Kirjan luvut 201 - 300
Täällä jatkuu kirjan kirjotus luvusta 201 lähtien, tervetuloa rakhaat ystävät!Luvut 1 - 100 täällä
ja sitte luvut 101 - 200 täällä
ja luvut 201 - 300 täällä.
Aika ajoin luen äähneen valhmiit luvut videolle, linkit löytyy luettujen kohtien perästä.
Otsikkoluettelo 100:n luvun välein kunkin sivun lopussa.
201. Justse punanen lanka
Ehämmie tiä tilantheitaenkä toellisuuksia,
en ainakhaan,
enkä varsinkhaan etukätheen,
elämä yllättää,
mutta mullon joku
näkymätön punanen lanka,
jota en tarkemmin tiä,
mutta tunnistan sen,
tiän, mitä tehä millonki.
Vaistoan, onko se lanka lähellä, se oma lanka,
se johattaa minua
ja varsinki jos mulla
rulettaa mukavasti,
tiän, ettoon oikeala tielä
ja jatkan höpöttelyä,
etheenpäin köpöttelyä,
puuhastelen ja hypistelen
sitä salhaista lankaa.
Josse minun lanka hukkuu,
pysähyn ja kuulostelen
ja kohta taas näen sen
ja taas menhään.
Muksaa iltaa t. hilkkapien 1.10.22 klo 19:48
202. Himphampun tekijä täälä höpisee
Kirjotan kirjaa,välilä itkettää,
usseimiten naurattaa
ja aina saan energiaa.
Sie sanot,
onko tuo ees harrastus,
hahhahhahhaa,
naurama yhessä
ja mie osaltani
jatkan höpinääni
ihmiskunnan yhtenä osana
niinko tuo syksynlehti
tekkee osansa
kose lentelee
pitkin nurmikoita
ja lopulta maatuu.
203. Hilkka hilpeän aamujulistus
Ohase seki jotakiko ei tartte puolustaa eikä pittää niitä meän ihmisten kehittelemiä korttitaloja pystössä, se on toelaki jotaki.Minun ei tartte todistaa siskojen eikä veljien puolesta eikä rinnala. En tunnusta mithän virallista vakkaumusta enkä uskoa, en valtiotakhaan eikä multa kukhan semmosia kysykhään, eipä sillä.
Eilinen on eilistä, tänhän uus aamu ja valittavana monta valintaa, mutta johatus näyttää, elämä kertoo sitte, mitä elämä tuo ja pyytää ja sitä sitte kuuntehleen herkälä korvala ja sitte vaan höpöttelheen. Tämä onnea on, joo, mie sanon, tämä onnea on.
Katon ja ihmettelenko maailman systeemit ryskää ja ihmiskunta ja maailma uuistuu.
Sori vaan, oon rouvva hulda huoleton, täälä skriivailee rouva hilkka hilpeä, toimiva ja ihan ittevarmasti onnellinen pösilö.
Siis ohammulla usko ja mulla on luottamus, kaikheus hoitaa homman ja hyvin meile käy ja tapahtuu, jee ja jes.
Ja mikähän julistus tämäki muka taasson, aamujulistus teile rakhaat some-kaverit ja tämei oo pakkopullaa niinko ei mikhän somessa, mahtavaa, ihan mahtavaa.
Kiittävin kannustavin kunnioittavin ja rakastavin terfeisin hilkkapien, ystävänne samasta ihmeellisestä kauhniista kaikheuesta.
204. Tämä runo vielä jälelä on
Se koijju kasuaa vieläki sielä,pöytä kantaa kattaukset,
kirjahylly kirjat
ja tuo rippiristi
kertoo sinusta
ja vaikkei äänesti ennää kaijju,
mie muistan sinua aina,
kiitos kiitos kiitos.
- hilkkapien
205. Mikä täälä kilahtellee
Ja taas ja taas,nonyhän mä vasta hokasin,
ääni tullee just siittäkö
pääsin tähän konheele
ja pikkuideat alko
tipahella peräjälkheen
ideoitten aarrearkhuun.
