut 101 - 200 täällä
ja luvut 201 - 300 täällä.

Aika ajoin luen äähneen valhmiit luvut videolle, linkit löytyy luettujen kohtien perästä.

Otsikkoluettelo 100:n luvun välein kunkin sivun lopussa.


201. Justse punanen lanka

Ehämmie tiä tilantheita
enkä toellisuuksia,
en ainakhaan,
enkä varsinkhaan etukätheen,
elämä yllättää,
mutta mullon joku
näkymätön punanen lanka,
jota en tarkemmin tiä,
mutta tunnistan sen,
tiän, mitä tehä millonki.

Vaistoan, onko se lanka lähellä, se oma lanka,
se johattaa minua
ja varsinki jos mulla
rulettaa mukavasti,
tiän, ettoon oikeala tielä
ja jatkan höpöttelyä,
etheenpäin köpöttelyä,
puuhastelen ja hypistelen
sitä salhaista lankaa.

Josse minun lanka hukkuu,
pysähyn ja kuulostelen
ja kohta taas näen sen
ja taas menhään.

Muksaa iltaa t. hilkkapien 1.10.22 klo 19:48


Sivujen alkuun tästä


202. Himphampun tekijä täälä höpisee

Kirjotan kirjaa,
välilä itkettää,
usseimiten naurattaa
ja aina saan energiaa.

Sie sanot,
onko tuo ees harrastus,
hahhahhahhaa,
naurama yhessä
ja mie osaltani
jatkan höpinääni
ihmiskunnan yhtenä osana
niinko tuo syksynlehti
tekkee osansa
kose lentelee
pitkin nurmikoita
ja lopulta maatuu.


Sivujen alkuun tästä


203. Hilkka hilpeän aamujulistus

Ohase seki jotakiko ei tartte puolustaa eikä pittää niitä meän ihmisten kehittelemiä korttitaloja pystössä, se on toelaki jotaki.

Minun ei tartte todistaa siskojen eikä veljien puolesta eikä rinnala. En tunnusta mithän virallista vakkaumusta enkä uskoa, en valtiotakhaan eikä multa kukhan semmosia kysykhään, eipä sillä.

Eilinen on eilistä, tänhän uus aamu ja valittavana monta valintaa, mutta johatus näyttää, elämä kertoo sitte, mitä elämä tuo ja pyytää ja sitä sitte kuuntehleen herkälä korvala ja sitte vaan höpöttelheen. Tämä onnea on, joo, mie sanon, tämä onnea on.

Katon ja ihmettelenko maailman systeemit ryskää ja ihmiskunta ja maailma uuistuu.

Sori vaan, oon rouvva hulda huoleton, täälä skriivailee rouva hilkka hilpeä, toimiva ja ihan ittevarmasti onnellinen pösilö.

Siis ohammulla usko ja mulla on luottamus, kaikheus hoitaa homman ja hyvin meile käy ja tapahtuu, jee ja jes.

Ja mikähän julistus tämäki muka taasson, aamujulistus teile rakhaat some-kaverit ja tämei oo pakkopullaa niinko ei mikhän somessa, mahtavaa, ihan mahtavaa.

Kiittävin kannustavin kunnioittavin ja rakastavin terfeisin hilkkapien, ystävänne samasta ihmeellisestä kauhniista kaikheuesta.


Sivujen alkuun tästä


204. Tämä runo vielä jälelä on

Se koijju kasuaa vieläki sielä,
pöytä kantaa kattaukset,
kirjahylly kirjat
ja tuo rippiristi
kertoo sinusta
ja vaikkei äänesti ennää kaijju,
mie muistan sinua aina,
kiitos kiitos kiitos.

- hilkkapien


Sivujen alkuun tästä


205. Mikä täälä kilahtellee

Ja taas ja taas,
nonyhän mä vasta hokasin,
ääni tullee just siittäkö
pääsin tähän konheele
ja pikkuideat alko
tipahella peräjälkheen
ideoitten aarrearkhuun.