Net meni kylpöhmään
ja kypsyhmään sinne
ja saa jäähäkki sinne,
ei oo hoppua.
Net saa rauhassa kasvaa
ja vahvistua sielä
muheviks ja mahtaviks,
ihaniks ideoiks.
Tai sitte net haihtuu
maailman tuuhliin.
Raakihleet tahtoo ussein
olla kulmikhaita,
kovia, kuivia, teräviä,
tärkeileviä, kärkeileviä,
ilkeitä, jopa myrkyllisiä,
hahhahhaa,
joten heips vaan rakhaat
maailman ihmiset,
täälolhan
ja iloittaan elämästä,
hyä päivä päivä tulossa!
- hilkkapien 3.11.22 klo 9:02
206. Hyä uni
Mioon joen ihminen.Mulle kelpaa paremmin
tuo Laanaoja
ja sen heijjastukset,
ko laaja meren selkä.
Sekihän tullee mulle
sieltäko olin pikkuläppi.
Uiton vene putputti joela,
läpit kurpo veessä,
pyykkipata höyrys rannassa
ja net ihmeeliset tuoksut.
Ja miepä muistelen tähän
sitä jonku tietäjän lausumaa:
Kotosin Väylän varresta,
niinko ihminen
hyästä unesta.
- hilkkapien
207. Hei kaikki
Hei rakhaat sielut tällä ja tuola puolen ajan, rakastava kunnioitukseni teile kaikile!Äiti, sinua mie muistinko teetin valokuvia ja aattelin, ettei mithän järkeä. Sieki tehit ja vaikket ois voinu ekkä saanu tehä, sie tehit vain.
Isä, sinua muistanko puhuttaan halloweenistä, sie uhkasitko istutit aitapenssaita, että jossemmä hoijja sitä aitaa, sittekko soot kuollu, niin tuut kummittelheen. Eipä oo näkyny kummitus-issää eikä kyllä aitapensas-aitaakhaan, myit koko talon aikoihnaan. Ihan mahtavaako myit ja tehit, niinko itte halusit, se tuntuu minusta niin parhhaalta.
Niin ja mahtavaa -sannaa ruukasit isä sanoa mulle ja näytit peukkua, jos tykkäsit jostaki minun touhusta, erityiskiitos siittä ja sitä mie käytän vieläki, kuvittelen sinut kannustaan minua, jee.
Helenasisko, sinua muistanko pähkäilen tämän harmaan pitkän tukan kans. Sulla oli musta tukka, jota sain harjata, voi son yks ihanimmistä muistoista. Soot ollu minun syämmessä jo kohta 60 vuotta ja täälä mie vaan jatkan höpöttelyä.
Pirkko sinua, parasta ystävää, niinko nimittelimä toisia, sinua muistanko jotaki tapahtuu tai Lapin reissuila. Ajoima pyörilä, keitimä juustokeittoa, maalattiin liiteriä ja perathiin kaloja. Solit ensimmäisiä ihmisiä, joihin tutustuinko tulin Ouhluun 33v sitte. Kiitos.
Helmimummo, sulle sanon, kuka keksi sen matonkutheitten leikkaamisen, soli sinun loppuelämän intohimo, vaikka tyttäret piilotti sulta saksekki joskus. Pöykönmummo, sulle kerron, että mullaki on peikonlehti.
Nytton vainajain päivä, pyhäin päivä ja äskön sytytin kynttilän ja nyt mie sammutan sen. On syksy ja talvi tulossa ja kaikki hyvin.
- hilkkapien 5.11.22 klo 9:05
208. Hoppu kotia
Helsinki on kaunisja niin on Ouluki
eikä maailmassole mikhän
sitä, miltä nyt näyttää
eikä miten meile sanothaan.
Ihmiskunta on
just nyt menossa
täyttäpäätä
neulansilmän läpi.
Ihmetelhäänkös porukalla
meän ja maailman
uuistumista.
Piethän paita puhthaana
ja mieli kirkhaana,
otama huiveista kiini
ja toisista kans.
Rauhaa ja rakhautta
ja sielunvoimia
rakhaat namuskaiset,
vasta jälkheemppäin
met ymmärrämä,
soli vain koti-ikävää.
- hilkkapien 7.11.22 klo 6:01
209. Hei haloo
Tunnelin päässä näkkyy valo.Sei ole mihinkhään sammunu.
Älä usko semmosta,
son pelottelua.
Älä kuuntele viestejä,
jokka tuo pahhaaoloa,
sei auta eikä edistä
yhthään mithään.
Valon näkeminen on valinta.
210. Se jokin meilä on
Meisson se,mikä ilmottaa,
se, joka tietää,
tämä on oiken,
tuo on totta,
se on hyä asia.
Sen voi sammuttaa
ja sen voi hiljentää.
Sitä voi harjottaa
ja sillain vahvistaa.
Kuule, se jokin meilon.
211. Ei mithän ihanampaa
Ko ihminen,joka ottaa oman paikan.
Tekkee sen,
mitä tehä pittää,
tajuaa, mikon tilanne
ja homman nimi
ja rakastaa ja luottaa.
212. Ilman kumpaakhaan
Jos sullon hyyää,sullon pahhaaki.
Jos teet hyyää,
teet pahhaaki.
Jossoot hyä, soot pahaki.
Hyvässä viihtyy paha.
Hyvän ja pahan
lantisson kaks puolta,
kumpi ja kampi.
Josseijjois kumpaakhaan,
ei hyyää eikä pahhaa,
sitähän henggittäs syvhään,
nauras ja laulas täysilä
aamusta ilthaan
ja kaikki leviäis
niinko jokisten evhäät.
Kaikki joustas äärettömhiin.
Siinä sitois pihala
ja huntteerais
niinko se havukkalainen.
Ilman hyyää ja pahhaa
moraali ja omatunto
kouliintus ja alkas
ymmärttään elämää
ja antas pluvan
mettittyä ja tonkia
niinko villisian.
Ilman kumpaakhaan
olo kävis keveäksi,
nousisima korkheuksiin,
näkisimä laajasti ja kauas,
opisima lenthään
niinko lokki-joonatanit
- ja avaruuet alkas puhua.
213. Ko alat väsyä, lakkaa tehtailemasta auktoriteetteja
Älä usko mihinkhään yhtheen asiaan, lausseesseen tai ihmisseen, vaikka soisit sie itte tai sois sinun oma ajatus.Yks auktoriteetillinen sana voi jo syyllistää, pelotella tai sekottaa pään ja saa tekheen hulluja.
Älä usko pikku-muuttujia, niihin sekoaa ja uppoaa.
Älä sekota tätä virhheitten tekemisseen, virheitä saa ja pittää tehä. Koko ajan.
Kattele ja kuuntele kaikkea, mikä tuottaa energiaa, iloa ja vaphaata virtaavuutta, mutta älä liittouvvu minkhän kans.
Älä ole mithän vasthaan äläkä minkhän puolesta. Älä väittele, puolustele, älä taistele äläkä väännä, anna asioitten olla. Älä parantele maailmaa.
Ei meän tartte olla minkhän puolesta eikä mithän vasthaaan, ei tietää oikeaa eikä väärää, riittääkö ellää kysymysten kans, elämä näyttää ja kertoo aikahnaan.
Jako pää kirkastuu, alkaa paita puhistua ja sielu vahvistua ja sie itte niitten mukana.
Hahhahhaa mitä mie paasaan, rauha kanssanne, hajjaantukkaa, leikkikää ja laulakaa vaphaasti, kaikki hyvin.
- Hilkka Laronia
214. Olhan ittenäisiä
Olhaan ittenäisii,piethään ittestä kii,
piethään toisista nii,
kovasti ja lujasti.
Olhan ittellisiä.
Tietosia ittestä.
Itteohjautuvia.