Net meni kylpöhmään
ja kypsyhmään sinne
ja saa jäähäkki sinne,
ei oo hoppua.
Net saa rauhassa kasvaa
ja vahvistua sielä
muheviks ja mahtaviks,
ihaniks ideoiks.
Tai sitte net haihtuu
maailman tuuhliin.

Raakihleet tahtoo ussein
olla kulmikhaita,
kovia, kuivia, teräviä,
tärkeileviä, kärkeileviä,
ilkeitä, jopa myrkyllisiä,
hahhahhaa,
joten heips vaan rakhaat
maailman ihmiset,
täälolhan
ja iloittaan elämästä,
hyä päivä päivä tulossa!

- hilkkapien 3.11.22 klo 9:02


Sivujen alkuun tästä


206. Hyä uni

Mioon joen ihminen.
Mulle kelpaa paremmin
tuo Laanaoja
ja sen heijjastukset,
ko laaja meren selkä.

Sekihän tullee mulle
sieltäko olin pikkuläppi.
Uiton vene putputti joela,
läpit kurpo veessä,
pyykkipata höyrys rannassa
ja net ihmeeliset tuoksut.

Ja miepä muistelen tähän
sitä jonku tietäjän lausumaa:
Kotosin Väylän varresta,
niinko ihminen
hyästä unesta.

- hilkkapien


Sivujen alkuun tästä


207. Hei kaikki

Hei rakhaat sielut tällä ja tuola puolen ajan, rakastava kunnioitukseni teile kaikile!

Äiti, sinua mie muistinko teetin valokuvia ja aattelin, ettei mithän järkeä. Sieki tehit ja vaikket ois voinu ekkä saanu tehä, sie tehit vain.

Isä, sinua muistanko puhuttaan halloweenistä, sie uhkasitko istutit aitapenssaita, että jossemmä hoijja sitä aitaa, sittekko soot kuollu, niin tuut kummittelheen. Eipä oo näkyny kummitus-issää eikä kyllä aitapensas-aitaakhaan, myit koko talon aikoihnaan. Ihan mahtavaako myit ja tehit, niinko itte halusit, se tuntuu minusta niin parhhaalta.

Niin ja mahtavaa -sannaa ruukasit isä sanoa mulle ja näytit peukkua, jos tykkäsit jostaki minun touhusta, erityiskiitos siittä ja sitä mie käytän vieläki, kuvittelen sinut kannustaan minua, jee.

Helenasisko, sinua muistanko pähkäilen tämän harmaan pitkän tukan kans. Sulla oli musta tukka, jota sain harjata, voi son yks ihanimmistä muistoista. Soot ollu minun syämmessä jo kohta 60 vuotta ja täälä mie vaan jatkan höpöttelyä.

Pirkko sinua, parasta ystävää, niinko nimittelimä toisia, sinua muistanko jotaki tapahtuu tai Lapin reissuila. Ajoima pyörilä, keitimä juustokeittoa, maalattiin liiteriä ja perathiin kaloja. Solit ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuinko tulin Ouhluun 33v sitte. Kiitos.

Helmimummo, sulle sanon, kuka keksi sen matonkutheitten leikkaamisen, soli sinun loppuelämän intohimo, vaikka tyttäret piilotti sulta saksekki joskus. Pöykönmummo, sulle kerron, että mullaki on peikonlehti.

Nytton vainajain päivä, pyhäin päivä ja äskön sytytin kynttilän ja nyt mie sammutan sen. On syksy ja talvi tulossa ja kaikki hyvin.

- hilkkapien 5.11.22 klo 9:05


Sivujen alkuun tästä


208. Hoppu kotia

Helsinki on kaunis
ja niin on Ouluki
eikä maailmassole mikhän
sitä, miltä nyt näyttää
eikä miten meile sanothaan.

Ihmiskunta on
just nyt menossa
täyttäpäätä
neulansilmän läpi.