Vahvaminäsiä ja itteppäisiä.
Niinko Antti Rokka.
Ei kumarreta hierarkioita,
ei auktoriteettejä.
Olhan mitä olhan.
Ja tehhään kaikhemme.
Annama kaikkemme.
Olhan hyviä.
Ei tartte kiillottaa kilpeä.
Ei kumistella onttoja ihmissuhteita.
Ei teeskennellä,
ei mielistellä,
ei nöyristellä.
Puhuthaan suohraan.
Ei uuvuta,
ei upota tekemissiin.
Sanoma - ei.
Suojaama ittemmä.
Emmä anna kiusaajien
jatkaa onnetonta touhuansa.
Emmä anna pelotella itteä.
Emmä pelottele ittekhään itteä.
Sanoma, ei.
Ei se nuin ole.
Ei piä paikkaansa.
Ja mie sanon, memmole mithän
Naton vaivaisukkoja
emmäkä Eurostoliiton uhriakkoja,
memmä niitä tartte.
Mooma ittenäisiä suomalaisia.
Omana ittenä omala paikala.
Vahvasti ittessä,
vaikka mitä tapahtus,
vaikka kuinka pelottas.
Olhan ittemmä ja heikkojen puolta.
Selkä suorassa,
pää pystyssä,
syän auki
ja vieläki net mettät kasuaa
ja joet virtaa
korkean taihfaan alla.
Ilosin, rakastavin ja ittellisin
terfeisin Hilkka Laronia
Oulussa 6.12.2022
215. Tontut ja hengget tanssii ja pussailee
Mulle käy syähmeenko aattelenko ihmiset pettyy ja kärsii, on vihasia ja katkeria, kuinka heissä se pieni lapsi itkee.Eijjole minun käessä se, mitä maailmassa tapahtuu, ei tieto eikä valta ole mulla eikä monellakhaan meilä tavalisilla, mutta kuinka monet meistä surree ja hättäilee.
Mie joskus minun maailmassa lipsahin maailhmaan, jossa tuntheet niinko siirty erihleen, en koe ennää olevani valvollinen enkä vashuussa semmosesta, mikä ei oikeasti ole minun käessä ja minun tuntheet saa tulla ja mennä.
Ja vaikka mulle käy syähmeen, en jää siihen säähliin, sääli ei sovi mulle, son vallankäyttöä toisen ihmisen pään yläpuolella. Jokhaisella on oma elämänsä ja oikeus siihen niinko yks ystävä äskön sano mulle.
Joku niinko Afganistanin sota oli aikoihnaan tehä minut hulluksi, pelkäsin ja kärsin, ennää en anna mielen sykkyröijjä sotien kans, en harhmaan tallouen enkä julkisen terfeyenhuollon enkä sähkö-politiikan kans.
En kannata Natoa enkä Eurostoliittoa ja äänestän Valta Kuuluu Kansalle tai Vapauden Liittoa, jos äänestykseen menhään.
Digitaalinen henkilötunnus soppii minun maailhmaan, uskon hyvhään.
Kärsivä lähimmäinen saa sympatian multa, mutten jää surehmaan, sei ainakhaan minun kohala rakenna mithän eikä ainakhaan rakhautta. Eikössitä sanota, arvaa oma tilasti, anna arvo toiselekki.
Tontut ja maailman hengget tuo meile ajatuksia ja innostuksia, leikkii meän kans, pussaa poskele ja tahtoo tanssiin, itte sitä pittää aatella, miten itte tekkee ja miten suhtautuu.
Elämä tanssii meän syämmen läpi ja keikka on lyhyt, en anna hallitusten enkä maailman tallouen viä minun elämisen voimia.
Vai eikait sitä tarttis julkikirjottaa, mutta mie kirjotin nyt, kirjottaminen auttaa minun hoksaihleen ja kasvattaa minun ilovoimia.
Kiitos elämä tähänastisesta, uutta, mitäse onkhaan, se saa tulle, olen valmis, joka päivä ja joka hetki oon valmmis.
- Hilkka Laronia, Oulussa, omassa työhuohneess 10.12.22 klo 10:14
216. Sananvoimaa
Jovainson, joo kyllä sonihan merkillistä
sanojen kans,
ko käyn läpi
omia ja äitin runoja.
Joka ikinen sana on
yks maailma
ja palan toistaki.
Ja sanojen väli,
siinon aina
ainaki yks kylä.
Siinä sitä päivästä toisheen
maailmojen äärellä
pähkäilee ja mutisee,
ja vaikkei ookhaan mikhän
tarkka ihminen
eikä kirjailijaa kait
ikinä nähnykhään.
Sanat on toela mahtavaa tavaraa.
- hilkkapien 2.3.23 klo 18:06
217. Kasvokkain toellisuuen kans
Elän kaiken läpija kaikki ellää minun läpi
ja kaikesta on jääny ja jää
minhuun jälki.
Juicen sanoin:
paljon ois tytössä
penkomista.
Mutta maailmat uuistuu,
tottuuet vaihtuu
ja Juice kuoli
enkä miekhän ennää ole
sitä, mitä eilen.
Annan olheitten olla,
uuen tulla ja sitte mennä,
määrittelemättä ja kritisoimatta.
Jatkan rohkeasti matkaa
vaphaasti omin askelin
ilman päämääriä ja viishauksia
yhessä kaikkien ja kaiken kans.
Luotan ihmiskunnan huomisheen
ja uskon kaikheuksien suohjaan
ikiaikasuuksien viitta hartioilla
kasvokkain toellisuuen kans,
joka muuttuu koko ajan.
218. Avvoin valtakirja ittele
Seison itteni rinnalla, piän itteä käestä ja elämä johattaa minua, tuli mitä tuli ja mie suostun kaikhiin elämän tanssipyyntöihin.Elämä vie ja mie tassaan sen kans, soljun tuntemattomien tapahtumien virrassa, myönnyn ja taivun loputtomasti muuttuhviin tottuukshiin ja tosiasioihin.
En tarraa tarinoihin, en ropottele rooleissa, en osallistu näytelmäesityksiin, en sovita itteäni ennalta sovittuihin vuoropuheluihin enkä sekota päätäni kritisoimalla, tuomittemalla, syyllistymällä tai selittelemällä.
Kuuntelen ommaa elämän laulua, havannoin maailman henkiä ja minun oma henki neuvvoo minua järkähtämättä ja varsinki elämän kovissa virtapaikoissa ja kivisissä karikoissa. Henki sannoo ja mie kuuntelen.
Levähän ajatuksettomassa ajattomuuessa ja hiljasessa yksinäisyyessä, vaikka maailma kuinka huutas ja melskais ympärillä.
Olen ilonen ja valpas, lempeän ittevarma ja äärettömän hyväksyvä itteä ja ohikulkijoita kohthaan.
En vaai itteltä enkä kelthän mithään, tehen mitä tehen, vapaehtosesti ja ymmärrän, kuinka mooma kaikki yhtä, täälä hyässä, kauhniissa ja oikeuenmukasessa maailmassa.
Mie kulen ommaa elämän tietä ja juon kaikki elämäni maljat, onnea rakas matkhaan!
- hilkkapien 17.9.23
219. Kiitos
Laulu sannoo,helppo tie eijjoo hyvä tie.
Hyvä sittekko
surua ja tuskaa on riittäny,
mutta oonksmie kaikesta
tarpheeks kiittäny,
siks mie kiitän nyt.
210. Hyvä kolminaisuus
Älä piä muita jumalia,ko tottuuentunto,
suhteellisuuentaju
ja liikkuva ajattelu.
Ikikultanen
Elämälle kiitosomista voimista,
sillainko non
ja itte oon,
niinko voikukka kukkimassa
asfaltin raossa,
ikikultasen hetken
valona vainen.