Ihmetelhäänkös porukalla
meän ja maailman
uuistumista.
Piethän paita puhthaana
ja mieli kirkhaana,
otama huiveista kiini
ja toisista kans.

Rauhaa ja rakhautta
ja sielunvoimia
rakhaat namuskaiset,
vasta jälkheemppäin
met ymmärrämä,
soli vain koti-ikävää.

- hilkkapien 7.11.22 klo 6:01


Sivujen alkuun tästä


209. Hei haloo

Tunnelin päässä näkkyy valo.
Sei ole mihinkhään sammunu.
Älä usko semmosta,
son pelottelua.

Älä kuuntele viestejä,
jokka tuo pahhaaoloa,
sei auta eikä edistä
yhthään mithään.

Valon näkeminen on valinta.


Sivujen alkuun tästä


210. Se jokin meilä on

Meisson se,
mikä ilmottaa,
se, joka tietää,
tämä on oiken,
tuo on totta,
se on hyä asia.

Sen voi sammuttaa
ja sen voi hiljentää.
Sitä voi harjottaa
ja sillain vahvistaa.

Kuule, se jokin meilon.


Sivujen alkuun tästä


211. Ei mithän ihanampaa

Ko ihminen,
joka ottaa oman paikan.

Tekkee sen,
mitä tehä pittää,
tajuaa, mikon tilanne
ja homman nimi
ja rakastaa ja luottaa.


Sivujen alkuun tästä


212. Ilman kumpaakhaan

Jos sullon hyyää,
sullon pahhaaki.
Jos teet hyyää,
teet pahhaaki.
Jossoot hyä, soot pahaki.
Hyvässä viihtyy paha.
Hyvän ja pahan
lantisson kaks puolta,
kumpi ja kampi.

Josseijjois kumpaakhaan,
ei hyyää eikä pahhaa,
sitähän henggittäs syvhään,
nauras ja laulas täysilä
aamusta ilthaan
ja kaikki leviäis
niinko jokisten evhäät.
Kaikki joustas äärettömhiin.
Siinä sitois pihala
ja huntteerais
niinko se havukkalainen.

Ilman hyyää ja pahhaa
moraali ja omatunto
kouliintus ja alkas
ymmärttään elämää
ja antas pluvan
mettittyä ja tonkia
niinko villisian.

Ilman kumpaakhaan
olo kävis keveäksi,
nousisima korkheuksiin,
näkisimä laajasti ja kauas,
opisima lenthään
niinko lokki-joonatanit
- ja avaruuet alkas puhua.


Sivujen alkuun tästä


213. Ko alat väsyä, lakkaa tehtailemasta auktoriteetteja

Älä usko mihinkhään yhtheen asiaan, lausseesseen tai ihmisseen, vaikka soisit sie itte tai sois sinun oma ajatus.

Yks auktoriteetillinen sana voi jo syyllistää, pelotella tai sekottaa pään ja saa tekheen hulluja.

Älä usko pikku-muuttujia, niihin sekoaa ja uppoaa.

Älä sekota tätä virhheitten tekemisseen, virheitä saa ja pittää tehä. Koko ajan.

Kattele ja kuuntele kaikkea, mikä tuottaa energiaa, iloa ja vaphaata virtaavuutta, mutta älä liittouvvu minkhän kans.

Älä ole mithän vasthaan äläkä minkhän puolesta. Älä väittele, puolustele, älä taistele äläkä väännä, anna asioitten olla. Älä parantele maailmaa.

Ei meän tartte olla minkhän puolesta eikä mithän vasthaaan, ei tietää oikeaa eikä väärää, riittääkö ellää kysymysten kans, elämä näyttää ja kertoo aikahnaan.

Jako pää kirkastuu, alkaa paita puhistua ja sielu vahvistua ja sie itte niitten mukana.

Hahhahhaa mitä mie paasaan, rauha kanssanne, hajjaantukkaa, leikkikää ja laulakaa vaphaasti, kaikki hyvin.

- Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


214. Olhan ittenäisiä

Olhaan ittenäisii,
piethään ittestä kii,
piethään toisista nii,
kovasti ja lujasti.