Elämisen kenttä
Kaikki on näkösällä,kaikki on hyvin,
kaikki on niinkö mie sen näen ja koen,
siinä, mihin tartun,
mihin osun,
yhessä kaikheuen kans
niinko mettäin puut
ja taihffain linnut,
laihlaan kukin.
Nykyihminen
Ohhoh ihmistä,pikkusta ja köpöstä,
minkäs tehit,
potut pusseihin pesit,
maijjot purkkeihin kuorit,
veet pulloihin tapoit.
Rikhaat syö ja juo,
köyhiä janottaa
ja ruokajonot kasvaa.
Mielipitheet tyhmentää
Meilon mielipitheetymmärtämisen sijasta,
esteenä viisastumisen eessä,
non uuistumisen este
ja niimpä meitä vaivaa
ymmärtämisen puute
aivanko puussa
eijjois tarpheeks oksia.
Joka päivä ja jokaikinen yö
Elämä on yhtä kaaosta,iloa ja kipua,
totta ja mielikuvitusta
ja niitten sekotusta
ja elämänlaki on;
kaikki tähet ja auringot
loistaa koko ajan
meän ympärillä,
niinko ihmisekki,
elävät ja kuohleet
samassa sekamelskassa
täälä ajattomassa
iäisyyessä ja kaikki on;
hyyää ja totta ja ihanaa.
Läpin oikeus
Läppiensynnyinoikeus
on rakastaa kaikkia.
Tarkastaja
Tarkistan vain,ettemmoo sitonu
piikkilankaa
oman syämmen ympärille.
Pelastus
Itkullapelastaa paljon.
Silmät vuottaa
ylimääräset pois.
Älyn käyttöohje
voiko nytheti älyäisin,
etten vasta
lopuks hoksais,
että raahasin
läpi elämän
tyhjänpäiväsiä
kysymyksiä.
Käsikirjotus
Ahneus meni nurin,kaatu omhaan mahottomuutheensa,
lensi mukkelis makkelis,
meni kupperis keikkaa,
hajos ja katos
ja sillon Jumala sanos ja anto
jokhaiselle
lehmän ja läntin maata
ja sano, rakastakkaa
- ja niin kävi,
soli päätetty
jo sillonko tähtiä tehthiin.
Elämän leikki
Elämä on leikkimistä vartenmeile annettu,
itte kellekki omaksi annettu,
saa leikkiä
niin paljonko jaksaa ja haluaa.
Ei sole poka mikhän,
leekailema menehmään
koko tämä pikkunen keikka
ikhusuuesta.
Hauskaa elämää vasthauksissa
Elämä vastaa paremmin,ko ikinä ossaama kysyäkhään.
Kato niitä vasthauksia.
Elä niissä.
Piä hauskaa ja nauti!
Ohutnahkanen tyttö
oon herkkä torjunnalle,hylkäämiselle,
kysseenalastamiselle
ja ulkopuolele jättämiselle
ja siksiki oon ehoton
sananvaphauen kannattaja.
Eikä tätä piä sekottaa
kiusaamisseen
eikä toisten haukkumisseen,
net ei oo sananvaphautta,
non taitamatonta käytöstä.
Saimpa sanoa,
sain sanoa
ja son niin ihanaa,
jee ja jos ihminen
kirjottaa kirjaa
julkisesti netissä,
son kyllä heikoila jäilä
haahuilua,
saa olla ripasilla
ohuen nahkansa kans.
Määrätietonen ihminen
Sillon hallussamäärät ja mitat,
muttei se näe merkkejä,
ei kuulekko elämä sannoo,
vink vink, täälä, kato tänne.
Suoruus
Son lääkeja son terapiaa,
kuulostaa oikealta.
Muttei päin naamaa
paiskattuna,
toista määrittelevänä.
Rakhauesta sanoihin
Vaikka sana, tasa-arvo on aivan hullu sana - jossoot tasa-arvonen, sie annat kaikelle saman arvon.Sanat on niin vaikeita, ettei pitäs puhua mithän.
Mutta mie puhun kuitenki ja kirjotan kuitenki, mie ihan rakastan sanoja ja kaiken maailman aivotteluja.
Iloset veijarit
Kulin parkkipaikan läpi,koiran kans.
Joku tuli vasthaan,
sanoin, tapani mukhaan, terve.
Se sano, moooi, iloset veijarit.
Siinä tuli hyät evhäät koko päiväksi.
Ei sielu jaksa mahottomia
Nähhään,soitelhaan,
käyhän kylässä,
saahan tuliaisia,
viehän viemisiä,
poristhaan.
Henki alkaa loppua,
pajatso tyhjenee,
häätyy levätä,
omassa seurassa,
omissa oloissa,
henggittää rauhassa.
Elämän matka eikä hinnasta tinggitä
Oppirahat maksethaanetheempäin kasvethaan
ja jos elämätön elämä
velkoo minua illoin
sano mulle silloin
ommaa elämää ei piä
ikinä kieltää
sitä pittää sietää
lahjaks mieltää
laukkoa vasthaan
se vallottaa
sen kans vollottaa
sylhiin nostaa
lujasti pussata moiskhauttaa.
Koko matka ostaa,
semmosenhaan,
ja täyshinta maksaa
ja aina alottaa alusta.
Rauhan ranta
Loihe vanhat väinämöisetlausu taatot iäinikuiset
laulo kokehneet urohot
tulkaa koltiaiset kotia
memmä tartte sotia
täälä rauhan ranta siintää
läpit teile kartat piirtää.
agenda hakusessa
seestyykösse taivas kirkastuukos mieli maailman kärsimyksissäJuurisyy
Rakhauen nälkä, se korventaa mielessä, hellyyen kipheytenä kirvelee mahassa, polttaa nahassa, kärjistyy kielen päässä, laajentaa vihan renkhaita. - Hilkka LaroniaHankalan kohtalo
Harvat meistä syntyy hyvin istuhviin nahkoihin, niin monet meiston hankalia, ei mahu nahkoihinsa, jäytyy kovhaan kohtaloonsa, ei siittä piä kethän syyttää.Anna elämän olla
Antakaapa minun olla ja ellää, lupia kyselemättä. Annappa ittesti olla, katoppa tuota takapihan kuusta, sei tyhmiä kysele, ei tyhjiä sykkyröi, ittetuntosesti kasvaa ja ellää, kuohleenaki ojentaa oksat ylöspäin.Luomakunthaan kuuluminen
Elämä on tietön taipale kulkupelinä kärsivällisyys matkalippuna luottamus ohjenuorana tottuus lepopaikkana kauhneus pakkona hengitys hintana sielun singutus lahjana tajunnan laajennus palkkana se, luomakunthaan kuuluminen.Mitäsmet rikkihnäiset ja särkyhneet. Emmähämmet jaksa emmäkä kerkiä, emmä ehi emmäkä tohi. Emmämet voi emmäkä saata. Ko meän häätyy ja pittää ja nuttu virttyy ja vauhti kiihtyy ja kiven katveehsseen mytty hyytyy. Enkeli tullee ja kokoaa repahleet pittää sylissä, silittää, pussaa, pessee, paikkaa ja pannee raasut nukhuun ja sannoo, soot rakas. Eikä aamu vaaji mithän, eikä seuraavakhan aamu ehota mithän, tullee ilta ja vieläki uusia aamuja ja yhtenä yönä yks rääpäle muistaa, on aina halunu laulaa, alkaa authaan toisia repahleita ja laulaa. - Hilkka Laronia
Eppäs tiiä, minkä löysin. Löysin pienen vellinkisen. Eppäs tiiä, mitä sattu. Yhtenä iltana kaupasta tulon jälkheen. Ennen pyykkikonheen tyhjäystä. Kiiheessä kiireesti itteni sekopääksi sumuttanheena ja eksyttänheenä törmäsin päistikkaa itheeni. - Hilkka Laronia
ajatus on ensimmäine teko ja sen voi tehä järkevä ja seko - Hilkka Laronia
Pakko vaikkei taho Pakko pakottaa Pakko vääntää ja puurtaa Pakko mennä ja joka ikisen pakon eessä vaphaus valita. - Hilkka Laronia