Olhan ittellisiä.
Tietosia ittestä.
Itteohjautuvia.
Vahvaminäsiä ja itteppäisiä.

Niinko Antti Rokka.
Ei kumarreta hierarkioita,
ei auktoriteettejä.
Olhan mitä olhan.
Ja tehhään kaikhemme.
Annama kaikkemme.

Olhan hyviä.
Ei tartte kiillottaa kilpeä.
Ei kumistella onttoja ihmissuhteita.
Ei teeskennellä,
ei mielistellä,
ei nöyristellä.
Puhuthaan suohraan.

Ei uuvuta,
ei upota tekemissiin.
Sanoma - ei.
Suojaama ittemmä.

Emmä anna kiusaajien
jatkaa onnetonta touhuansa.
Emmä anna pelotella itteä.
Emmä pelottele ittekhään itteä.

Sanoma, ei.
Ei se nuin ole.
Ei piä paikkaansa.

Ja mie sanon, memmole mithän
Naton vaivaisukkoja
emmäkä Eurostoliiton uhriakkoja,
memmä niitä tartte.

Mooma ittenäisiä suomalaisia.
Omana ittenä omala paikala.
Vahvasti ittessä,
vaikka mitä tapahtus,
vaikka kuinka pelottas.
Olhan ittemmä ja heikkojen puolta.

Selkä suorassa,
pää pystyssä,
syän auki
ja vieläki net mettät kasuaa
ja joet virtaa
korkean taihfaan alla.

Ilosin, rakastavin ja ittellisin
terfeisin Hilkka Laronia
Oulussa 6.12.2022


Sivujen alkuun tästä



Sivujen alkuun tästä


215. Tontut ja hengget tanssii ja pussailee

Mulle käy syähmeenko aattelenko ihmiset pettyy ja kärsii, on vihasia ja katkeria, kuinka heissä se pieni lapsi itkee.

Eijjole minun käessä se, mitä maailmassa tapahtuu, ei tieto eikä valta ole mulla eikä monellakhaan meilä tavalisilla, mutta kuinka monet meistä surree ja hättäilee.

Mie joskus minun maailmassa lipsahin maailhmaan, jossa tuntheet niinko siirty erihleen, en koe ennää olevani valvollinen enkä vashuussa semmosesta, mikä ei oikeasti ole minun käessä ja minun tuntheet saa tulla ja mennä.

Ja vaikka mulle käy syähmeen, en jää siihen säähliin, sääli ei sovi mulle, son vallankäyttöä toisen ihmisen pään yläpuolella. Jokhaisella on oma elämänsä ja oikeus siihen niinko yks ystävä äskön sano mulle.

Joku niinko Afganistanin sota oli aikoihnaan tehä minut hulluksi, pelkäsin ja kärsin, ennää en anna mielen sykkyröijjä sotien kans, en harhmaan tallouen enkä julkisen terfeyenhuollon enkä sähkö-politiikan kans.

En kannata Natoa enkä Eurostoliittoa ja äänestän Valta Kuuluu Kansalle tai Vapauden Liittoa, jos äänestykseen menhään.

Digitaalinen henkilötunnus soppii minun maailhmaan, uskon hyvhään.

Kärsivä lähimmäinen saa sympatian multa, mutten jää surehmaan, sei ainakhaan minun kohala rakenna mithän eikä ainakhaan rakhautta. Eikössitä sanota, arvaa oma tilasti, anna arvo toiselekki.

Tontut ja maailman hengget tuo meile ajatuksia ja innostuksia, leikkii meän kans, pussaa poskele ja tahtoo tanssiin, itte sitä pittää aatella, miten itte tekkee ja miten suhtautuu.

Elämä tanssii meän syämmen läpi ja keikka on lyhyt, en anna hallitusten enkä maailman tallouen viä minun elämisen voimia.

Vai eikait sitä tarttis julkikirjottaa, mutta mie kirjotin nyt, kirjottaminen auttaa minun hoksaihleen ja kasvattaa minun ilovoimia.

Kiitos elämä tähänastisesta, uutta, mitäse onkhaan, se saa tulle, olen valmis, joka päivä ja joka hetki oon valmmis.

- Hilkka Laronia, Oulussa, omassa työhuohneess 10.12.22 klo 10:14


Sivujen alkuun tästä


216. Sananvoimaa

216. Sananvoimaa

Jovainson, joo kyllä son
ihan merkillistä
sanojen kans,
ko käyn läpi
omia ja äitin runoja.

Joka ikinen sana on
yks maailma
ja palan toistaki.

Ja sanojen väli,
siinon aina
ainaki yks kylä.

Siinä sitä päivästä toisheen
maailmojen äärellä
pähkäilee ja mutisee,
ja vaikkei ookhaan mikhän
tarkka ihminen
eikä kirjailijaa kait
ikinä nähnykhään.

Sanat on toela mahtavaa tavaraa.

- hilkkapien 2.3.23 klo 18:06


Sivujen alkuun tästä


Elän kaiken läpi, kaikki ellää minun läpi, surut, kolhut, kivut, onnet, innostukset ja inspiraatiot ja kaikesta jää jälki. Juice sanos: paljon ois tytössä penkomista. - Hilkka Laroni Sitä mie vain, äiti, toivon, että mie seison itteni rinnalla enkä kethään vasthaan. - Hilkka Laronia Laulun sanoin, helppo tie eijjoo hyvä tie. Hyvä sittekko surua ja tuskaa on riittäny, kaikesta oonko tarpheeks kiittäny. - Hilkka Laronia Älä piä muita jumaliako tottuuentunto, suhteellisuuentaju ja liikkuva ajattelu. - Hilkka Laronia Elämälle kiitos omista voimista. t. hilkkapien

Jossie itte katot, että son hyä, niin son hyä

Met valitama ja vaikerrama,
itkemä ja kiroama,
pilkkaama ja haukuma
ilman ratkasun poikastakhaan.

Oomakos met uhreja ja orjia, onkos meät kyykytetty, riepoteltu holhokeiksi, sensuurit jyrää, määräykset rulettaa ja moomako nurkhaan ajettuja.
laiminlyötyjä kotielläimiä.
Monila kylmä ja nälkä.

Ittekki met tavikset käytämä
hyvistelyn, pahistelun,
vihastelun ja säälimisen valtaa, vaajima toisilta, komennelhaan toisia taviksia.

Mutta ihmiset, jaksama vielä vähän,
meilon oikeus omhaan elähmään, saama aatella omia ajatuksia ja puhua ja tehä totta ihka omista unelmista, maailma uuistuu, syntyy uutta, kato niin näet ja löyvvät, eiksvaan.
Ilosin ja rakhain terfeisin hilkkapien 16.12.22. klo 7:52


Sivujen alkuun tästä


Elämä on leikki, solekko leikkiä tämä pikkukeikka ikkusuuesta.


Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä


Maailma myllää ja myllertää, tsemppiä kaverit, piämä pään kylmänä ja syämmen lämpinä. Ei ämmin höpinöistä taaskhan mithän uutta nähtävvää, hajjaantukkaa ja nähhään taas ens kerrala, rakastavin hallauksin hilkkapien


Sivujen alkuun tästä





Sivujen alkuun tästä


Elämä vastaa paremminko ossaama itte kysyäkhään 🤷‍♀️ Haa ja hyvyöt raksut


Sivujen alkuun tästä


Emmie muista miltä täheltä oon tullu

Ei tarvita leimoja eikä luokitteluja. Vielä vähempi diagnooseja, jossei oo lääkäri tekemässä jotaki juttua. Ei tartte omala eikä muitten kohala samastua johonki määritelhmään, ko harva muistaa, miltä täheltä on tänne maailhmaan tullu. Soli tässä, älä ylleistä äläkä leimaa äläkä ainakhaan samaistu määritelhmiin ittestä tai toisista. vap