kuisus sein nohan kysyä itteltä, ennenkö totena torila toitotan, oonko varma, mistä tiän hölttäsen mennä harhapolkua, kompastun omhaan viisastelhuun sekhaannun helphoon solhmuun sorrun halppaan höntitykseen ja aina tottuus ihan lähelä kaikkien näkösällä. - Hilkka Laronia
Mitäs met uhrit ja lamphaat, teeeskentelyn ja tärkeilyn nimissä laukoma ittemmä hengiltä oma elämä elämättä litissä omien jalkojen alla. - Hilkka Laronia Joo, son semmonen rätinki, että mooma kaikki keskeneräsiä, keskenkasvusia, kasvu kesken, epäonnisia ja epävarmoja, valhmiit on hauassa; hengitä sisko, hengitä, mie luotan sinhuun. - Hilkka Laronia Teeskentelen ja jäykistelen. Kiellän, piilotan ja sumutan. Voitan itteni. Närästää suuhun asti. Hilkka Laronia joihin voin nojata, joita vasten levätä, sillonko tullee se pahin sillon on pakot tarpheen rutiinit pittää liikheelä maailma ei pysähtyny vain minun maailma särky - Hilkka Laronia Kippis ja kulhaus rakhaat minun omat olot ja tuntheet, kiitosko ohjaatta minua, kiitosko näytättä valoa minun oikehaan, saan jättää nämät nyt tähän. - Hilkka Laronia Sitä saa, mitä tillaa ja anovalle annethaan, turha äiteile kaunaa kantaa, loputtomasti loukhaantua, sillon ei vain ymmärrä, mitä tuli tilattua, mitä anottua, mitä tulit itte hakheen. - Hilkka Laronia Rakhauen nälkä korventaa mielessä, hellyyen kipheys kirvelee nahassa, polttaa mahassa ja kärjistyy kielessä, laajentaa vihan renkhaita. - Hilkka Laronia Tässä iässä maailma on täynnä puututtavia asioita, pittää vaikuttaa, häätyy tehä ja tietää, parantaa maailmaa, toivompa tosiaan herrääväni. - Hilkka Laronia
Jaksaa ja jaksaa
Valittaa ja vaikertaa,itkeä ja kaikertaa,
pilkkata, kirota ja haukkua.
Eikä ratkasun poikastakhaan.
On uhri ja orja,
kyykytetty ihan,
riepoteltu ympäri pihan,
puijjuutettu holhotuksi.
Sen on sensuurit jyräny,
määräykset kusettanu,
nurkhaan rusettanu,
niinko sois laiminlyöty
kotielläin karsinassa,
jossa sillon kylmä ja nälkä.
Son hyvistelly ja pahistellu,
kinastellu ja vihastellu
ja käyttäny säälimisen valtaa,
vaatinu ja yrittäny komentaa,
itteä ja toisia.
Mutta ihmiset,
jaksama vielä vähän,
meilon omat oikeat
oma elämä,
aattelhaan omia ajatuksia
ja puhuma ja tehemä totta
ihka omista unelmista.
Maailma uuistuu,
syntyy uutta,
kato vain niin näet
ja löyvvät, eiksvaan.
Sivujen alkuun tästä
____________________
301. Kirjan aihioitten muotoutumista
Kirjhaan on tulossa ehkä 300 lukua ja täälä alaosassa viimiset luvut on ussein kesken ja näkkyy mitä sattuu räpellyksiä, joista kehkeytyy jotaki, kohan kerkiää ja jos niikseen tullee.Siis teen näitä sivuja html merkeilä, mulleioo mithän valmista ploki-alustaa ja siksi, jos alaosassa jotaki epämäärästä, son ajatusaihioita ja puuttuvia ja keskeneräsiä merkkejä.
Rakhain terhffeisin Hilkka