Sivujen alkuun tästä


oon herkkä torjunnalle, hylkäämiselle kysseenalastamisella ja ulkopuolele jättämiselle ja siksiki oon ehoton sananvaphauen kannattaja. Eikä tätä piä sekottaa kiusaamisseen eikä toisten haukkumisseen, net ei oo sananvappautta eikä sen käyttämistä. Saimpa sanoa, sain sanoa ja son mulle niin ihanaa, jee ja jos ihminen kirjottaa kirjaa julkisesti netissä, son kyllä heikoila jäilä liikkumista, tässä saa olla ohuen nahkansa kans ripasilla.


Sivujen alkuun tästä





Määrätietonen ihminen

Sillon hallussa määrät ja mitat, mutta sei näe merkkejä, ei kuulekko elämä vinkkaa, täälä, kato tänne.


Sivujen alkuun tästä


Suoruus

Son lääke ja son terapiaa, mitä net nyt sitte on, en tiä, mutta kuulostaa minusta oikealta.


Sivujen alkuun tästä


Rattosaa matkaa tähänki päihvää, siis mie tuossa aamulenkilä Hertale sanoin, että tasa-arvo on aivan hullu sana, jossoot tasa-arvonen, sie annat kaikelle saman arvon. Sanat on niin vaikeita, ettei pitäs puhua mithän. Mutta mie puhun kuitenki ja kirjotan kuitenki, mie ihan rakastan sanoja ja kaiken maailman aivotteluja, nojoo, lippi korkeale ja pus pus. - hilkkapien, jolla oli joku muuki jutska, mutta se karkas, pitäs oikeasti kirjottaa heti johonki muisthiinko juolahtaa jotaki miehleen..


Sivujen alkuun tästä


iloset veijarit


Sivujen alkuun tästä


lahjoja ja keskusteluja, jokka tyhjäs koko minun pajatson


Sivujen alkuun tästä


Oppirahat maksethaan etheempäin kasvethaan ja jos elämätön elämä velkoo minua illoin sano mulle silloin ommaa elämää ei piä ikinä kieltää sitä pittää sietää lahjaks mieltää laukkoa vasthaan vallottaa rakastamalla sylhiin nostaa lujasti pussata sen kans matkata ostaa semmosenhaan ja täyshinta maksaa. Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä





Loihe vanhat väinämöiset lausumahan taatot isäinikuiset laulamahan kuulkaa unteloiset urohot tulkaa koltiaiset kotia memmä tartte ennnää sotia meilon rauhan ranta ja läpit leikkii kartan


Sivujen alkuun tästä


- Hilkka Laronia seestyykösse taivas kirkastuukos mieli maailman kärsimyksissä


Sivujen alkuun tästä


Rakhauen nälkä korventaa mielessä, hellyyen kipheys kirvelee nahassa, polttaa mahassa ja kärjistyy kielessä, laajentaa vihan renkhaita. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


Harvat meistä syntyy hyvin istuhviin nahkoihin, niin monet meiston hankalia, ei mahu omhiin nahkoihin, jokhaisella oma kohtalo, ei siittä piä kethän syyttää.


Sivujen alkuun tästä


Antakaapa minun olla ja ellää, lupia kyselemättä, annappa, Hilkka, ittesti olla, niinko tuo takapihan kuusi, sei tyhmiä kysele eikä tyhjiä sykkyröi, ittetuntosesti se kasvaa ja ellää, kuohleenaki ojentaa oksat ylöspäin. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


Elämä on tietön taipale kulkupelinä kärsivällisyys matkalippuna luottamus ohjenuorana kauhneus lepopaikkana tottuus pakkona hengitys hintana sielun singutus lahjana tajunnan laajennus palkkana luomakunthaan kuluminen. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä





Mitäsmet rikkihnäiset ja särkyhneet. Emmähämmet jaksa emmäkä kerkiä, emmä ehi emmäkä tohi. Emmämet voi emmäkä saata. Ko meän häätyy ja pittää ja nuttu virttyy ja vauhti kiihtyy ja kiven katveehsseen mytty hyytyy. Enkeli tullee ja kokoaa repahleet pittää sylissä, silittää, pussaa, pessee, paikkaa ja pannee raasut nukhuun ja sannoo, soot rakas. Eikä aamu vaaji mithän, eikä seuraavakhan aamu ehota mithän, tullee ilta ja vieläki uusia aamuja ja yhtenä yönä yks rääpäle muistaa, on aina halunu laulaa, alkaa authaan toisia repahleita ja laulaa. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


Eppäs tiiä, minkä löysin. Löysin pienen vellinkisen. Eppäs tiiä, mitä sattu. Yhtenä iltana kaupasta tulon jälkheen. Ennen pyykkikonheen tyhjäystä. Kiiheessä kiireesti itteni sekopääksi sumuttanheena ja eksyttänheenä törmäsin päistikkaa itheeni. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


ajatus on ensimmäine teko ja sen voi tehä järkevä ja seko - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


Pakko vaikkei taho Pakko pakottaa Pakko vääntää ja puurtaa Pakko mennä ja joka ikisen pakon eessä vaphaus valita. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


kuisus sein nohan kysyä itteltä, ennenkö totena torila toitotan, oonko varma, mistä tiän hölttäsen mennä harhapolkua, kompastun omhaan viisastelhuun sekhaannun helphoon solhmuun sorrun halppaan höntitykseen ja aina tottuus ihan lähelä kaikkien näkösällä. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


Mitäs met uhrit ja lamphaat, teeeskentelyn ja tärkeilyn nimissä laukoma ittemmä hengiltä oma elämä elämättä litissä omien jalkojen alla. - Hilkka Laronia Joo, son semmonen rätinki, että mooma kaikki keskeneräsiä, keskenkasvusia, kasvu kesken, epäonnisia ja epävarmoja, valhmiit on hauassa; hengitä sisko, hengitä, mie luotan sinhuun. - Hilkka Laronia Teeskentelen ja jäykistelen. Kiellän, piilotan ja sumutan. Voitan itteni. Närästää suuhun asti. Hilkka Laronia joihin voin nojata, joita vasten levätä, sillonko tullee se pahin sillon on pakot tarpheen rutiinit pittää liikheelä maailma ei pysähtyny vain minun maailma särky - Hilkka Laronia Kippis ja kulhaus rakhaat minun omat olot ja tuntheet, kiitosko ohjaatta minua, kiitosko näytättä valoa minun oikehaan, saan jättää nämät nyt tähän. - Hilkka Laronia Sitä saa, mitä tillaa ja anovalle annethaan, turha äiteile kaunaa kantaa, loputtomasti loukhaantua, sillon ei vain ymmärrä, mitä tuli tilattua, mitä anottua, mitä tulit itte hakheen. - Hilkka Laronia Rakhauen nälkä korventaa mielessä, hellyyen kipheys kirvelee nahassa, polttaa mahassa ja kärjistyy kielessä, laajentaa vihan renkhaita. - Hilkka Laronia Tässä iässä maailma on täynnä puututtavia asioita, pittää vaikuttaa, häätyy tehä ja tietää, parantaa maailmaa, toivompa tosiaan herrääväni. - Hilkka Laronia


Sivujen alkuun tästä


____________________



501. Kirjan aihioitten muotoutumista

Kirjhaan on tulossa ehkä 500 lukua ja täälä alaosassa viimiset luvut on ussein kesken ja näkkyy mitä sattuu räpellyksiä, joista kehkeytyy jotaki, kohan kerkiää ja jos niikseen tullee.

Siis teen näitä sivuja html merkeilä, mulleioo mithän valmista ploki-alustaa ja siksi, jos alaosassa jotaki epämäärästä, son ajatusaihioita ja puuttuvia ja keskeneräsiä merkkejä.

Rakhain terhffeisin Hilkka




Sivujen alkuun tästä